Muutoksia rajoitetusti

Raahauduin uskonnon kokeeseen. Olin koululla 15min ennen kuin tunti alkoi. E tuli pian minun jälkeeni, selvästi vältteli minua. "Suuttunut, aivan syystäkin, niin minäkin olisin."

Tupakalle A:n kanssa, viimeiset tupakat askista. Luokkaan istumaan. "Ootko lukenu? Onks sul kirjaa mukana?" Miksi kysyit? Anna olla, anna hänen olla rauhassa. Ihmeekseni saan vastauksen E:ltä, pään heilautuksen, "en ole, ei ole".

Hetken hiljaisuus, käännän pääni pois, luen muka muistiinpanoja. E kääntyi minua kohti.

"Miks sä puhut mulle?"

Menin sanattomaksi, en tiennyt itsekään miksi puhuin hänelle. Itsehän olin juuri sanonut, että välttelen hänen seuraansa, jotta en loukkaa häntä ja saa riitaa aikaiseksi, ja heti kun näen hänet kasvokkain, mitä teen? Puhun hänelle. Olen aivan sekaisin itseni kanssa.

"Mä.. tota.. mä tarkotin vaa et sillo ku ootte kahestaa (E ja K) ni vältän teiä seuraa etten pilaa teiä fiilistä. Kyl mä haluun olla teiän kaveri ja jutella ja olla teiän kanssa, mut en haluu häiritä teitä tai tunkeutuu teiän juttuihinne."

Jäätävä, kiusallinen hiljaisuus. Onneksi opettaja tuli paikalle ja koe alkoi.

Koe. Siihen en tosiaan ollut lukenut, juuri ennen koetta selannut muistiinpanot läpi. Vähän kyllä pelotti, että koe menee päin persettä, kun muut kurssilla olleet juttelivat aiheista enkä itse tiennyt yhtään mitään. Ei se koe tietenkään hyvin mennyt, läpi pääseminenkin voi olla hilkulla, mutta se nyt on kuitenkin tavoitteena. Toivotaan parasta.

Kokeen jälkeen jäätiin A:n kanssa lukiolle odottamaan tupakkaa. Kyllä, me istuimme lukiolla tunnin verran odottamassa kaveria, joka toisi meille tupakkaa halvalla. Eipä siinä, ei meillä muutakaan tekemistä olisi ollut.

Vähän yli 16 saimme tupakat ja lähdimme keskustaan. Jätin A:n sinne ja otin H:n kyytiin. Laitokselle viemään L:lle tupakat, jotka olin hänelle luvannut toimittaa. Kämpälle hetkeksi tekemään läksyt ennen kuin lähdimme H:n kanssa elokuviin.

Juuri ennen kuin olimme lähdössä leffateatterille, E lähetti minulle viestin WhatsAppissa. 

"Eihän meiän oo pakko K:n kanssa hengata koulussa".

Ei mennyt niin kuin suunnittelin.  Tarkoitukseni oli antaa heidän olla rauhassa, jutella kahdestaan ilman minun mulkoiluani, mutta nyt sekä K että E olivat ehdottaneet, että K liittyy takaisin vanhaan porukkaansa, jotta minä ja E saamme olla kahdestaan.

Meinasi tulla itku. Heistä on tullut lähes parhaat kaverit. Ei, he ovat parhaat kaverit, en minä halua tunkea heidän väliinsä. Silloin ei olisi kenelläkään mukavaa.

K selvästi pitää seurastamme enemmän kuin entisen porukkansa. E voisi pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan yksin, jos saisin masennuspuuskassani tarpeekseni hänestä ja liittyisin A:n seuraan hetkeksi. Minä saisin kauheat omantunnontuskat, kun olisin pilannut heidän ystävyytensä.

Ei. Niin se ei todellakaan toimisi. Ei kyllä oikein toimi tämä kolmen porukkakaan, mutta sen kanssa on nyt opittava elämään. Tämä nykyinen järjestelmä oli tuhoon tuomittu ennen syntymäänsäkin. Ehkä parasta, mikäli se E:lle ja K:lle sopii, olisi pysyä vanhassa.

Ehkä minä opin elämään sen kanssa, että välillä tunnen itseni ulkopuoliseksi. Pääasiassa meillä on kuitenkin yhdessä mukavaa, ja jos joskus tunnen itseni todella ulkopuoliseksi, voin aina mennä hetkeksi L:n tai A:n seuraan rauhoittumaan.

Ehkä elämä tästä vähitellen järjestyy, kun siihen oppii suhtautumaan oikein.

Jälleen kerran se valo pilkistää risukasaankin.