Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kiitos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kiitos. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kiitokset

5000 rikki.

Hassua, kuinka paljon tällaisen säälittävän itsemurha-alttiin nuoren naisen elämä kiinnostaa ihmisiä. Kumpa saisin jokaisesta katselusta voimaa jaksaa taas tunti eteenpäin.

Mutta en saa. Arvostan, että kiinnostus on edelleen hereillä, olen ylpeä itsestäni, että osaan kirjoittaa oloni useimmiten. En kuitenkaan saa tästä voimavaroja niin paljon, että jaksaisin seisoa vakaasti. Tämä auttaa minua pysymään pystyssä, tai ainakin yrittämään sitä, mutta tarvitsen vielä jotain, joka tukisi minut pystyyn.

Arvostan apuanne ja minua hävettää jo valmiiksi se mitä pyydän. Pyydän vielä lisää apua.
Auttakaa minua pysymään pystyssä.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Etappeja

4000 katselua rikki. Kiva huomata et tuntemukseni kiinnostaa teitä. En osaa sanoo muuta kuin kiitos teille. Blogin kirjoittamine auttaa välillä, mutta ku huomaa et joku on lukenukki postauksen, ymmärtää et ehkä joku tajuaaki ja että jotkut on kiinnostunut siit mitä mulle kuuluu.

Tänää klo 13.10 poltin viimesen tupakan askistani. 5.12. on pikkujoulut, enkä ennen niitä osta askia itselleni enkä pummi. Vajaan 2 vkon tauko polttamiseen. Jos pystyn tähän, annan itselleni luvan ostaa joulukalenterin. Tavoitteena on korkeintaan bilepolttaja.

Olen miettinyt Niemeä vakavasti. Ehkä se olisi hyvä paikka mulle. Ehkä se pitäisi minut hengissä iltaisin. Toisaalta en haluaisi mennä sinne vielä ainakaan, nyt kuitenkin tapahtuu nii paljo kaikkee. En mä tiiä. Kattellaa ens viikolla.

Ihmissuhteet pyörii päässäni. Sekoittuu yhä enemmän. Ikävä R:ää. Ikävä T:tä. Ikävä L:ää. Pitäis unohtaa T. Siitä ei oo mulle muuta ku haittaa. R:llä on uus säätö. L. En voi satuttaa häntä. Kaikki tunteeni eivät ole häntä kohtaan, seurustelu olisi väärin. Helvetti.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kiitos ja kumarrus

Lupasin kaikille, etten tee tätä postausta. Minun on pakko, en vain voi pitää tätä sisälläni enkä voi puhua tästä suoraan kenellekään. Kukaan ei tunne minun ja H:n kaveruutta niin hyvin, kukaan ei ole pitänyt H:ta yhtä paljon kuin minä. Kukaan ei ymmärrä miksi olen hänen kaverinsa ollut. En ymmärrä sitä enää itsekään.

Tuli tosiaan pieni tappelu taas hänen kanssaan WhatsAppissa. Tai pieni, tällä kertaa minäkin sanoin pari loukkausta, ja annoin A:n ja L:nkin sanoa H:lle pari valittua sanaa, kun en itse yksinkertaisesti vain shokiltani pystynyt.

H on tosiaan lähes päivittäin ottanut yhteyttä, laittanut meidän insideläppiä tai kysynyt minua seurakseen. Minä olen aina, lähes aina, vastannut hänelle kohteliaasti, laittanut hymiön tai jotain. 

Hänen seuransa ei minua ole kiinnostanut, mutta en ole sitä hänelle aikaisemmin sanonut, kiltti ihminen kun olen ja halusin pitää välit hyvinä vielä, kun hänen kamansa luonani ovat. Sen sijaan olen keksinyt jonkin tekosyyn, useimmiten se ei ole edes ollut tekosyy, vaikka siltä onkin vaikuttanut. Esimerkiksi maanantaina sanoin meneväni I:n kanssa elokuviin, vaikka elokuviin emme sitten lopulta kyllä menneetkään.

Itse riidan laitan tänne kuvina. Voin sanoa, että koskee kyllä. Sattuu aivan helvetisti. En haluaisi myöntää sitä, en haluaisi, että se ihminen vaikuttaisi ajatuksiini enää mitenkään. Silti hän vaikuttaa. Hän oli paras kaverini reilun 3 vuoden ajan, hänen kanssaan minulla on aivan helvetiati hyviä muistoja, jotka muistuvat mieleeni päivittäin. Tietyn bussin näkeminen tuo mieleeni siellä keksimämme inside läpät, tietty paikka tuo mieleeni siellä tapahtuneet nolot hetket.

