Jos ny vähäse

Mun pitäs vissii opiskella matikkaa iha vitu innokkaana tällä hetkellä. Piti koko viikonlopun mut fuck it. Nyt ei kiinnosta.

Keksiviikkona oli Paperikerhon saunailta = juomista. Ja mähä si join. Aloteltiin kaverin kans 0.5l viinapullon pohjilla. Laskut alko kivasti saunalla ja koitin si siideril päästä takas tunnelmaan mut vitut, masis alko ja paniikki kasvaan metelistä ja puolituntemattomista ihmisistä. Kaveri si anto rauhottavan, mut se ei ehtiny vaikuttaa ajoissa. Jossai vaihees löysin itteni vessasta verta vuotavan käden kanssa. Mikäs siin si koittaa saada verenvuoto tyrehtyy ku rauhottavaki rupes vaikuttaa eikä ollu mitää havaintoo mitä mieles oli taas liikkunu. Joo no siit selvittii, kädes 3 säälittävää viiltoo.

Ja viikonloppu. Jumalauta äite ois ylpee ku tietäs mitä kaikkee oon tehny viimesen 53 tunnin aikana. Eisaatana. Mun suunnitelmahan oli juoda L:n ja parin jätkän, joita en entuudestaan tuntenu oikeestaa ollenkaa, kanssa perjantai-iltana. Joo no lauantaina löysin itteni juomasta keskustasta. Ja sunnuntai-aamu alko tasottavilla ja siit si jatkettii pienee hiprakkaan. Ei siin mitää, iha vitu jeba viikonloppu. Taisin vähä ihastuakki. Vähä vaa. Iha jees.

Muutenki menny iha okei. Ressaan kyl vitusti koulusta. Ei kiinnostais vittuakaa opiskella yhtää mitää. Tai ei kiinnostais vittuakaa opiskella jotain alaa varten. On iha vitulliset paineet kun tietää et tästä koulusta pitäs saada paperit joilla vois tehä muutaki ku pyyhkiä perseensä. Voi vittu et ressaa. Ja toisaalta taas en jaksa enää ressata, menee niiku menee. Voisin nytki jättää noi matikan läksyt tekemättä ja mennä vittu nukkuu pääni selväks. Ei vaan vittu kiinnosta.

.
.
.

//pelkään et syksy -13 toistuu. tien ettei tää tyyppi oo mitenkää samanlaine ku T mut vittuku pelottaa. enkä tie kykenenkö pelkoni takia päästää tätä pidemmälle. vähäinen järkeni pistää hanttiin.

PeLaSu

Viimeiset 4 päivää ovat olleet todella erilaisia. Laidasta laitaan.

Perjantaina näin tosiaan Q:n. Stressasin ja panikoin koko päivän, vaikka samalla sanoin Q:lle kaiken menevän hyvin. Eniten ahdisti paikka jossa meidän oli tarkoitus nähdä. Olin kerran aiemmin käynyt sielä, I pakotti yläasteella minut mukaansa, ja se kerta oli ollut todella stressaava.

Keräsin rohkeuteni ja 18 aikaan ilmestyimme I:n ja toisen tytön kanssa paikalle. Olin edeltävän 2 tunnin aikana polttanut 6 tupakkaa (paljon minulle nykyään), stressasin todella paljon. Olimme sisällä ehkä puoli tuntia ennen kuin ahdistus vyöryi ylleni ja minun oli pakko lähteä ulos. En yksinkertaisesti kestä paikkoja joissa on paljon ihmisiä ja melua ja tässä tapauksessa mukana oli myös uskonto joka jo itsessään on asia mitä vältän.

Palasimme sisälle ja olimme siellä pari tuntia. Sinä aikana kävin kaksi kertaa vessassa oksentamassa tai ainakin rauhoittumassa. Henkeä ahdisti todella paljon, oksetti, päätäni särki, en ollut nukkunut edellisenä yönä paniikiltani joten olin väsynyt. Halusin vain kotiin. En kuitenkaan halunnut tuottaa pettymystä, tiesin kuinka tärkeää minun siellä olemiseni oli Q:lle ja I:lle. Koitin pitää itseni kasassa edes jotenkin.

21 aikaan lähdimme. Heitimme toisen tytön kotiin ja sieltä jatkoimme I:lle. Rentouduin heti hiukan kun pääsin pois ihmispaljoudesta.

I:n luokse päästyämme paistoimme (lue I paistoi) piirakoita ja söimme niitä. Kunnollista ruokaa ennen sipsejä. Katselimme Captain America: The Winter Soldierin vaihtelevalla menestyksellä. Päätäni särki aina vain enemmän, oli tukala olo ja väsytti todella paljon. 

Kun leffa lopulta loppui aloimme avaamaan sohvaa jolla minun ja Q:n oli tarkoitus nukkua. Olin juonut mandariini juissia joka oli aivan liian makeaa. Tuli sellainen ällöttävä olo. Viimeinen niitti oli kun katsoin kännykkääni tulleen ilmoituksen: fb chat T:ltä. "Tupakalle?" Ensimmäisenä kuulin sanovani "voi vittu", seuraavaksi vastasin T:lle "en taida tulla..", laitoin kännykän laukkuun ja juoksin vessaan oksentamaan. Njoo mitään en saanut oksennettua vaikka todella huono olo olikin, joten tyydyin vain tasaamaan hengitykseni ja juomaan lasin vettä.

Lähempänä 1 pääsimme lopulta nukkumaan, minä ja Q vuodesohvalla. Jos ihan totta puhutaan niin ei mikään maailman paras paikka nukkua. Mutta nukuin silti melko hyvin, pääasiassa koska olin todella väsynyt. Aamuyön nukuin katkeilevasti kevyessä horroksessa, aivan kuin olisin vahtinut Q:ta. Muistan katsoneeni kännykkääni 6.43, mutta sen jälkeen nukahdin kunnolla ja heräsin 9 (?) aikaan herätykseeni. Muut olivat jo hereillä, itseasiassa olin kuunnellut heidän keskusteluaan aamulla, mutten ollut jaksanut herätä vielä.

