Tällasist meitsi pitää, sopeutukaa! part2

Ajattelin näin tammikuun kunniaksi tehdä teemapostauksen niistä asioista joista pidän. Viime aikoina, kuten olette varmaan huomanneetkin, minulla on mennyt hieman heikommin joten hyvänmielenpostaus olisi tässä vaiheessa ihan hyvä idea.

>>>>>>>>>><<<<<<<<<<>>>>>>>>>><<<<<<<<<<>>>>>>>>>><<<<<<<<<<>>>>>>>>>>

Joten aloitetaan...

Musiikilla.

Viime kerrasta kun kerroin lemppareitani on vierähtänyt puolitoista vuotta. Edelleen ehdottomana ykkösenä on Hollywood Undead. Nyt ja aina. Heidän keikalleenkin pääsin tosiaan 9.11.-14, siitä on myös tekstiä blogissa. Uusi albumi heiltä on ilmeisesti tulossa maaliskuussa, sopivasti mun synttäreille. Albumia on kyllä odoteltu jo reilun vuoden verran, joten korkea aika tullakin jo.

Musiikkia.

Muita tällä hetkellä kovassa kuuntelussa olevia artisteja on Five Finger Death Punch, Amaranthe, Papa Roach ja muutamat yksittäiset kappaleet (laitan osan tänne). Suomalaista musiikkia en juurikaan enää kuuntele, jos kuuntelen niin vanhoja biisejä jotka on jääny kännykkään (niistäkin laitan muutaman tänne).


Siinä oli varmaan musiikin saralta pääpiirteet.
Musiikkia.
Musiikkia.
Musiikkia.
Musiikkia.
Musiikkia.
Musiikkia.
Musiikkia.
Musiikkia.
Musiikkia.
Musiikkia.

Joten jatketaan....

Elokuvilla.

Joo. Tästä tuleekin sitten pitkä kappale. Tai todella lyhyt.

Marvel. Kaikki Marvel leffat nähty moneen kertaan. Tän hetken suosikkileffa on... mmm... Captain America: The Winter Soldier tai Guardians of the Galaxy. En osaa päättää.
Tietty muitakin leffoja katselen, Ei mun elämä, vielä, täyttä Marvelia oo. Tietyt leffasarjoja seuraan myös (osin H:n ansiosta) kuten  Fast & Furious, Transformers, Hobitti, Nälkäpeli, Outolintu, Expendables, jne.
Leffoja käydään muutenkin H:n kanssa katsomassa todella paljon (jos ette ole huomanneet). Tietyt näyttelijät etenkin vetävät leffateatteriin. Heitä ovat esim Tom Cruise, Scarlett Johansson, Chris Hemsworth, Tom Hiddleston, Robert Downey jr., Jennifer Lawrence, Bradley Cooper, Channing Tatum, Lee Pace, Bruce Willis... joo, osien kohdalla Marvelin ansiota, että ollaan alettu seuraan heidän uraansa, mutta mikäs siinä kun ovat hyviä näyttelijöitä.

Tulevista leffoista odotan ehdottomasti eniten Avengers: Age of Ultronia. 104 päivää ensi-iltaan. Lisäksi tänä vuonna tulee Marvelin Fantastic Four ja Ant-Man (traileri julkaistiin eilen). En tiedä mitä Ant-Man:sta sanoa, mutta Marvelin leffa joten olen menossa katsomaan.

13.2 on Fifty Shades of Greyn ensi-ilta. Sitä odotan todella paljon. Kirjat etenkin olivat todella hyviä, luin ne vajaassa viikossa (ja kun viimeinen kirja loppui en tiennyt mitä tehdä elämälläni enää). En kyllä tiedä miten elokuva toimii, mutta odotan innolla.
Muita leffoja, jotka olen menossa (ainakin) katsomaan tänä vuonna on Magic Mike XXL, Serena, Minions, American Sniper, Jurassic World (Chris Pratt) ja F&F7.

Eipä siin, elän elokuvien ensi-illoista toiseen. Jotain mitä odottaa. Ainakin 5 vuotta eteenpäin..

Siinä olikin kaikki leffoista. Tai ainakin pääpiirteet niistäkin.
Musiikkia. 
Musiikkia.

Joten jatketaan...

ööh no keräilen loput tähän..

Telkkaria en enää kauheesti kato. En tiedä mikä siinä on, ehkä se että tv on vapaana meillä niin vähän aikaa päivästä (veli pelaa aina ku mahollista).
Greyn Anatomia on edellen katottava, Eilen alkoikin uudet jaksot. Kostoon koukutuin taas, olen muutamana sunnuntaina jäänyt katsomaan ja nyt on taas pakko katsoa. Ekan kauden katsoinkin kokonaan mutta toisen kauden alku jäi joten en jaksanut seurata enempää ennen kuin nyt. Skinsit on DVD:l ja nyt ne ilmeisesti näkee Areenastakin. Agents of Shieldiä seuraan myös vaihtelevalla menestyksellä, netistä jos en telkkarista ehdi katsoa.
Pääasiassa katselen sarjoja Netflixistä. Helppoa, saan katsoa niin monta jaksoa kuin jaksan silloin kun haluan. House of Cards ja Orange Is the New Black on Netflixin sarjoista ovat koukuttaneet.

