Elokuu

Elokuu lähenee. Koulun alku lähenee.

En tosiaan päässy uuteen kouluu. Lukeminen meni perseelleen, en jaksanut/pystynyt lukemaan.

Ei kiinnostaisi yhtään mennä kouluun. Ei yhtään. Mutta on pakko.

Toinen vaihtoehto on kuolla. Ja minä todella harkitsen sitä vakavasti.
Eiköhän se jo kerro kuinka paljon haluan välttää kouluun menemisen.

Eikä syynä todellakaan ole aamulla herääminen tai opiskelu. Haluan opiskella, tarkemmin haluan opiskella itselleni ammatin ja sopeutua yhteiskuntaan.

Syynä on ala. Minua ei kiinnosta kyseine ala. Se ei todellakaan ole sitä mitä odotin kun koulutukseen hain. Bilsa ja kemia oli aineita joista pidin lukiossa. Bilsaa ei ole ollut ollenkaan, eikä opetussuunnitelman mukaan ole tulossakaan. Kemiasta on ollu samat asiat mitä opettelin jo yläasteella. Ei nappaa.

Ei todellakaan nappaa.

Mutta pakko napata jollen sit keksi jostain työpaikkaa itselleni tai tapa itseäni.

Levolle lasken

Olen ollut kesäkuun puolivälistä asti töissä muistisairaiden osastolla. Ns. ulkoiluttaja mutta teen kyllä kaikkea muutakin vessatuksista syöttämiseen.

Suurin osa potilaista osastolla on ihan ok ihmisiä. Osalla tulee välillä hetkiä jolloin he ovat raivostuttavia kitisijöitä tai aggressiivisia, mutta ne hetket menevät ohi suht nopeasti.

Eräs naispotilas oli todella mukava. Hän jutteli paljon kanssani, kertoili muistoja jotka vain muisti. Ja hän muistutti mummuani.
Kesäkuun lopussa hänet siirrettiin pääsairaalaan. Viime viikolla hänen sukulaisensa haki hänen tavaransa. Ajasta ikuisuuteen.

Viime viikolla vein näytteitä labraan ja matkalla väistin käytävällä ensihoitajia jotka työnsivät paareja. Kuollut vanhahko mies kädet ristissä rinnan päällä.
Jäin hetkeksi tuijottamaan vaikka hyviin tapoihin olisi kuulunut osoittaa kunnioitusta ja kääntää katse pois.

Rauhallinen ilme kasvoilla. Levollinen. Kivut olivat poissa. Pelko oli poissa.

Näitä kahta asiaa oon pyöritelly mielessäni viikon verran.

Kuolema.
Levollisuus.
Kädet rinnan päällä.
Pelko.

J:n ilme lauantaina kun hän näki jälleen raadellut käsivarteni.

Pettymys.

Se kuvastui hänen kasvoiltaan vaikka hän oli jo muutaman juonutkin.

Se minä tällä hetkellä olen.
Kaikessa.
Kaikille.

Kokeista

Täällä taas. Vähän päivittelen nyt kun vielä ainakin ehdin.

Tosiaan tein yhteishaun. Nyt olisi edessä pääsykokeisiin lukeminen. Joo se olis kyl pitäny alottaa jo aikaa sitten mutta enpä minä oikein koskaan ole llukemista ajoissa aloittanut. Nimimerkillä luin bilsan ylppäreihin viikon verran. Ja se sit tiedetäänkin miten ne kokeet meni.

Mutta niin. Ensimmäinen, tai ensimmäiset, pääsykokeet on 3.5. Tai pääsykoe ja esivalintakoe. Siihen on nyt vielä kuukausi mutta hassun hauska juttu ku pitäis tässä huhtikuun aikana suorittaa vielä tota insinöörin tutkintoakin että saa Kelasta tuet. Onneksi ensimmäisenä kokeena on tutkinnot jotka oikeasti kiinnostavat. Ehdin suht kunnolla pänttäämään.

Toinen koepäivä on 10.5. Aika epätodennäköistä että pääsisin tätä tutkintoa suorittamaan joten jos alkaa kunnolla ahdistamaan niin vedän tämän kokeen todella vähäisellä lukemisella.

Tässä välissä tuleekin muutama TAMKin kurssikoe: Word 12.5, lämpöoppi 16.5, BPT 17.5 ja differentiaalimatikka 21.5. Lämpöoppia ja BPTtä pitää lukea, niistä saa yhteensä 11op jten pakko päästä läpi tai kusee koko paska.

Kolmas ja viimeinen pääsykoe on 30.5. Kiinnostava tutkinto mutta en usko pääseväni tätäkään opiskelemaan. Enkä nyt sano tätä sen takia etten uskoisi omiin taitoihini (nojoo se on osa syy) vaan siksi että näihin kahteen tutkintoon otetaan todella vähän opiskelijoita verrattuna hakijamääriin ja voin lyödä vetoa että vaikka kokeeni menisikin hyvin, jollakin toisella menee tasan yhtähyvin mutta hänen YOtodistus on heittämällä parempi.

Lisäksi minulla on toukokuussa muutama lyhyt kurssi joilla kerään opintopisteitä. Differentiaalimatikka on 9.5.-20.5 ja toinen kurssi 25.5-6.6. Luojan kiitos jälkimmäinen on vain parina päivänä eikä varsinaista koetta ole.

Jos hyvä tuuri käy ja pääsen ensimmäisen koepäivän esivalintakokeista läpi alkaa uusi koeruljanssi 2.6 ensimmäisellä valintakokeella. Seuraavat valintakokeet on 7.-9.6. Ja näissäkin on minun tuurillani kolmen eri tutkinnon kokeet samoina päivinä. Ja nämä kolme tutkintoa olivat vielä hakemukseni ensimmäiset joten siinähän sitten pähkäilen jos satun kaikkiin saamaan kutsun ja osuvat samalle päivälle. Mutta sitä mietitään lähempänä.