Pari tuntia katselimme telkkaria, josta ei lauantai aamupäivällä tullut mitään järkevää katsottavaa. Q torkkui, hän ei ilmeisesti ollut saanut yöllä kunnolla nukuttua, vaikka myöhemmin sanoikin että minun läsnäoloni helpotti nukkumista.

Vähän 13 jälkeen aloimme katselemaan Thor: The Dark Worldia, sillä I halusi nähdä sen.
13.43 Q:n isä soitti minulle. Voi luoja sitä paniikin määrää kun kännykkään ilmestyi outo numero ja pian sen jälkeen tunnisrus kuka soittaja oli. Vastasin pitäen pokkani mahdollisimman hyvin. Hän pyysi Q:n puhelimeen joten herätin Q:n joka havahtui horroksestaan. Häntä oltiin tulossa hakemaan.
14 aikaan Q lähti. Harmitti ettemme olleet ehtineet puhua ja tutustua kasvotusten, mutta ehkä ensi kerralla.

Jatkoimme I:n kanssa leffan katselua ja sen jälkeen katsoimme Guardians of the Galaxyn. 3. Marvel leffa 12 tunnin sisällä oli normaalia minulle, mutta se että sain I:nkin katsomaan, oli suorastaan menestys.

Leffa loppui vaille 18 ja minun oli tarkoitus lähteä silloin. Jäin kuitenkin katsomaan vielä jotain turhanpäiväistä reality ohjelmaa ja juttelemaan I:n kanssa, emme olleet nähneet pitkään aikaan.
Lähempänä 19 olin viimein lähdössä. Kun olin saanut auton kaivettua lumikinoksesta, lähdin kotia kohti. Matka oli todella pitkä sillä suoraa, nopeaa reittiä ei oikein ollut, pääni oli kipeä taas ja en ollut koko päivänä syönyt muuta kuin sipsiä.

Lopulta 20 aikaan pääsin mummulle. Viimein sain vaihtaa lökärit päälle, syödä kunnon ruokaa ja maata kaikessa rauhassa.
Ilta meni jutellen Q:n kanssa. Hänellä oli huono olo ja se alkoi purkautumaan kunnolla puolen yön aikaan. Hän puhui lopusta. Tiesi sen olevan lähellä. Yritin rauhoitella häntä parhaani mukaan. Viimein hän vaikutti jotenkin rauhoittuneen.

Olin aivan poikki, olin syönyt unilääkkeet ja olin muutenkin väsynyt. Juuri pahimpaan aikan minun oli pakko mennä nukkumaan. Inhosin itseäni että jouduin jättämään hänet ilman seuraa, mutta en voinut muutakaan.

Sunnuntai aamuna heräsin 10 aikaan hyvin levänneenä. Katsoin ensimmäisenä whatsappin viestit. Q ei ollut ollut online. Paniikki. Viesti. Oliko hän sittenkin tehnyt jotain? Rauhoittelin itseäni, ehkä hän nukkuu. 11 aikaan uusi viesti. Alkoi todella pelottamaan. Lopulta hän vastasi. Kaikki hyvin. Tai ainakin sinne päin.

Omat olot ovat tosiaan menneet ahdistuksesta iloon. Olin viikonlopun ajan niin väsynyt kaikesta stressaamisesta ja vähistä yöunista ja "vieraiden" ihmisten keskellä olemisesta, sillä eihän silloin voi kunnolla rentoutua, minä en ainakaan pysty siihen.
Enpä tiedä. Pääasiassa hyvä viikonloppu mutta silti mielessä on päälimmaisenä se ahdistuksen määrä. Hävettää olla tällainen hermoraunio, joka ei kestä vieraita ihmisiä.
Kai siitäkin pääsee joskus yli.

Keikkailua

Hollywood Undead. Upeeta. 😄😍

Aivan saatanan mahtavaa vaikka kaikkia biisejä ei (tietenkään) soitettu. Huuuh. Bullet ja Kill Everyone ja Dead Bite ja Undead ja Comin in hot ja We are jajajjaja 😱😍

Meinasi kyllä mennä keikka ohi kun tuli juotua hiukan liikaa mutta selvisin ennen keikkaa, joten kaikki pysyy muistissa. Muutama tunti keikan jälkeen meni fiiliksissä, mutta sitten iski kunnon laskut ja kaikki paska nousi taas päähän.

Musiikkia.

"Medication for the kids with no reason to live"

Polttelee taas terä. Se on lompakossa, mukana aina. Tosin täällä on liikaa porukkaa, ei ole sidetarpeita mukana ja huomenna olisi ohjelmassa äiden kanssa ajelua ~70km joten uusien haavojen peittely ei juuri nyt kiinnosta.

Musiikkia.

"Mietitkö vieläkin kuolemaa?"

Ehkäpä.

Urgh keikkapäivään tuli huikeen keikan  jälkeen jyrkkä lasku. Aina näin. Ehkä joskus opin olemaan juomatta. Se vain on joukon tapa enkä tiedä miten sanoisin vastaan vaikuttamatta oudolta.

//yöllä nukuin taas katkonaisesti. E ja K nukkui vieressäni enkä peloltani saanut nukuttua. en osaa luottaa ja miksi luottaisin. se vain satuttaa.

olen aivan helvetin lapsellinen. häpeän itseäni. koitan löytää piilopaikan. sopia jonnekin jossa en herätä huomiota.

tuttuja tunteita. vuosi sitten samoja. pakko koittaa pitää pää kylmänä,etten joudu samaan syöksykierteeseen kuin silloin. poistaa ajatuksia mielestä, miettiä jotain muuta.

selviytyä.

Paluu edelliselle tasolle

Haluaisin kertoa, että kaikki on hyvin. Oikeastaan voisin kertoakin sen.

Kaikki on todella hyvin.

Jännittää biologian alustavat, kertailen edelleen kokeen tehtäviä ja mietin olisinko voinut vastata muuten. Vähän stressaa kämppäkin. Pitäisi periaatteessa jatkaa kämpän etsimistä, mutta alkaa usko kämpän löytymisestä loppumaan. Nyt kun opiskelut on ohi, ainakin hetkeksi, käsityöt palasivat kuvioihin. Yksi pari villasukkia tehty viikonlopun aikana ja toisen parin ensimmäinen sukka on kärkikavennuksia vaille valmis. Tuntuu hyvältä taas tehdä jotain, minkä osaan keskittymättä siihen koko aikaa.

