Päiviä

Toissa päivänä oli todella lähellä etten viiltänyt. Tuli riitaa veljen kans ja kaikki väsymys ja stressi purkaantui ja joo. Yksi lause lisää ja ois taas 0 päivää. Laskut jatkuu onneksi yhä, eilen oli päivä 57.

Ja eilen myös 2 vuotta mummun kuolemasta. Eipä siinä. Ollutta ja mennyttä. Käyn tänään haudalla jos ehdin.

Mut joo, aamul taas töihin navettaan ja sit leffaan H:n kanssa ja illalla uudestaan navettaan. Tasapaksua.

Unta, juomaa ja tupakkaa

(7.2.2015 13.48)

Uhkaava armeija--> Musertava paine tai uhka toisen ihmisen, viranomaisen tai viraston taholta
Juokseminen--> Pois jostain - vaikeuksia.
Karkaaminen--> Pettymys rakkaudessa.
Pelko--> Vaikeudet voitetaan. 
Piileskely--> Jos sinä - varo huonosti harkittuja tekemisiä.
Suudelma--> Nautintoa.
Taistelu--> Vakavia riitoja.
Takaa-ajo--> Jos olet takaa-ajettuna - mieti, mikä sinua ahdistaa.
Viholliset--> Apua uskollisilta ystäviltä.

Näin viime yönä unta että olin siviilinä sota-alueella. Olin talossa R:n kanssa ja piilouduimme vihollisarmeijalta. Konttasimme lattialla ja piilouduimme kaappeihin ja kellareihin kun sotilaat tulivat sisälle. En oikeastaan muista tapahtumia unesta mutta muistan pelon. Ja että olin onnellinen että juuri R oli kanssani eikä kukaan muu. Heräsin, kun unessa suutelimme R:n kanssa ja huomaamattamme huoneeseen tullut sotilas ampui häntä selkään.

Minua ahdistaa T. Hän pyysi minua luokseen katsomaan leffaa ja minä suostuin ennen kuin olin miettinyt sen tarkemmin. Jos uneen on uskominen, edessä on esteitä, vaikeuksia, riitoja ja pettymys rakkaudessa mutta myös nautintoa. Vaikeudet voitetaan ja saan apua uskollisilta ystäviltä.
Voi pitää paikkaansakin, tiedän ettei tästä tule mitään vakavaa, mutta silti toivon sitä, sekä T:n että R:n kohdalla.
.
.
.
(8.2.2015 1.29)

Äsken tuli vähän riitaa veljen kanssa. Tai ei niin vähääkään. Pidättelin itkua ja  kiukkua, halusin raadella itseni vaikka olin vihainen veljelleni. Oli pakko lähteä pois, joten tulin kotiin. Ja vedin perseet. Tai yritin, mutta juomat loppuu kesken kuotenkin joten parasta luovuttaa Salmiakki ja Baileys pullojen jälkeen.

On vain pidemmän aikaa ollut halu nollata tilanne. Unohtaa kaikki ajatukset hetkeksi ja elää hetki ilman huolia huomisesta tai ensiviikosta tai ensi vuodesta.

Vittu että tekee mieli tupakkaa. Kävin jo äiden piilot läpi, mutta niissäkään ei ollut askia, ilmeisesti äite on oppinut aikasemmista kerroista.
Aina kun viha on vyörynyt päälle on tehnyt mieli tupakkaa. Aina kun on vituttanut tai väsyttänyt tai itkettänyt on tehnyt mieli tupakkaa. Mutta silloin harvoin kun on ollut ok fiilis, en ole edes ajatellut tupakkaa.
Stressipolttaja.

"Ei tupakoimista koskaan lopeta täysin.
Kun tulee paha paikka, turvautuu aina tupakkaan."

Vahinkoja

Eilen kävi pieni vahinko. Olin hakemassa pikkuveljeäni koulusta.

Tie oli jäässä, jään päällä oli lunta. Autot olivat painaneet raiteet tiehen, keskelle tietä.

Tulimme kohtaan jossa on aluksi alamäki ja sitten ylämäki. Olin toiseen suuntaan mennessäni meinannut jäädä kiinni ylämäkeen, joten ajattelin ottaa vauhtia jotta pääsisimme nyt kunnolla ylös.

Ohjasin auton tien reunaan, jossa oli lunta joka näytti vähemmän liukkaalta kuin jäätikkö keskellä tietä. 

Lumen alla oli raitteet, jotka johtivat yhä lähemmäs ojaa. Jäimme raiteisiin kiinni. Yritin saada auton pois raiteista, käänsin renkaita vasemmalle.

