Monster

Aamulla kirjoitettua:

"Ja hermot meni. Taas.

En jaksa enää E:tä ja K:ta kasvotusten. En vain yksinkertaisesti jaksa. Heidän ei tarvitse edes tehdä mitään kun minulla jo menee hermot heihin.

Ärsyttävää. Haluaisin olla heidän ystävänsä, jutella heille myös koulussa mutta en vain pysty siihen ilman, että viha nousee pintaan. Olen mielummin hiljaa heidän seurassaan, en halua sanoa heille mitään pahasti.

Liikun paljon enemmän nykyään L:n ja A:n seurassa koulussa, heidän kanssaan on paljon rennompaa. He suhtautuvat minuun normaalisti. He eivät pelkää loukkaavansa minua, he uskaltavat kertoa minulle huoliaan, he antavat minun auttaa.

Sitä E ja K eivät tee, aivan kuin he pelkäisivät minun olevan säröillä olevaa lasia, menevän rikki lopullisesti, jos joku häiritsee tasapainoani.

Masentaa. E ja K haluaisivat olla ystäviäni, he liittyivät äskenkin seuraani, vaikka jälleen karkasin tunnilta odottamatta heitä ja juttelin A:n kanssa. Kuitenkin välttelen heitä, en halua olla heidän ystävänsä, jos vain loukkaan heitä."

Samat ajatukset edelleen. Uskonnon tunnilla, E istuu vieressä tehden fysiikan läksyjä. Viha kuohahtaa joka kerta pintaan kun katson häntä. Miten hän .!?! Ärsyttävää. Tiedän, ei ole hänen syynsä etten itse saanut läksyjä vielä tehtyä, mutta silti viha nousee pintaan aina kun katson häntä. Pakko olla hiljaa, en halua loukata häntä sen enempää kuin mitä tämä hiljaisuus häntä loukkaa. Puhun A:n ja muiden kanssa, E:lle vain vastaan, mikäli hän huomaa minunkin olevan taas olemassa.

Viha.

Terä houkuttaa taas, taistelen vastaan. Viestittelin juuri eilen L:n kanssa viiltelystä. Viimein joku kyseli ilman, että minun piti aloittaa keskustelu. Hänen kyselynsä, vaikkakin se aluksi tuntui oudolta, helpotti ahdistustani. Joku kiinnostui huolestani ilman, että huusin äänettömänä apua. Hän osasi lukea rivien välistä hätäni, minun ei tarvinnut näyttää arpiani tai kyyneliä poskillani ennen kuin joku kysyi, voinko hyvin.

Tuntuu kauhealta sanoa tämä, sanoin tämän jo eilen K:llekin. Minust tuntuu, että L on syrjäyttänyt tavallaan E:n. En viihdy enää E:n seurassa, ahdistaa istua hänen vieressään.

Vihaan itseäni! Vihaan itseäni aina vain enemmän! Vihaan itseäni, kun ajattelen näin. Häpeän itseäni, en hyväksy itselleni ystäviä tiettyä määrää enempää.

Vittu.

Hyväksy heidät ystäviksesi, he välittävät sinusta, he haluavat auttaa sinua, olet aivan helvetin itsekäs kun et ota seuraa ja tukea vastaan! Niele vihasi ja käyttäydy niinkuin muutkin. Syytä itseäsi älä muita, sinä tässä olet tyhmä, täysi idootti, itserakas paska. 

Musiikkia.