.
.
.

//mutta silti. meinasin viiltää tänään. viime kerrasta on monta kuukautta. puukon terä oli jo ihollani.

Mikä vittu minua vaivaa?

Plan B

Synttärit kuivuivat jälleen kasaan, kolmas vuosi peräkkäin.

Alkuperäinen suunnitelmahan oli pitää juomingit kämpällä. Se kuihtui kasaan,  kun ainoat alaikäiset, L ja eräs toinen tyttö, eivät päässeet paikalle. Täysi-ikäisenähän voi mennä baariin, mikä olisi tietenkin kaikille muille sopinut paremmin kuin hyvin, paitsi minulle, paniikilleni ja kyvyttömyydelleni ymmärtää baarin hienoutta.

Yritin niellä pelkoni ja ennakkoluuloni, ajattelin että kai sitä kerran voi baariin mennä. Torstaina sitten kysäisin ketkä ovat tulossa. Köyhä loppu tulos: K oli sopinut sopivasti muuta, B, E ja pari muuta eivät vastanneet mitään ja I oli kipeänä. Jäljelle jäi siis minä, A ja N.

Olin jo kertaalleen niellyt pelkoni, joten perjaina puhuessani N:n kanssa päätimme aloitella kämpällä ja lähteä sitten baariin. Lopulta vaikutti olevan aukoton suunnitelma.

Lauantai aamu. Kello 07.54. Rakas juoppo tätini herättää minut kännissä. "Mee auttaa äitees, lypsää lehmät, mä en viitti." VITTU. Navetan jälkeen kun ei hirveästi kiinnosta pukea farkkuja ja meikata, vaan sen sijaan olla likaisissa lökäreissä välittämättä miltä näyttää.

Se olo lisättynä kuumeeseen, joka minulla on ollut nyt viikon verran, ja suunnitelmien muuttumiseen jatkuvasti oli viimeinen pisara. Peruin, sanoin syyksi vain kuumeen ja jäin mummulle lypsämään kantturoita kuumeessa, kuuntelemaan juopon tädin haukkuja ja viettämään synttäreitä lehmän paskan keskelle.

Mutta hei, 19v.
Tiistaina olisi Hallituskadulla lääkäri ja L tulee ehkä yöksi, koska lupasin pitää hänelle seuraa. En vielä tiedä mitä teen keskiviikkona, koska minun pitäisi olla mummulla ottamassa pitkäkarvaisia vastaan samaanaikaan kuin olla psykologilla Tampereella.

Musiikkia.

//L:lle tulee tiistaina olemaan rankka päivä, joten kysyin häntä mummulle edes käymään keskiviikkona, minua maalla keskellä ei mitään rentouttaa.

Itkupilli

Itken taas koko ajan. Viikonlopun, kun olin kotona, en itkenyt ollenkaan. Mutta nyt kun olen taas Tampereella, itken. Itken, vaikken edes tiedä mille. Minä vain itken, koska voin ilman muiden huomiota.

Tuulikin saa mut itkemään
Se tapahtuu kuin itsestään

Olin kotona perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Puhuin yhteensä suurin piirtein 15 lausetta. Olen aina ollut hiljainen, mutta nyt tuntuu siltä, kuin olisin lähes mykkä.

Miksen puhu?

Koska ei ole mitään puhuttavaa. Kaikki tuntuu minusta niin yhdentekevältä, että olisi turhaa puhua ylipäätään mistään. Miksi puhuisin, jos ei ole mitään asiaa?

Perjantaina romahdin koulussa. Viestittelin L:n kanssa fysiikan tunnin ajan. Tunnin lopussa aloin itkemään ja tunnin loputtua juoksin nopeasti vessaan piiloon. Hetken aikaa kyyneleet vuotivat. Hetken teki mieli viiltää. Hetken kuluttua lähdin kuitenkin vessasta.

Sairasvuode

Huomenna auton pitäisi olla klo 10 Tampereella huoltamolla. En haluaisi. Ahdistaa. Haluaisin vain lyödä pöytää niin lujaa kuin pystyn, riehua, itkeä, romahtaa. En halua lähteä Tampereelle yksin, haluan viettää aikaa äiden kanssa, kun siihen vielä on mahdollisuus. Haluan puhua rauhassa äiden kanssa ja siihen ei olisi parempaa paikkaa kuin automatka Tampereelle. 

Tänään piti olla pikkujoulut. Eipä ole. En jaksanut tapella enää niiden kanssa, luovutin. En jaksanut stressata niistäkin. Muutenkin elämä menee vituilleen tällä hetkellä, joten ei kiinnostanut taistella juomisen puolesta. 

Kipeänä. Kurkku on kipeä, nenä vuotaa. Vituttaa. Pikkuveli on mummulla enkä jaksaisi häntä nyt. Haluaisin olla yksin. Tai äiden seurassa. Minä vain haluaisin viettää aikaa äiden kanssa ilman, että joku pyörii koko ajan ympärillä. En minä voi puhua hänelle mitään, jos joku on lähellä. En minä halua koko perheeni tietävän, että olen niin säälittävä, etten jaksa edes itse itseäni. 

Koko päivän ympärillä on ollut ihmisiä. Ahdistavaa tällainen väenpaljous koko ajan. Olen jo niin tottunut olemaan keskenäni. Ilman että joku on kytännyt nukunko, syönkö, mitä teen. 

Ahdistaa. Ahdistaa niin paljon. Kyyneleet valuvat. En itke, kyyneleet vain valuvat. Ahdistaa. En pysy paikallani, sydän tuntuu tulevan rintakehästä läpi. Se hakkaa. Ahdistaa. Sormet hypivät näppäimeltä toiselle. Virheitä, vierheitä, virheitä. Paniikkikohtaus. Se tästä vielä puuttuisikin. 

Haluan repiä arvet auki. 
Haluan nukkumaan.
Haluan sammuttaa ajatukseni, olla rauhassa hetken.