"Toivottavasti onnistut tappaa ittes." Hetken aikaa minä suunnittelin sitä. Saatoin A:n ja L:n pysäkille ja jo siellä kävelin hetken mielijohteesta tielle autojen eteen. A ja L menivät bussiin ja minä lähdin kämpälle päin, itsemurha mielessä. Kuulin koko ajan moottoritien metelin takanani, halusin mennä sinne.

Oli pakko soittaa jollekin. T. Hän vastasi ja puhuimme hetken, puhelun aikana tuli viimein itku. Silloin viimeistään ymmärsin mitä H oli minulle sanonut. Kävelin samalla kämpälle. Kämpällä itku vain lisääntyi. T lähetti viestin ja sain hymyn kasvoilleni hetkeksi. Juttelin hetken K:n kanssa, oli pakko puhua jollekin olla yhteydessä, etten jäisi yksin. Oli pakko päästä eroon itsemurha-ajatuksesta.

Kaikki ystäväni ovat puolellani, äitekin, vaikka hän vähän toruikin minua, on minun puolellani. Tietenkin he ovat. Olen niin onnellinen, että minulla on niin paljon ystäviä, jotka välittävät. Olen nyt paljon onnellisempi, kuin vuosi sitten H:n seurassa, vaikka masennukseni onkin pahentunut. Ristiriitaista. Kyllä te ymmärsitte mitä tarkoitin. Minulla on enemmän hyviä päiviä, mutta huonot päivät ovat todella paljon huonompia.

A, L, K, I, T, S. Aivan järkyttävän iso kiitos teille, olen todella kiitollinen, että pidätte minun puoliani, kun minä en sitä jaksa tehdä. Etenkin A ja L, kiitos, että sanoitte H:lle vastaan. Olen todella saanut suurena siunaujsen, kun olette ystäviäni. Ilman teitä, en olisi täällä. Olette pelastaneet minut itseltäni monta kertaa.



  









sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tavattoman mukavan ihana ilta

Tämä teksti on vain muistelua eilisistä pirskeistä, joten kirjoitan puhekielellä. Ja pieni varoituksen sana, osa tapahtumista oli kyllä lain mukaa K18 mut sanoisinko itse että K15 tekstiä tulee. Mä sit varotin.

Oli ehkä mahtavin ilta pitkään aikaan. En oo pitkää aikaan ollu näi ilonen ja onnellinen ja tyytyväinen olooni ku nyt oon. Aamul oli hetken aikaa oksettava olo mut seki meni ohi eikä oo ollu eilisest muita fyysisiä muistoja ku vaa mustelmat siellä tääl kehoo, suurin osa reisis, ja pieni haava kädes lasinsirusta.

Porukka alko siis kerääntyyn 6 aikaan kämpälle, B:n, K:n E:n ja yhden toisen tytön hain kotoo, M ja A venas meit jo kämpällä ku päästiin sinne. Viimeisenä tuli eräs tyttö, joka ei ollut aiempaa ollut varma pääseekö, onneksi pääsi koska oli aivan vitun mahtavat juomingit.

Tuli tosiaan jonki verran juotua. Aluks jäätiin syrjemmälle E:n ja K:n kanssa, ei oikei välitetty äänekkäästä porukasta, joka tuntuivat olevan jo hyvää vauhtia tulemas känniin. Juotiin sit keittiössä ja syötin sipsejä. Booli oli vahvaa, ainaki mulla nousi päähän nopeeta. Eipä sillä se siinä oliki tarkoitus.

8 aikoihin olin jo ihan kunnolla kännissä, puhuin taas aivan helvetisti kaikkea mahdollista. Juttelin sit kaveri tyttöni kans keittiössä viiltelystä, hän kyseli syitä ja tuntui todella ymmärtävän mitä sanoin. M liitty seuraan ja puhuttii tunnin ajan sisäl ja sitten myös ulkona.

Ekan kerran sain kerrottuu mummun kuolemasta ja hautajaisista, ehkä mä nyt saan kirjotettuu sen blogiinkin loppuu. En todellakaan olisi uskonu kertovani siitä ekana heille, mut oon ylpee ja ilonen et sen lopulta tein. Kyyneleet tuli kaikil, olin taas varmaa ihan pandan näköne meikkieni kanssa.