Jotenka niin. Luettavaa on joka kokeeseen se 200s netissä + muutama kirja. Saattaa olla hieman liian rasittava urakka meikäläisen kunnolle mutta panostan nyt ensimmäisiin kokeisiin ja toivon parasta. Yritän parhaani ja rukoilen että joku muu kusee vielä pahemmin. Ja siinä tuli syy miksi joudun helvettin.

Edes jotain

Sain jotain aikaiseksi. Tein yhteishaun. Nyt se oli oikeasti vaikeaa. Mielenkiintoni ei enää riitä opiskeluun. Tai. Haluan oppia koko ajan uutta, pidän siitä, mutta kun pitäisi oppia itselle ammatti se ei nappaa enää yhtään. Pistin nyt hakuun muutaman vuoden kestäviä aloja. Helppoja ja hieman kiinnostavia. Pakko edes esittää että yritän kasvaa ihmiseksi. Esittää sopivani tähän yhteiskuntaan.

Vaikka en todellakaan siihen sovi. Suurin piirtein joulukuusta lähtien pitänyt omaa lomaa koulusta. Hävettää olla tällainen. Asiat paremmin kuin monilla ja heitän kaiken menemään vain koska olen laiska enkä jaksa. Olisi edes kunnon syy mutta kun ei ole. Olen vain laiska. Nytkin olen jo keskiviikosta lähtien ollut mummulla vaikka periaatteessa olisi pitänyt matikan koe tehdä keskiviikko-iltana ja opolla piti käydä tänään. Laiska.

Tiistai oli kamala päivä. Istuin 11:stä ilta kuuteen sohvalla ja itkin. En kyennyt tekemään muuta kuin itkemään. Istuin ja itkin. Kuuden aikaan aloin rauhoittumaan ja sain raahattua itseni suihkuun. Istuin kuuman suihkun alla tunnin verran ja jatkoin itkemistä.

Olen hermoraunio. Suutun todella helposti, tiuskin ja olen muutenkin äkäinen. Suoraan sanottuna olen vittumainen koko ajan. Se kostautuu minulle vielä. Joku saa tarpeekseen ja sanoo takaisin. Pahimmassa tapauksessa joku josta todella välitän.

Tekisi mieli viiltää, mutta mitä sekään enää hyödyttäisi. Sen verran jo oppinut ettei veren vuodattaminen hyödytä jossei sitä ole valmis vuodattamaan tarpeeksi.

Kyllä. Se pyörii taas mielessä. Muistuttaa olemassa olostaan. Aivan kuin pystyisin ikinä täysin unohtamaan sitä. Sairas mieli, nyt ja aina.

.
.
.

// eilen tuli 3 vuotta mummun kuolemasta. kävin haudalla. pidin itkun sisällä, minulla ei ollut aikaa itkeä. vaikka olisi ehkä kannattanut.

Tältäkö se tuntuu ?

Vitusti liian kauan viime kerrasta ku kirjotin.

Paljon on tapahtunu. Liikaa on tapahtunu.

Mokasin. Todella pahasti. J anto anteeks. Mä en viel. Huono omatunto. Siit on 2.5kk mut mua hävettää vielki. Tuun häpeen lopun ikääni.

Kuitenkin. Eilen tuli 5kk täytee. Tiedän. Lapsellista laskee kuukausia. En ees tie miks lasken. Ehkä lasken kuinka kauan J:llä menee tajuta että oon päästäni sekasin oleva idiootti joka ei todellakaa ansaitse sitä. Rakastan J:tä mut mun on oltava realisti koska en selvii korkeesta pudotuksesta. Kyl mä kohta ryssin tän lopullisesti.

Koulu. Ryssin senki. Olin kesällä niin onnellinen kun sain opiskelupaikan. En oo enää, ainakaan tästä paikasta. Äite oli nii ylpee musta. Ei oo enää.

Ryssin koulun ja siin sivussa raha-asiani. Hyvällä tuurilla ei tarvi kinuta äideltä lainaa ku 700€, huonolla tuurilla oon kohta takas keskellä ei mitään.

Pitää koittaa keksiä jotain.

.
.
.

Oon aika rikki. Väsyny. Tai kyllästynyt. En tie. Kaikki on hyvin. L on varmaan huomannu ettei ole. En viitti kaataa sen päälle, sil on omakki asiat suunnilleen päi vittua. J on ehkä huomannu. Toivon mukaan. Kyl sen pitäis jo tuntee mut. En osaa puhuu sille nii et se ymmärtäis.

En taida osata puhuu kellekkää. Iha suoraan sanottuna haluisin vaa välillä romahtaa kesken kaiken maahan polvilleni ja itkee ja huutaa kaiken pihalle. Mut se ei oo normaalia. Se ei oo hyväksyttyä. Väärin.

.
.
.

Kyl tää taas tästä ku saan asioita pois stressaamasta. Haku alkaa parin viikon päästä. Pitää viel miettii mikä oikeesti kiinnostaa ja minne mul on mahdollista päästä. Eiköhä seki jo auttais ku alkais koulunkäynti taas kiinnostaan.

Mä selviin kyl tästäkin.

Ehkä. 

Toivottavasti.

// mua pelottaa miten ns "läheiseksi" mä oon tullu erään ihmisen kanssa. mä luotan siihen vaikkei mun ehkä kannattais. sille on toisaalta helppo puhuu mut toisaalta sen ei kuuluis olla nii helppoo. mun pitäis puhuu L:lle eikä sille..