100 sanaa, miljoona ajatusta

Haluaisin kirjoittaa, mutta en tiedä mitä. Haluan purkaa tämän olon tekstinä, jakaa tämän jonkun kanssa, mutta en osaa sitä. Ei helvetti.

Tiedättekö tämän tunteen, olotilan?5

Toivottavasti ette.

Olotilan, kun tietää, että kohta pitäisi lähteä viikonlopuksi käymään kotona ja sitä ennen pitäisi tiskata, kerätä pyykit ja tarvittavat kirjat mukaan. 
Mitä saa aikaiseksi? 
Ei mitään. Onnistuu vain makaamaan sängyllä ja tietämään olevansa aivan toivoton luuseri, laiska paska, ikuinen epäonnistuja. Häpeämään itseään, vihaamaan itseään, inhoamaan itseään. 

Minä en saa mitään aikaiseksi. En mitään järkevää. Makaan sängyllä ja haudon itsemurhaa. Haluan satuttaa itseäni. Vihaan tätä halua. Vihaan, ei helvetti. Ei tämä ole oikein. 

Itken. Taas. 

Musiikkia.

~ I’m out here on my own
I’m giving it a go alone
I’m begging on my knees
Is there a God to save me
I’ve been a retched soul
From my heart down to my toes
I was lost in my disease ~

Musiikkia.

~ What if I wanted to break
Laugh it all off in your face
What would you do? (Oh, oh)
What if I fell to the floor
Couldn't take all this anymore
What would you do, do, do? ~

Musiikkia.

~ I don't need your condescending
Words about me looking lonely
I don't need your arms to hold me
Cause misery is waiting on me ~

Musiikkia.

~ Waiting for the end to come
Wishing I had strength to stand
This is not what I had planned
It's out of my control
Flying at the speed of light
Thoughts were spinning in my head
So many things were left unsaid
It's hard to let you go ~

Elämä pelissä

Kaikki tuntuu järjestyvän vähitellen. Ehkä selviän tästäkin helvetistä.

T:n ex muuttaa viikonloppuna. Hän on rajoittanut tapaamisiamme todella paljon, välillä emme ole voineet edes puhua puhelimessa, kun ex on ollut kuuntelemassa. Olen todella otettu ja onnellinen siitä, että T on nähnyt niin paljon vaivaa nähdäkseen minua, mutta kuitenkin toivon, että ensiviikolla kaikki on helpompaa.

Kävin tänään T:n luona. Oli päivän parhaat 2 tuntia. Ikävä helpotti hetkeksi, kun kuulin taas hänen äänensä, näin hänet, haistoin hänet, tunsin hänen kosketuksensa. Oli aivan mahtavaa nähdä hänet, olen odottanut sitä viime kerrasta asti.

"Teen aika paskamaisesti exälle, koska lupasin etten näytä kämppää sellasille, joiden kans haluun jotai vakavampaaki."

T osaa kyllä asetella sanansa, sulin jälleen. Tunsin itseni jotenkin erityiseksi. T todella pitää minusta niin paljon, että rikkoo lupauksensa exälleen, jonka kanssa siis asuu. Hän todella halusi nähdä minut. Hän kutsui minut jo luokseen yöksi ensiviikolla, sillä "haluun viettää aikaa sun kaa nii paljo ku vaa voin".

Yksi asia kuitenkin vaivaa minua. Hän sanoi keskiviikkona autossa, ettei halua vielä sitoutua, mutta kuitenkin hän vaikuttaa haluavansa jotain vakavampaa, ainakin hänen puheensa ja eleensä viestivät siihen suuntaan. En tiedä mitä ajatella.

T:n kanssa viettämäni ajan lisäksi sain puhuttua E:n kanssa. Välimme ovat olleet jäiset A:n synttäreiden jälkeen, jossa paljastui, että hän ja K ovat pari. Olen kesästä lähtien ajatellut heidän välillään olevan jotain vakavampaakin, mutta olen vakaasti yrittänyt uskotella itselleni heidän olevan vain todella hyviä ystäviä.

Minua ei sinänsä loukannut se, että he seurustelevat, osasin jo odottaa sitä. Minua loukkasi se, etteivät he kertoneet heti minulle, aivan kuin he eivät olisi luottaneet minuun. Kuulemma he vain pelkäsivät, että jätän heidät kokonaan, jos he kertovat olevansa pari.

Pakko myöntää, että niin tässä taisi käydäkin. Jo aikaisemminkin minua vitutti olla kolmantena pyöränä heidän seurassaan. Nyt todella olen se kolmas pyörä, tunnen häiritseväni heitä ollessani heidän seurassaan. Kuitenkin haluaisin olla kaveri heidän kanssaan, en vain tiedä pystynkö siihen tuntematta itseäni ulkopuoliseksi. Heillä on omat juttunsa, he tuntevat toisensa paremmin kuin minä. En tiedä heistä, etenkään E:stä, enää mitään.

En oikeastaan ole koskaan edes tietänyt E:stä mitään, olen aina saanut tietää asiat aivan liian myöhään ja silloinkin vahingossa. Hän ei luota minuun, koska hän pelkää minun juoruavan kaiken L:lle, aivan samalla tavalla kuin H:llekin. Minä en ole koskaan juorunnut E:n henkilökohtaisia asioita kenellekään, enkä tule sitä jatkossakaan tekemään mistään hinnasta. Myönnän joskus kertoneeni H:lle mielipiteitäni E:stä ja hänen toiminnastaan, mutta koskaan en ole luottamuksellisia asioita kertonut eteenpäin.

Toivon todella, että saamme välimme kuntoon E:n kanssa. Hän on minulle todella tärkeä ihminen, jolle olen voinut kertoa kaiken ja hän on ymmärtänyt pointtini. Myönnän kuitenkin, että olen jo alkanut henkisesti valmistautumaan siihen, ettemme tule enää ikinä olemaan niin läheisiä kuin joskus. Luultavasti niin käy, en tiedä uskallanko itse enää luottamaan häneen, vai kertooko hän kaiken nyt K:lle.

H tulee hakemaan kamansa maanantaina. T lupasi tulla silloin luokseni, jos ehtii, ettei minun tarvitse yksin nähdä H:ta.

