Näytetään tekstit, joissa on tunniste Naapurit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Naapurit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. syyskuuta 2013

Päivän piristys

Päivä parani heti asteella, kun pääsin kämpälle. Kunnollinen päivän piristys. Voisin jopa intoutua laittamaan hymiön! :)

Tapasin rappusissa yläkerran naapurin, noin 70v naisen. Hän kehui minua siitä, kuinka kohteliaasti olin ilmoittanut tupareista ja niiden jälkeen siivonnut paikat hyvin. Seinälle jättämästäni lapustakin hän oli oikein mielissään, kun olin vannottanut siivoavani jälkeni.

Kysyin häneltä eihän tupareista tai minusta ole ollut hänelle mitään haittaa.
"Oij ei todella mukavaa saada taloon nuoria, kun täälä on muuten vain vanhoja. Kyllä minä ymmärrän teitä nuoria, minulla on kaksi lastenlasta, poika ja tyttö, sinun ikäisiä. Ja minä siinä, kun join iltakahvia siinä puoli 10 aikaan katselin ulos ja oli niin mukavaa seurata, kuinka pojilla ja tytöillä oli hauskaa pihassa. Ei mitään haittaa ole ollut, pelkää iloa."

Hän kertoi seinänaapurinani olevasta pariskunnasta. "He ovat vanhoja ja sairaita, rouvalla on vakava sairaus ja hän menee nukkumaan aikaisin" Lupasin muistaa jatkossa, "jos pidän vielä juhlat". Totta vitussa pidän, seuraavat pippalot on viimeistään syyslomalla.

Vaikutti todella mukavalta ihmiseltä. Sai hymyn huulille kun hän kertoi lapsenlapsistaan pitkät tarinat ja etenkin kehui kohteliaisuuttani useaan kertaan. Ei ole pitkään aikaan ollut näin iloinen olo.

Vielä musiikkia. Aamullista stressiä lukuunottamatta, kappale kertoo täysin mielialani tästä päivästä. Tähän mennessä. Perjantai 13. alkaa menettää taikuuttansa.

tiistai 13. elokuuta 2013

Tsh ihmiset!

Kämpälle tullessani lattialla oli iloinen viesti naapurilta: "Oksennus kivirappuselta on edelleen siivoamatta. Hoidapa asia kuntoon".
Tämä oli nyt toinen kehoitus. Ensimmäisen näin eilen ja menimme heti äidin kanssa ulos valmiina siivoamaan kyseisen oksennuksen. Vähän sitä ihmeteltiin, kun ei oltu mihinkään tahmeaan astuttu tai mitään hajua huomattu tullessamme sisään. No, päästiin ulos ja sit alettiin ettiä oksennusta, meinasin jo hakea suurennuslasin, mutta vaikea löytää jotain mitä ei ole!
Ainut roska pihassa oli tupakantumppi, joka sekin siivottiin pois. Ajattelin jotenkin, että lappu oli vanha, ilmestynyt jo sunnuntaina seinälle ja joku toinen oli sitten siivonnut oksennuksen, kun minä en sitä heti ollut tehnyt (en ollut kämpällä sunnuntaina).
Mutta ei, uusi lappu tänään ja sekin ilmaistuna epäkohteliaammin kuin aiempi, alkaa vissiin hermot mennä rouvalta (käsiala on naisen). Sama rumba uudelleen, menin ulos, tosin aikeenani vain etsiä se vitun oksennus ennen kuin rahtaan siivouskamat sinne, ja tutkiskelin rappuja ulko-oven edessä.
Ne olivat sateesta märät, mutta kuitenkaan en oksennusta nähnyt, en kivien välissä, oven edessä olevalla kuivalla alueella, en mistään. Epätoivoisena kävin jo katsomassa toisenkin rapun edustan, tupakkapaikan ja roskakatoksenkin.
No eipä siinä, ei olis kauhee hinku ollutkaan siivoamaan. Äite käski laittaa ilmotustaululle kyselyn kenen ulko-oven edessä tämä kyseinen oksennus on, ja niin aattelinki tehdäkin, tosin persettä nuollen ja sievistellen.
En nyt kirjoittanut tätä vain kertoakseni, että minulla on vittumaiset naapurit (siksikin) vaan siksi, että tämä kaikki vaivuttaa minua alemmas vähitellen. Päivä oli hyvä, kunnes näin tuon lapun. Uuvuttaa taistella tuollaisten kurppien kanssa, joilla ei ole muuta tekemistä kuin vahtia ja valittaa. Tekisi mieli viedä taululle lappu, jossa käsken valittajan nuolla raput puhtaaksi, koska minua ei vittu kiinnosta!
Helvetti, kun osaan taas stressata toisaalta turhasta, voisin viedä lapun seinälle ja siivota oksennuksen, jos sellainen siellä muka on. Voisin vaikka mennä pesemään koko helvetin rapun valkoiseksi. Ei, minä istun sisällä, panikoin ja stressaan, pelkään jokaista ihmistä, joka liikkuu rappukäytävässä, uutta lappua. Säälittävää.
Hain masennuslääkkeitä tänään lisää apteekista. Farmaseutti oli vissii vähä väsyny, kun anto mulle yhteensä 3 x 30 kapselia kahta eri lääkettä. Heti kun kuulin kysymyksen "otatko kaikki kerralla" mieleeni ilmestyi sana: itsemurha.
Yliannostuksen oireisiin kuuluu pahoinvointi, oksentelu, kouristukset, sydänvaivat (esim. epätavalliset sydänlyönnit ja sydänpysähdys), keuhkovaivat ja mielialan muutokset vaihdellen kiihtymyksestä tajuttomuuteen.
Minä pystyisin siihen nyt, minulla olisi turruttavia, lääkkeitä, motivaatiota. Mutta onko minulla enää halua kuolla, kun huomasin valon paistavan risukasaan? Minä en tiedä. Luultavasti, jos teen sen tänään, teen sen hetken mielijohteesta, masennuksessa, ahdistuksessa, vaikka vakaasti suunnitelinkin aikaisemmin tekeväni sen, oli olo mikä tahansa.
H:takin muuten näin, ahdistavaa oli vaikka koitin ihan idioottina olla niin kuin aikasempaakin, vaikka tasan tarkkaan tiedän, että hän on minulle vihainen, kun en hänelle tupareista kertonut.
Ehkäpä
sori huono laatu, kuvassa lappu