9 aikaan paikalle tuli samaisen kaverini paras kaveri. Porukka riehaantui vielä enemmän, juttua riitti, meteli koveni, bileet parani. Sen jälkeen mulla tulee hiukan hämärä jakso. Jossain vaihees epäröiny kaveri lähti kotii, pari tuntia sen jälkee B, tyttö jonka kaa puhuin viiltelystä jne ja hänen kaverinsa lähti kotii. Samaa aikaa A lähti kävellen 4km päähän keskustaa kotiinsa koska hänen piti näyttäytyä siel. Paikalle jäi siis mä M E ja K. Pian paikalle tuli M:n kaveripoika, itseasiassa häne taisi tulla juuri ennen ku A lähti.

Siit sit lähti mun bileeni kunnol käyntiin, luoja mitä sähläystä. Varoitan toisen kerran, ei oo mitää siistiä luettavaa.

Ekan tunnin aja jätkä jutteli ja vietti aikaa M:n kans ja mä E:n ja K:n kans. Sit jossai vaihees lähettii M:n ja jätkän kans tupakalle ja siel sit jäin jätkän kaa jutteleen penkille kaikkee syvällistä, mm. kysyin häneltä pitääkö hän M:stä, haluaako hän jotai vakavampaa M:n kaa jne. ja sen jälkeen siirryttii puhuu meiä ongelmist ja toisist välittämisest ja silleen.

Sillä välin K ja E olivat sisällä menos nukkuu. Ku tultii sisälle M:n ja jätkän kaa mentii si keittiöön ettei häirittäs pahemmi E:tä ja K:ta, ei kyl onnistunu mut ajatus on tärkein. Sit jossai vaihees, 1-2 aikoihin M:ää alkoi ahistaan ku A ei ollu ilmottanu itestää mitää ja M pelkäs ettei A tulis enää takas tai hänelle olis tapahtunu jotai.

Lopulta M sai A:n kii ja sit oltiinki lähös kävelee A:ta vastaan M:n ja jätkän kaa. Oltii si kävelemäs piha läpi ja siinä aloin kaivaa sytkää jätkän takin taskusta ja yhtäkkiä hän pussasi mua. Lopun alku. Käveltiin muutama minuutti noin 300m päähä isomman tien vartee mut sit alko tulee nii kylmä et ei enää siit eteen päi kävelty. Lähes koko matka aja pidettii toisiamme kädest jätkän kaa ja si ku pysähyttii ni mun sormet oli iha kylmät ni pistin kädet jätkän takin taskuun ja jätkä pisti kätensä mun housun taskuihin ja sit nuoltiin siin tien varres ja juteltii välil ja M vaa pyöri meiän ympäril koittaen saada A:ta kii.

Lopulta tuli nii kylmä et päätettii jätkän kaa et ei kävellä enää metriäkää muualle ku kämpälle päi ja lopulta ku olin luvannu M:lle et jossei A:sta oo kuulunu tunnin pääst mitää ni lähen heittää häntä A:lle, saati hänekki mukaa. Lähettii si kävelee kämpälle päi käsi kädes taas jätkän kaa ja si kämpän pihas poltettii tupakat M:n kans ja si päästin M:n sisälle ja jäin ite jätkän kaa pihaa istuu penkille ja nuoltii ja sillee. Pia M tuli pyytää et pääsis kämppään sisälle ja mentii si samal itekki sisälle.

Sisäl mentii keittiöön lattialle istuskelee ja juttelee ja rauhottelee M:ää joka oli todella ahistunu ja koko ajan jätkä hiero mun alaselkää ja pidettii toisiamme kädest ja sillee. Jossai vaihees si sammutettii valot et E ja K sai nukuttua ja si M:n piti nousta lähteäksee tupakalle j a hän si jotenki tönäs lattialla olevaa boolimaljaa joka meni tuhannen p palasille. Sitä si siivottii ja sekä M että jätkä sai lasinsirusta haavan käteensä. Mentii si pihalle tupakalle ja sit ku olin päästäny M:n rappusii ni jäin taas jätkän kaa kahestaa penkille ja arvatenki nuoltii taas ja juteltii.

"Mul yleensä on iha kauhee verikammo mut nyt ei oo mitää, sen on pakko johtuu  susta." Sulin. Oli todella sulosesti sanottu, ainaki mun mielestä.