Ja Netflixin katselua taidan jatkaakin, toivottavasti ilmestyy Suomessakin.
Tällä hetkellä Netflixistä katson Tudorsia. Jonathan Rhys Meyers. Uhhuh. Hänen vuokseen olen seurannut Draculaakin telkkarista, muuten sarja saisi olla.

 

Muuta en nyt osaa kertoa. Pääasiassa samat asiat pyörii elämässä kuin puolitoista vuottakin sitten. Uusiakin asioita tulee ja osa vanhoista jää vähemmälle.
Elämä jatkuu.

Musiikkia.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa

Tyhjensin kännykän gallerian masennus kuvista. 

Tai poistin suurimman osan. Yritän päästä eteenpäin ja se onnistuu kun jätän vanhan taakseni enkä tee varasuunnitelmaa mitä teen jos palaan takaisin. Ahdistavaa ja stressaavaa, mutta kyllä minä selviän. 

Koulu ei kiinnosta enää ollenkaan. Haluaisin vain olla kotona ja lusmuilla, mutta niin ei kuulemma voi tehdä. Pakko repiä itseni ylös aamuisin tai makaan sängyssä koko päivän.

Ajatukset eivät nyt oikein liiku, mutta kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa.

Kananen

Kana nimeltä Henrietta.
En voi tehdä muuta kuin nauraa.

Päätetty

Hallituskadun psykologi.

Päätin, että voitan masennuksen. Päätin, että pääsen psykoterapiaan ja löydän taas elämälleni jonkin tarkoituksen. Päätin, etten lähde täältä oman käden kautta. Päätin taistella ja voittaa. Päätin kaivaa itseni esiin kaiken tämän epätoivon ja surun alta.

"Välillä sen huomaa, kuinka sä vedät jonkun pimeän mörkökaavun päälles. Sä oot siinä, mutta sä et kuitenkaan oo siinä. Sä vaan istut siinä ja kuuntelet muttet reagoi mitenkään."

Mörkokaapu saa luvan jäädä vähemmälle.   En suostu hautautumaan tähän minussa vellovaan vihaan, jos minulla vain on voimia ja mahdollisuus päästä siitä eroon.  

"Jos sun pitäis arvioida sun oloasi tällä hetkellä 1-10, jossa 10 on todella huono, niin paljonko se olis?"
".....Joku 4-5."
"Entä itsetuhoisuus? 10 on todella paljon. "
"Joku 2."
"No sehän on sit tosi hyvä."

Joten. Päättäväisyyttä ja toivoa sekä etenkin motivaatiota on nyt. Mutta entä sitten, kun tulee heikko hetki?

//liittyen aiheeseen meillä on paljon kissoja: 10 sisäkissaa, joista yksi on mun nallukka nöpönenä, ja parikymmentä ulkokissaa. So..

Helvetistä itään

Eipä tullut H tänäänkään. Ei sillä, en häntä kyllä olisi halunnutkaan nähdä.

Pitkästä aikaa juttelin tänään E:n kanssa niin kuin ennenkin. Keskustelu ei tuntunut, ainakaan minusta, yhtään jäiseltä tai kiusalliselta. En ymmärrä miten noin pieneltä kuulostava asia voi aiheuttaa niin hyvän mielen, että hymyilen vieläkin, kun mietin sitä parin minuutin keskustelua.

L:n on paha olla. Minusta tuntuu niin pahalta nähdä hänet niin surullisena ja tietää, että kun hän lopettaa naurunsa, hänestä tuntuu taas pahalta. Esimerkiksi tänään olin lähdössä kämpältä heittämään L:ää laitokselle ja sieltä suoraan kotiin. L istui hiljaa tuolilla ja näytti siltä, kuin purskahtaisi pian itkuun. Halusin niin halata ja lohduttaa häntä, "kaikki muuttuu paremmaksi", mutta en itse pidä kosketuksesta silloin, kun tekisi mieli vain romahtaa, joten koitin vain puheillani piristää häntä, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Huomaan L:n mielialan vaikuttavan omaani. Minun on paha olla hänen puolestaan. En tiedä varmaan puoliakaan niistä asioista, joiden vuoksi L:stä tuntuu pahalta, mutta jo nekin, jotka tiedän, romahduttaisivat minut täysin. Toisaalta ihailen L:n vahvuutta, mutta toisaalta ymmärrän ettei hänkään voi olla vahva koko ajan. Toivon vain, että hän löytäisi jonkin paremman keinon purkaa oloaan kuin viiltely.

Tekopyhää. Itse viillän välillä vain siksi, että se tuntuu hyvältä. Viillän, vaikka ei olisikaan paha olla. Minä en välitä itsestäni, minulle on tärkeämpää, että L : llä on kaikki hyvin, tai edes niin paljon paremmin ettei hänen tarvitsisi turvautua viiltelyyn. Minä niin toivoisin, että hän selviäisi tästäkin helvetistä ja että tämä olisi hänen viimeinen helvettinsä. 

Musiikkia. Toivoisin, että tämä biisi olisi valhetta. Kuitenkin pelkään sen olevan täyttä totta.

Jätä mut rauhaan !!!

H ottaa päähän. Hän ei vieläkään jätä minua rauhaan. Hän ei vain osaa lopettaa. Vitun kusipää, jättäisi minut rauhaan eikä muistuttaisi minua koko ajan itsestään. Haluan unohtaa hänet niin hyvin kuin vain pystyn. Haluaisin vain eroon hänestä, lopullisesti.

Kuvia