Jäätikkö. Auto lähti kiertymään keskelle tietä.

Sama tilanne käynyt pari kertaa. Kytkin pohjaan ja jalka pois kaasulta. Eipä siinä muuta ehtinyt tekemään, kun ei refleksinä vielä toimi.

Auto oli ehtinyt pyörähtää 180°. Pyöriminen loppui, mutta vauhtia oli edelleen niin paljon, että auto jatkoi matkaansa jäätiköllä.

Lopulta tuntui töyssähdys, kun osuimme repsikan kylki edellä vastaantulevien puolella lumipenkkaan. 

Vauhti hidastui hiukan, mutta matka jatkui edelleen takaperin ylämäkeen. Lopulta auto pysähtyi.

Olimme ojassa. Kallellaan pellolla olevaa lunta vasten. About 45° kulmassa. Auton nokka oli alamäkeä kohti, mutta silti vaakasuorassa pituussuunnassa.

Koko tilanne kesti max 5 sekuntia. Ainut selkeä ajatus oli pelko että pikkuveljelleni käy jotain. Etenkin kun auto törmäsi lumipenkkaan hänen kylki edellä. Eikä se saatanan idiootti taaskaan pistänyt turvavyötä kiinni kun en huomannut sitä erikseen sanoa.

Sammutin auton ja etsin kännykkäni joka oli lentänyt pidikkeestä jonnekin. Soitto äidelle. Ei vastausta. Pakko päästä seisomaan. Ovi vaivoin auki (piti avata ylöspäin). Ulos autosta. 

Jalka upposi lumeen ja luisti auton alle. Housun puntti jäi kiinni johonkin ja keriytyi ylös. Repiessäni punttia irti ja jalkaa ylös jalkaan tuli sentin syvyinen viilto ~20cm matkalle.

Lopulta pääsin ylös.  Uusi soitto äidelle, ei vastausta. Soitto iskälle.

"Tota mä ajoin ojaan, voiks sä tulla vetää mut pois?" Vittu että hävetti.

Iskä tuli 10min päästä pikku traktorillaan.

"On vissii ollu liikaa vauhtia? Mä oon sanonu et vauhtia pois huonolla kelillä. Jos ois ollu vielä vähän enemmän vauhtia, se ois lentäny katolleen tonne pellolle."

Ja sama saarnaus jatkui seuraavan 10min. Hän oli todella kiukkuinen. Myönnän, hän saarnasi ihan aiheesta, mutta sillä hetkellä en olisi tarvinnut minkäänlaista valitusta, oloni oli muutenkin kauhea. Hävetti ja pelotti.

Lopulta saimme auton pois ojasta ja iskä tarkasti nopeasti ettei vaurioita ollut tullut. Sitten lähdin mummulle veljeni kanssa.

Enpä tiedä. Veljeni taisi pelästyä enemmän kuin minä. Eilen äiden piti viedä hänet kotiin, minun kyytiini hän ei halunnut. Tänään hän laittoi turvavyön heti kiinni kun tuli autoon ja kyseisessä mäessä hän otti kiinni kahvasta katossa ja pisti silmänsä kiinni.

En osannut koko tilanteen aikana pelätä itseni puolesta. En välittänyt, "aivan sama jos minulle käy jotain, kunhan veli vain selviää". 

Kysyin tänään äideltä, olisiko hän ollut kauhean katkera minulle, jos veljelleni olisi käynyt jotain. 

"Enpä tie. Kai siinä jotain ois tullu. Isäs on vissii nyt jo katkera mulle ku ostin sulle tollasen ropposen. Kyl sulla liikaa vauhtia siinä oli. Ei pitäis näillä keleillä sälyttää sen hakemista sulle ku et sä osaa viel ajaa hitaasti jäätiköllä."

Joo, toi jos mikä opetti kunnolla. Ajan edelleen kyten ennenkin kun olen yksin autossa, mutkissa totta kai hidastan ja jos tuntuu ettei renkaissa ole pitoa. Mutta silloin kun joku muu on kyydissä, esim veli, ajan koko ajan hitaammin kuin ennen. Ainaki tänään ajoin noin. 

 

//Loppuviikko on varmaan aika kiireistä. Täti kävi hakemassa viinalastin ja kaljaa joten hän on taas änkyräkännissä. Eli olen navetassa aamut/illat ja päivällä teen ruuan ja olen todella väsynyt koko ajan. Eli en varmaan postaile kovin usein.

Eli ajoitan tekstit kun ehdin postaamaan kunnolla.