Huomenna tai sunnuntaina pitäisi viedä auto äidelle ja tulla bussilla takaisin Tampereelle. Ei sinänsä kiinnostaisi ollenkaan mennä käymään kotona. Haluaisin olla Tampereella ja viettää aikaa T:n kanssa, mutta tiedän etten voi nähdä häntä ennen ensiviikkoa, joten parasta, että menen käymään kotona etten ole pitkää aikaa yksin kämpällä.

Hymyilen ja häpeän

Minun pitäisi nukkua, en vain pysty siihen. Olen niin iloinen. Jopa onnellinen.

Bileissä tosiaan tein vähän lähempää tuttavuutta erään minulle aiempaa tuntemattoman jätkän kanssa. Tutustuminen hänen kanssaan ei jäänyt vain bileisiin, olemme kuluneen viikonlopun ajan jutelleet paljon etenkin facebookissa. Luultavasti kirjoitan hänestä lähiaikoina enemmänkin, joten sanon häntä T:ksi.

Viikonlopun olen ollut yhtä hymyä. Aivan järkyttävän iloinen. Kaikki kehut ja suloisuudet, jotka T on sanonut ovat jääneet muistiini ja nostaneet itsetuntoani.
Tutustuin T:hen juuri oikealla hetkellä, vielä perjantaina 12 aikaan itkin yksin suunnitelmieni vuoksi, minä todella mietin itsemurhaa. Olin todella huonossa kunnossa, vaikka se varmaan muulta näytti ulkopuolelle.

Fiilikseni on nyt täysin päinvastainen, vaikka kello onkin puoli 3 yöllä ja minua väsyttää todella paljon. Kuitenkin aiemmin illalla tuli masennushetki, minua pelotti, hävetti, kadutti.

Fysiikka 7:n koe stressaa todella paljon enkä nyt pysty keskittymään vaikeaan kurssiin sitäkään vähää kuin aikaisempaa. Olen valmis luovuttamaan kokeen suhteen, haluaisin nyt vain nauttia olostani tuntematta stressiä kykenemättömyydestäni lukea kokeeseen. En kuitenkaan halua joutua uusintaan tästäkin kokeesta, en todellakaan onnistu tekemään 3 koetta 4 tunnissa hyvin, etenkin kun edellinen viikonloppu menee luultavasti taas kännissä. Pakko yrittää vielä huomenna panostaa niihin asioihin, jotka tuntuvat helpoimmilta, jotta pääsen kokeesta edes läpi.

Lisäksi mielialaani laski T:stä kuulemani ei-niin-mukavat asiat ja kuulin myös, että M oli "pahalla päällä", ilmeisesti hän ja T olivat riidelleet. Minusta tuntuu edelleen,  vaikka M toista väittikin, että riita liittyi jotenkin minun ja T:n sekoiluun.

Asiat, jotka kuulin T:stä, eivät todellakaan olleet mitään hyviä. Hänen sanomansa sanat menettivät hiukan merkitystä ajatuksissani, mutta kuitenkin typerä sydän ei ottanut niitä tosissaan.

Pelkään, että loukkaan itseni tässä, että minulle tapahtuu samoin kuin M:lle. Mieleni varoittaa, mutta sydän ei kuuntele. Olen aiempaakin ollut samankaltaisessa tilanteessa, kuullut jätkästä, johon olen ollut ihastunut, kaikkea törkeää, mutta en ole kuunnellut toisten varoituksia ja lopulta loukannut itseni todella pahasti, sydämeni on ollut rikki todella pahasti. Kauheaa, puhun sydämestä jo tässä vaiheessa.

Ymmärrän täysin M:n loukkaantumisen ja suuttumuksen T:lle, M oli ihastunut T:hen ja T tiesi sen, mutta kuitenkin se kaikki tapahtui minun kanssani eikä M:n. Välillä tunnen oloni siksi, että osuin vain väärään kohtaan väärällä hetkellä, että sitä ei olisi tapahtunut jos olisin ollut "myöhässä" millisekunnin ajan.

Toivottavasti M ymmärtää, etten selvinpäin olisi edes ajatellut tekevänk mitään T:n kanssa.

En halua sälyttää kaikkea vastuuta T:lle. Minä olen osasyyllinen pe-la tapahtumiin, kaikki tietävät sen ja ymmärrän jos M on loukkaantunut minulle. Tiesin M:n pitävän T:stä, mutten kuitenkaan sanonut "ei" T:lle. Minun olisi pitänyt sanoa "ei", tiedän sen, mutta en vain siinä tilanteessa pystynyt, halunnut.

Minulla on todella ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta kaduttaa kaikki mitä tein T:n kanssa, mutta toisaalta minua ei kaduta mikään. En ole pitkään aikaan ollut näin iloinen ja minusta tuntuu, että se on täysin T:n ansiota.

Toisaalta tunnen myötätuntoa M:n puolesta, olen itse ollut samassa tilanteessa eikä se todellakaan ole mukavaa. Mutta sitten toisaalta ajattelen todella itsekkäästi, että minulla on nyt hyvä fiilis, olen onnellinen, nautin elämästäni. Iltaisin, kun menen nukkumaan, en malta nukahtaa, "jos vielä yksi viesti?", en halua menettää sitä. Odotan innolla huomista, herään aamulla iloisena.

Elämä hymyilee ja haluan nauttia siitä, mutta välitän liikaa M:n tunteista, en halua mässäillä ilolla, jos samalla aiheutan jollekin toiselle surua. Olen aivan sekaisin itseni kanssa. En tiedä mitä ajatella. Luultavasti annan typerän sydämeni päättää ja tehdä itsetuhoisen hypyn hataralle lasilattialle. Voin vain toivoa, ettei T aiheuta liikaa säröjä lattiaan. Voin vain toivoa, etten satuta itseäni.

Tavattoman mukavan ihana ilta

Tämä teksti on vain muistelua eilisistä pirskeistä, joten kirjoitan puhekielellä. Ja pieni varoituksen sana, osa tapahtumista oli kyllä lain mukaa K18 mut sanoisinko itse että K15 tekstiä tulee. Mä sit varotin.