Sit tota oltii menos sisälle mut sit just enne ku sain oven auki ni jätkä vetää mut pois siit ja työntää mut edellää oven viereen ja ju meinattii sit tehä jotain K18 2 aikaa yöllä pihalla mis oli iha vitun kylmä ja kaiken lisäks tupakkapaikalla istui samasta rapusta tullut nainen. Joo no mä sit stoppasin ja mentiin sisälle, tai ainak tarkotus oli koska jäätii viäl rappusiinki nuolee ja ei luoja!

Sisäl sit otettii eteises kengät pois ja sit piti mennä keittiöö ja joo ei si päästy heti sinne ku jätkä työnsi mut vessan oven vieressä olevaan nurkkaa ja sit kävi sillee ja tollee ja kivaa oli. Sit lopetettii ni menin käymää vessas nopeeta ja jätkä lähti keittiöön.

Sit mäki menin keittiöön, olin varmaa iha punane ku M vaa katto mua kysyvästi. Sit joo sama meiniki jatku, mun käsi jätkän reiden pääl ja siit ylöspäi, tiätte kyl, ja jätkän käsi mun housuis, tiätte kyl, ja ei vittu et hävetti ku koitettii just rauhotella M:ää koska A ei ollu vielkää tullu ja kello läheni jo 4, kai?

Sit reilu tunnin aja käytii vuorotelle tupakal ja istuttii keittiös ja sit 5 jälkee jätkä meni makaa patjalle, joka oli olkkarin lattial. Sit sain M:n hyväksyy et jos hän on A:lle menos hänen kannatti venata et kello tulee edes 7 ni siel vois olla joku hereilki päästääs M sisälle. Sit K nousi ylös ja "sälytin" M:n seurana olemisen hänelle ja menin jätkän vieree istuu.

"Mä voin kyl lähteekki ni voit jutella muide kaa ja sillee et voin kyl lähtee." Meinas tulla itku mut lopult sain jätkä jäämää "yöks" ja menin hänen viereensä makaa koska väsytti ihan vitusti.

Sit joo siinki tapahtu kaikkee mut nii pientä et en ny kerro. Sit jossai vaihees M tuli viel mun viereeni ja saatiin peitto ja alettii nukkuu. Oli kyl ihan paras paikka nukkuu ku jätkä kiersi viel kätensä mun ympärille, otti mua kädest ja aws aina välil suuteli mua niskaa kunnes molemmat nukahdettii.

Sit heräsin tunnin päästä 6.50 ku jätkän kännykkä herätti mut sammutin sen. Seuraavaks hänelle soitti joku mut hiljensin sen. 8 aikaa sain tarpeekseni kännykän tärinästä ja koitin si herättää jätkän ja ku se ei onnistunu ni uhkasin et meen pöllii sen rahat. Jätkä havahtu, otti mun kännykän ja laitto sen piiloon patjan alle. Joo no sit siit alko "tappelu" ja lopult menin si hajareisi istuu jätkän selkää et sain sen pidettyy paikallaa ja kaivoin kännykkäni itelleni.

Luovutin, menin takaisin jätkän viereen makaa kasvot häntä kohti kuunnellen tasaisin välein tärisevää kännykkää ja näi jatku 20 vaille 9 asti ku jätkäki heräs iha lopullisesti. Sillo jätkä lopulta vastas puhelimee ja sammutti herätykset.

Sit vähä aja pääst menin pesee naamani vessaa ja jätkä pisti kenkiä jalkaansa eteises lähteeksee ja si jotai si juteltii ja si jätkä halas mua ja suuteli mua iha kunnolla. Olin sulaa vahaa, viimestää sillo. Sit E ja K lähti, mä seisoin edellee vessan ovel jätkän sylis ja niien lähtö meni si vähä ohi ku heitettii just jotai läppää siin ja joo.

Sit pyysin jätkän nron ja sain sen. Istuin sängyn nurkas joka oli huoneen keskel ja jätkä si anto lapun mulle ja jäi seisoo(?) mun taakse ja jotai just halaili mua jne jne.Sit 9 jälkee jätkä lähti ja jäätii sit M:n kans juttelee kaikkee ja tekee myös lähtöö.

