perjantai 20. syyskuuta 2013

Kai mä hengitän?

Tämä on aivan helvettiä. Kiinnostus on hukassa. Ei kiinnostaisi elää. Pakotan itseni hengittämään, syömään, elämään, vaikken oikeasti jaksaisi.
Lintsasin jälleen fy8 aamulla. Tällä hetkellä ke5 tunti alkoi, minä olen kämpällä nukkumassa. En vain saa itseäni ylös. Minä en halua mennä tunnille, jolla en ymmärrä mitään. Mielummin olen poissa tunnilta, pakotan itseni opiskelemaan asiat itse, pakotan itseni opiskelemaan niin kauan, kunnes ymmärrän ja osaan asian ulkoa!
Minun on pakko yrittää edes nostaa itsetuntoani. Itsetuntoni on jo nyt liian matalalla, inhoan kaikkea itsessäni, vihaan itseäni, olen helvetin pettynyt itseeni.
Itsemurha kaivautui taas esille ajatuksissani, taistelen itseäni vastaan etten suunnittele sitä järjestelmällisesti. En halua pois täältä, en pysty jättämään läheisiäni jälkeeni sen tuskan kanssa jota minä nyt koen. Mielummin kärsin sen itse.
Kuitenkin mieleni haluaa itsekkäästi eroon elämästäni, pettymyksistä, vaikeuksista. Elämäni tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, se ei ole tämän taistelun arvoista.
Ja kuitenkin minä taistelen sen puolesta, en suostu luovuttamaan.
Viiltely jäi eilen. H oli jälleen yötä, enkä hänen nähden halunnut viiltää. Itkeminenkin hävetti hänen edessään, en kuitenkaan pystynyt estämään sitä enää. Lopulta kaikki vain purkautuu ilman hallintaa.
Suihkuun aattelin raahautua tänään. Sinne tulee terä mukaan, vihdoin. En pysty, jaksa taistella itseäni vastaan. Ihoni on huutanut terää iholleen tiistaista lähtien, psykiatristen käynnit ovat hillinneet minua, mutta tämän päiväisen ajan jälkeen seuraava aika on vasta parin viikon päästä. 
Viikonlopustani tulee aivan helvettiä, tiedän sen jo nyt. Maanantaina ranteeni ovat jälleen siteissä, peittelen niitä muiden katseilta. Häpeän itseäni, arpiani, vaikka mielessäni muistelen vain sitä hetken helpotusta kaihoisasti, haluan tehdä sen uudelleen ja uudelleen, kunnes kuolen.
Anger will help you survive for a while, 
But then it'll eat you alive.

1 kommentti:

  1. Kiitos :) kuten itsekin totesit, itsemurha ei ole tuskan lopettamista, se on vain sen siirtämistä muille, mutta kyllä minä ymmärrän paremmin kuin hyvin sen halun "itsekkäästi" luovuttaa, olen ollut siinä tilanteessa itsekin tuhannet kerrat (onneksi en enää) voimia sulle, jaksa vielä <3

    VastaaPoista