Oli ehkä mahtavin ilta pitkään aikaan. En oo pitkää aikaan ollu näi ilonen ja onnellinen ja tyytyväinen olooni ku nyt oon. Aamul oli hetken aikaa oksettava olo mut seki meni ohi eikä oo ollu eilisest muita fyysisiä muistoja ku vaa mustelmat siellä tääl kehoo, suurin osa reisis, ja pieni haava kädes lasinsirusta.

Porukka alko siis kerääntyyn 6 aikaan kämpälle, B:n, K:n E:n ja yhden toisen tytön hain kotoo, M ja A venas meit jo kämpällä ku päästiin sinne. Viimeisenä tuli eräs tyttö, joka ei ollut aiempaa ollut varma pääseekö, onneksi pääsi koska oli aivan vitun mahtavat juomingit.

Tuli tosiaan jonki verran juotua. Aluks jäätiin syrjemmälle E:n ja K:n kanssa, ei oikei välitetty äänekkäästä porukasta, joka tuntuivat olevan jo hyvää vauhtia tulemas känniin. Juotiin sit keittiössä ja syötin sipsejä. Booli oli vahvaa, ainaki mulla nousi päähän nopeeta. Eipä sillä se siinä oliki tarkoitus.

8 aikoihin olin jo ihan kunnolla kännissä, puhuin taas aivan helvetisti kaikkea mahdollista. Juttelin sit kaveri tyttöni kans keittiössä viiltelystä, hän kyseli syitä ja tuntui todella ymmärtävän mitä sanoin. M liitty seuraan ja puhuttii tunnin ajan sisäl ja sitten myös ulkona.

Ekan kerran sain kerrottuu mummun kuolemasta ja hautajaisista, ehkä mä nyt saan kirjotettuu sen blogiinkin loppuu. En todellakaan olisi uskonu kertovani siitä ekana heille, mut oon ylpee ja ilonen et sen lopulta tein. Kyyneleet tuli kaikil, olin taas varmaa ihan pandan näköne meikkieni kanssa.

9 aikaan paikalle tuli samaisen kaverini paras kaveri. Porukka riehaantui vielä enemmän, juttua riitti, meteli koveni, bileet parani. Sen jälkeen mulla tulee hiukan hämärä jakso. Jossain vaihees epäröiny kaveri lähti kotii, pari tuntia sen jälkee B, tyttö jonka kaa puhuin viiltelystä jne ja hänen kaverinsa lähti kotii. Samaa aikaa A lähti kävellen 4km päähän keskustaa kotiinsa koska hänen piti näyttäytyä siel. Paikalle jäi siis mä M E ja K. Pian paikalle tuli M:n kaveripoika, itseasiassa häne taisi tulla juuri ennen ku A lähti.

Siit sit lähti mun bileeni kunnol käyntiin, luoja mitä sähläystä. Varoitan toisen kerran, ei oo mitää siistiä luettavaa.

Ekan tunnin aja jätkä jutteli ja vietti aikaa M:n kans ja mä E:n ja K:n kans. Sit jossai vaihees lähettii M:n ja jätkän kans tupakalle ja siel sit jäin jätkän kaa jutteleen penkille kaikkee syvällistä, mm. kysyin häneltä pitääkö hän M:stä, haluaako hän jotai vakavampaa M:n kaa jne. ja sen jälkeen siirryttii puhuu meiä ongelmist ja toisist välittämisest ja silleen.

Sillä välin K ja E olivat sisällä menos nukkuu. Ku tultii sisälle M:n ja jätkän kaa mentii si keittiöön ettei häirittäs pahemmi E:tä ja K:ta, ei kyl onnistunu mut ajatus on tärkein. Sit jossai vaihees, 1-2 aikoihin M:ää alkoi ahistaan ku A ei ollu ilmottanu itestää mitää ja M pelkäs ettei A tulis enää takas tai hänelle olis tapahtunu jotai.

Lopulta M sai A:n kii ja sit oltiinki lähös kävelee A:ta vastaan M:n ja jätkän kaa. Oltii si kävelemäs piha läpi ja siinä aloin kaivaa sytkää jätkän takin taskusta ja yhtäkkiä hän pussasi mua. Lopun alku. Käveltiin muutama minuutti noin 300m päähä isomman tien vartee mut sit alko tulee nii kylmä et ei enää siit eteen päi kävelty. Lähes koko matka aja pidettii toisiamme kädest jätkän kaa ja si ku pysähyttii ni mun sormet oli iha kylmät ni pistin kädet jätkän takin taskuun ja jätkä pisti kätensä mun housun taskuihin ja sit nuoltiin siin tien varres ja juteltii välil ja M vaa pyöri meiän ympäril koittaen saada A:ta kii.

Lopulta tuli nii kylmä et päätettii jätkän kaa et ei kävellä enää metriäkää muualle ku kämpälle päi ja lopulta ku olin luvannu M:lle et jossei A:sta oo kuulunu tunnin pääst mitää ni lähen heittää häntä A:lle, saati hänekki mukaa. Lähettii si kävelee kämpälle päi käsi kädes taas jätkän kaa ja si kämpän pihas poltettii tupakat M:n kans ja si päästin M:n sisälle ja jäin ite jätkän kaa pihaa istuu penkille ja nuoltii ja sillee. Pia M tuli pyytää et pääsis kämppään sisälle ja mentii si samal itekki sisälle.

Sisäl mentii keittiöön lattialle istuskelee ja juttelee ja rauhottelee M:ää joka oli todella ahistunu ja koko ajan jätkä hiero mun alaselkää ja pidettii toisiamme kädest ja sillee. Jossai vaihees si sammutettii valot et E ja K sai nukuttua ja si M:n piti nousta lähteäksee tupakalle j a hän si jotenki tönäs lattialla olevaa boolimaljaa joka meni tuhannen p palasille. Sitä si siivottii ja sekä M että jätkä sai lasinsirusta haavan käteensä. Mentii si pihalle tupakalle ja sit ku olin päästäny M:n rappusii ni jäin taas jätkän kaa kahestaa penkille ja arvatenki nuoltii taas ja juteltii.

"Mul yleensä on iha kauhee verikammo mut nyt ei oo mitää, sen on pakko johtuu  susta." Sulin. Oli todella sulosesti sanottu, ainaki mun mielestä.