About 20 yli 9 aikaa huomasin jätkän unohtaneen korunsa luokseni. Laitoin siit sit viestin hänelle ja si lähettii M:n kans.  Heitin M:n kotiin ja juteltii koko matka bileistä jne. M:n luona katsoin viestit, jätkä oli vastannu ja A lähettäny viestin. Lähdin takas kämpälle, koska A oli pyytäny päästä yöksi, hänellä oli riitaa äitinsä kans.

Vähän aikaa siivoilin söin ja nukuin kämpällä. Sit raportoin tapahtumista S:lle ja sillee vietin rennon päivän, vähän juttelin jätkänki kaa fbs. 21 jälkee A tuli käymää, hän oli sopinu äitinsä kanssa eikä siis ollu tulossa yöks. Hän oli hetken aikaa, kerroin hänelle tapahtumien pääpiirteet, alko kyl vähän hävettää ku aatteli mitä oli tehny. Eipä sille enää mitää voinu ja kuitenki kaikesta nautin, kivaa oli ja mistään ei tullu sellane olo et ois menty liia pitkälle.

Aivan helvetin mahtava pe-la, tää oli yks ikimuistoisimmista bileistä joihin oon osallistunu. Mulla oli ainaki hauskaa ja hyvä fiilis koko aja eikä muillakaa näyttäny tylsää olevan. Vitun mahtavaa!!!

Musiikkia.

Mä sit varotin. Oikeesti. Sanoin et on vähintään K15 juttua, vaik kaikkiha me kehitytää omaa vauhtia. Huomioikaa sit et olin kunnolla kännis, tällasta ei todellakaa olis tapahtunu selvinpäin. Yöl tapahtu nii paljo et en kaikkea pysty ees kertoo mut täs pääpiirteet. Ihan helvetin kivaa ihanaa mahtavaa hauskaa, oon oikeesti niin iloinen et kaikki se tapahtu vaik välil nolottaaki! Lisää näitä mukavia iltoja kiitos!


maanantai 7. lokakuuta 2013

Information overload

Pieni infopläjäys viel.

Kaverini on kunnossa. Hän oli vain nukahtanut kesken kaiken. :D Säikähdin kyl aika helvetisti, ku hän ei vastannut, mut onneks ei mitää pahempaa tapahtunu.

Sit asia joka häiritsee minua. H ottaa minuun lähes päivittäin yhteyttä, lähettää viestin joko WhatsAppissa tai Facebookissa. Viestit ovat yleensä pelkkää jaarittelua, niissä ei ole mitään asiaa. Tuntuu kuin hän yrittäisi tunkea takaisin ystäväkseni, aivan kuin hän olisi unohtanut koko riidan. Aina kun näemme kasvotusten, mitä riidan jälkeen on tapahtunut 2 kertaa, hän ei ole ollut huomaavinaankaan minua. Hän on kyllä aivan sekaisin, mutta eihän se enää minulle kuulu.

Lopuksi vielä iso KIITOS. 2000 katsojaa meni rikki viime viikolla, asiaa oli vain muutenkin niin paljon etten siitä huomannut mainita. Eihän tuo nyt tietenkään paljoa ole, kun verrataan muihin blogeihin, mutta minulle tärkeintä on se, että ihmisiä kiinnostaa lukea ajatuksistani ja päivistäni.

Kiitos todella paljon blogini lukemisesta! Se merkkaa minulle todella paljon. :) ♡

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kiitoksia

Kiitos jälleen kerran kaikille, jotka blogiani lukevat. Tuntuu todella hyvältä huomata, että osaan kirjoittaa ajatuksistani niin, että porukkaa kiinnostaa lukea! Kiitos tuhannesti, ette usko, kuinka tärkeää minulle on joka päivä huomata, kuinka moni on jälleen kuluttanut hetken ajastaan lukien blogiani.

Kommentoijille: jokaisen kommentin luen ja olen todella kiitollinen saamastani tuesta ja avusta mitä olen saanut. Avuntarjouksetkin lupaan hyödyntää, en suostu lähtemään täältä tietäen, että joku olisi halunnut auttaa minut huonon hetken yli, jos olisin vain apua pyytänyt.

Tämä voi tuntua oudolta, mutta haluan kiittää myös osaltaan masennusta. Kaiken tämän ansiosta olen saanut uusia ystäviä ja kuuntelijoita. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, osasta heistä on tullut minulle läheisiä, kuten K:sta, M:stä ja L:stä.

Tuo onkin ainut positiivinen asia masennuksessa. Seuraava biisi menee kaikella rakkaudella masennukselleni.
Musiikkia.