Sit tota oltii menos sisälle mut sit just enne ku sain oven auki ni jätkä vetää mut pois siit ja työntää mut edellää oven viereen ja ju meinattii sit tehä jotain K18 2 aikaa yöllä pihalla mis oli iha vitun kylmä ja kaiken lisäks tupakkapaikalla istui samasta rapusta tullut nainen. Joo no mä sit stoppasin ja mentiin sisälle, tai ainak tarkotus oli koska jäätii viäl rappusiinki nuolee ja ei luoja!

Sisäl sit otettii eteises kengät pois ja sit piti mennä keittiöö ja joo ei si päästy heti sinne ku jätkä työnsi mut vessan oven vieressä olevaan nurkkaa ja sit kävi sillee ja tollee ja kivaa oli. Sit lopetettii ni menin käymää vessas nopeeta ja jätkä lähti keittiöön.

Sit mäki menin keittiöön, olin varmaa iha punane ku M vaa katto mua kysyvästi. Sit joo sama meiniki jatku, mun käsi jätkän reiden pääl ja siit ylöspäi, tiätte kyl, ja jätkän käsi mun housuis, tiätte kyl, ja ei vittu et hävetti ku koitettii just rauhotella M:ää koska A ei ollu vielkää tullu ja kello läheni jo 4, kai?

Sit reilu tunnin aja käytii vuorotelle tupakal ja istuttii keittiös ja sit 5 jälkee jätkä meni makaa patjalle, joka oli olkkarin lattial. Sit sain M:n hyväksyy et jos hän on A:lle menos hänen kannatti venata et kello tulee edes 7 ni siel vois olla joku hereilki päästääs M sisälle. Sit K nousi ylös ja "sälytin" M:n seurana olemisen hänelle ja menin jätkän vieree istuu.

"Mä voin kyl lähteekki ni voit jutella muide kaa ja sillee et voin kyl lähtee." Meinas tulla itku mut lopult sain jätkä jäämää "yöks" ja menin hänen viereensä makaa koska väsytti ihan vitusti.

Sit joo siinki tapahtu kaikkee mut nii pientä et en ny kerro. Sit jossai vaihees M tuli viel mun viereeni ja saatiin peitto ja alettii nukkuu. Oli kyl ihan paras paikka nukkuu ku jätkä kiersi viel kätensä mun ympärille, otti mua kädest ja aws aina välil suuteli mua niskaa kunnes molemmat nukahdettii.

Sit heräsin tunnin päästä 6.50 ku jätkän kännykkä herätti mut sammutin sen. Seuraavaks hänelle soitti joku mut hiljensin sen. 8 aikaa sain tarpeekseni kännykän tärinästä ja koitin si herättää jätkän ja ku se ei onnistunu ni uhkasin et meen pöllii sen rahat. Jätkä havahtu, otti mun kännykän ja laitto sen piiloon patjan alle. Joo no sit siit alko "tappelu" ja lopult menin si hajareisi istuu jätkän selkää et sain sen pidettyy paikallaa ja kaivoin kännykkäni itelleni.

Luovutin, menin takaisin jätkän viereen makaa kasvot häntä kohti kuunnellen tasaisin välein tärisevää kännykkää ja näi jatku 20 vaille 9 asti ku jätkäki heräs iha lopullisesti. Sillo jätkä lopulta vastas puhelimee ja sammutti herätykset.

Sit vähä aja pääst menin pesee naamani vessaa ja jätkä pisti kenkiä jalkaansa eteises lähteeksee ja si jotai si juteltii ja si jätkä halas mua ja suuteli mua iha kunnolla. Olin sulaa vahaa, viimestää sillo. Sit E ja K lähti, mä seisoin edellee vessan ovel jätkän sylis ja niien lähtö meni si vähä ohi ku heitettii just jotai läppää siin ja joo.

Sit pyysin jätkän nron ja sain sen. Istuin sängyn nurkas joka oli huoneen keskel ja jätkä si anto lapun mulle ja jäi seisoo(?) mun taakse ja jotai just halaili mua jne jne.Sit 9 jälkee jätkä lähti ja jäätii sit M:n kans juttelee kaikkee ja tekee myös lähtöö.

About 20 yli 9 aikaa huomasin jätkän unohtaneen korunsa luokseni. Laitoin siit sit viestin hänelle ja si lähettii M:n kans.  Heitin M:n kotiin ja juteltii koko matka bileistä jne. M:n luona katsoin viestit, jätkä oli vastannu ja A lähettäny viestin. Lähdin takas kämpälle, koska A oli pyytäny päästä yöksi, hänellä oli riitaa äitinsä kans.

Vähän aikaa siivoilin söin ja nukuin kämpällä. Sit raportoin tapahtumista S:lle ja sillee vietin rennon päivän, vähän juttelin jätkänki kaa fbs. 21 jälkee A tuli käymää, hän oli sopinu äitinsä kanssa eikä siis ollu tulossa yöks. Hän oli hetken aikaa, kerroin hänelle tapahtumien pääpiirteet, alko kyl vähän hävettää ku aatteli mitä oli tehny. Eipä sille enää mitää voinu ja kuitenki kaikesta nautin, kivaa oli ja mistään ei tullu sellane olo et ois menty liia pitkälle.

Aivan helvetin mahtava pe-la, tää oli yks ikimuistoisimmista bileistä joihin oon osallistunu. Mulla oli ainaki hauskaa ja hyvä fiilis koko aja eikä muillakaa näyttäny tylsää olevan. Vitun mahtavaa!!!

Musiikkia.

Mä sit varotin. Oikeesti. Sanoin et on vähintään K15 juttua, vaik kaikkiha me kehitytää omaa vauhtia. Huomioikaa sit et olin kunnolla kännis, tällasta ei todellakaa olis tapahtunu selvinpäin. Yöl tapahtu nii paljo et en kaikkea pysty ees kertoo mut täs pääpiirteet. Ihan helvetin kivaa ihanaa mahtavaa hauskaa, oon oikeesti niin iloinen et kaikki se tapahtu vaik välil nolottaaki! Lisää näitä mukavia iltoja kiitos!

Eilinen on nyt historiaa

Lintsasin tänään koko päivän. Tai aluksi se oli lintsausta.

Heräsin 7.15 oikeastaan aika pirteänä. Ensimmäisellä tunnilla olisi ollut fy8, josta uusi asia loppui viikko sitten. Suunnittelin aluksi vaivautuvani tunnille, mutta houkutus jäädä peiton alle lämpimään voitti.

Ilmoitin K:lle etten tulisi ainakaan fy8 tunnille, E:kään ei sinne menisi, joten K olisi yksin. Ei se hänelle kuulemma tee mitään, mutta onhan se aina mukavampaa, kun on kavereita tunnilla.

Vähän aikaa juttelin K:n kanssa, mutta sitten väsymys voitti. Uudelleen heräsin, tietenkin niin myöhässä, etten olisi ehtinyt kemian tunnille, 9.41 L:n viestiin. Hän kysyi näkisimmekö lukion ala-aulassa. En ehtinyt vastaamaan, ennen kuin piti juosta vessaan oksentamaan.

Jep. Lintsailu kusi, vapaa päivästä tuli aivan erilainen kuin olin suunnitellut. Koko aamupäivä 13 asti meni torkkumiseen ja oksenteluun.

Vitutti. Vihaan oksentamista, vaikka välillä teenkin sitä vapaaehtoisesti. Oksentamisen jälkeen suuhun jää inhottava limakerros ja kurkkuun sattuu. Ja se lemu, ällöttää ajatellakin sitä!

13 aikaan olo helpottui paljon ja sain syötyäkin. 14 jälkeen äite tuli käymään. Hän toteutti aikomuksensa ja kantoi H:n kamat ullakolle. En tiedä, mitä teen, kun H tulee hakemaan kamansa. En halua pahempaa riitaa hänen kanssaan.

Hänen käyttäytymisensä vain ärsyttää minua niin paljon, että haluan vain eroon hänestä. Aivan kuin hän pitäisi minua itsestäänselvyytenä, aivan kuin hänen mielestään olisin hänelle jokin palvelija, joka antaa kyydin kouluun, jonka luokse voi mennä yöksi kysymättä ja jonka luona voi olla aivan niin pitkään kuin vain tarvitsee.

Ilmeisesti hän ei ymmärtänyt, ettei kaikkea saa vain sormiaan napsauttamalla. Toivottavasti hän oppi sen nyt.

Siinä oli tämä päivä. Ajeltiin äiden kanssa kotiin Tiimarin ja Halpahallin kautta. Kotona olen lukenut kemian kokeeseen, vaikka ensimmäisenä koeviikolla onkin fy8 koe. Fy8 kirja ja vihko jäivät kuitenkin kämpälle, joten luen kemiaa, kun kerta siihen kirja on mukana.

Olotila? Parempi kuin eilen. Paljon parempi. Kuitenkin revin taas arvet auki. Kuitenkin romantisoin viiltelyä. Kuitenkin minä haluan satuttaa itseäni.
Idioottimaista.

Kuinka paljon vihaa ja itseinhoa ihmisessä on oltava, jotta hän tarttuu terään ja satuttaa itseään?

Sitä on kysynyt moni muukin. Mutta entä vastaus?

Ps 2

Psykologikäynti.

Olin valmistautunut itkemään, meikkauksen olin aamulla suosiolla jättänyt vähemmälle. Toisin kävi, kyyneleet kävivät silmissä, mutta jokin esti minua taas itkemästä.

Psykologi anto taas tavotteita, realistisia tavotteita.

1. Fysiikka7:ssa ja kemia5:ssa tavotteena on saada kokeista 6. Eli toisin sanoen minulle täydellinen rimanalitus. Pakko kuitenkin yrittää, ehkä koulustressi sillä helpottuu.

2. Lääkärikäynnillä pyytää vahvempaa lääkitystä sekä masennukseen että nukahtamisongelmiin. Sen olin itsekin jo päättänyt, lääkitys ei nyt ole todellakaan kohdillaan.

3. Lääkärikäynnillä pitäisi myös kilpirauhasarvojen testiin pyytää aikaa. Samaa on äite miettinyt, että minun kannattaisi tarkistuttaa kilpirauhaseni. Itse en ole siitä niin piitannut, jos siinä vajaa- tai liikatoimintaa on niin olkoon. Olen täysin varma, että masennus on ja pysyy minussa, vaikka jotain häiritötä kilpirauhasessa todettaisiinkin ja siihen lääkityksen saisin.

4. Koita mennä aamutunneillekin. Jep, se tavote minulla on itsellänikin ollut, joskus on vain ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa päästä kouluun aamulla. Nyt lupaan, ainakin yrittää, ottaa itseäni niskasta ja raahautua koululle.
"Pääasia kuitenkin on, että olet tunneilla, fiksuna ihmisenä se riittää sinulle asioiden oppimiseen."

5. Anna itsellesi lupa luistaa koulutehtävistä ja vain rentoutua. Vaikein tavoite, en osaa olla tekemättä vapaa-aikana mitään kouluun liittyvää. Koulu on koko ajan mielessä, etenkin näin koeviikon lähestyessä.

Että näin. Tämän viikonlopun vietän kämpällä, opiskellen kemiaa ja fysiikkaa. Minun on pakko kerrata ja hakata tieto päähäni tai en saa mielenrauhaa. Tavoite nro. 5 ei siis toteudu, ainakaan tänä viikonloppuna.

Koko viikonloppu yksin, tai ainakin tämä ilta. Viimein saan rauhassa itkeä kaiken pihalle, viimein saan olla omassa rauhassa. Kuunnella musiikkia mistä itse pidän ilman, että muut valittavat, kuinka "paskaa" musiikkia kuuntelen. Mennä nukkumaan silloin, kun minua väsyttää ilman, että joku valittaa keskellä päivää nukkumisesta. Saan syödä juuri sitä mitä haluan ilman, että joku valittaa, kuinka paljon syön tai, kuinka epäterveellisesti syön.

Tämän viikonlopun nautin elämästäni. Tänä viikonloppuna pääsen eroon jatkuvasta koulustressistä.