Näytetään tekstit, joissa on tunniste B. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste B. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Mieli muuttuu, niin minäkin

Jep jep.. muutoksia ilmassa.

Tänään oli aamulla Hallituskadun psykiatrisella psykiatrille aika. Psykiatri oli puoliksi venäläinen, huonosti suomea puhuva nainen, joka oli jopa minua lyhyempi. Tunsin itseni jättiläiseksi seisoessani hänen vieressänsä.

Käynti nyt oli mielestäni täysin turha. Hän vain kyseli perustietoja lapsuudestani, "masennukseni alkuajoista", syistä ynnä muusta, minkä olen jokaiselle minua hoitaneelle henkilölle kertonut. Ainut asia, jonka kerroin hänelle, mutta en muille, oli koulukiusaaminen. Tosin en tiedä onko sillä nykyiseen tilaani mitään vaikutusta. Ehkä on, ehkä ei.

Psykiatrin jälkeen menin kaupan kautta kotiin. 14 jälkeen lähdin I:n koululle hakemaan hänet koulusta, kuten olimme sopineet. Kiertelimme pari tuntia kirpputoreja ja 4
muutama löytökin tarttui mukaan. Vähän vaille 18 heitin I:n kotiin ja lähdin Koskikeskukseen.

Koskikeskuksessa tapasin H:n. Kyllä, tapasin samaisen henkilön, jonka kanssa minulla oli riitaa viimeisen 5 kuukauden ajan. Ja kyllä, oli riitaa.

Saimme riidan sovittua, kumpikin pyysi anteeksi jyrkimpiä syytöksiä. Pari tuntia vietimme aikaa Koskikeskuksessa; juttelimme kaikesta mahdollisesta, kuten ennenkin, ja nauroimme vanhoille inside-läpille. Minulla oli oikeasti hauskaa ja oli mukava jutella taas kaikesta mahdollisesta H:n kanssa. Samalta paikkakunnalta olevana hän tietää kaikki peruskoulun ynnä muiden paikkojen tutut, paikkakuntaan liittyvät vitsit ja tuntee perheeni ynnä muut asiat hyvin, ja hänellä on pelottavan samanlainen ajattelutapa ja huumorintaju kuin minulla.



Vaikuttaa nyt siltä, että väheksyisin jotenkin muita kavereitani. Minulla ei ole mitään muita kavereitani vastaan. Yksi kaveri ei vain "kata" montaa ominaisuutta kanssani. Tai siis. L tietää mitä tarkoitan, kun puhun masennuksesta, E:n kanssa jaan ainakin osan fanituksen kohteista, K:n kanssa, ainakin joskus, jaan musiikkimaun, I:n kanssa samat muistot yläasteelta, A:n kanssa nyt vain on hauskaa. Kaikki kaverini ovat minulle tärkeitä. Heillä vain on kaikilla tietty alue elämässäni, mistä he eivät yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi, tai juuri mitään, jotta voisin jakaa ajatukseni heidän kanssaan kaikesta.









Mutta mieliala. Mieliala on hyvä. Se on ollut pääasiassa hyvä tammikuusta lähtien. Välillä on tietenkin tullut vähän laskuakin, mutta se kuuluu asiaan. Itseasiassa tänään aamulla mietinkin, että voisin lääkityksen lopettaa, mutta psykiatri suositteli, että jatkan samaa lääkitystä vielä ainakin terapian alun ajan.

Mutta. Rauha maassa ja ihmisen sielussa. Elämä alkaa taas hymyilyttämään, välillä jopa naurattamaan.


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Plan B

Synttärit kuivuivat jälleen kasaan, kolmas vuosi peräkkäin.

Alkuperäinen suunnitelmahan oli pitää juomingit kämpällä. Se kuihtui kasaan,  kun ainoat alaikäiset, L ja eräs toinen tyttö, eivät päässeet paikalle. Täysi-ikäisenähän voi mennä baariin, mikä olisi tietenkin kaikille muille sopinut paremmin kuin hyvin, paitsi minulle, paniikilleni ja kyvyttömyydelleni ymmärtää baarin hienoutta.

Yritin niellä pelkoni ja ennakkoluuloni, ajattelin että kai sitä kerran voi baariin mennä. Torstaina sitten kysäisin ketkä ovat tulossa. Köyhä loppu tulos: K oli sopinut sopivasti muuta, B, E ja pari muuta eivät vastanneet mitään ja I oli kipeänä. Jäljelle jäi siis minä, A ja N.

Olin jo kertaalleen niellyt pelkoni, joten perjaina puhuessani N:n kanssa päätimme aloitella kämpällä ja lähteä sitten baariin. Lopulta vaikutti olevan aukoton suunnitelma.

Lauantai aamu. Kello 07.54. Rakas juoppo tätini herättää minut kännissä. "Mee auttaa äitees, lypsää lehmät, mä en viitti." VITTU. Navetan jälkeen kun ei hirveästi kiinnosta pukea farkkuja ja meikata, vaan sen sijaan olla likaisissa lökäreissä välittämättä miltä näyttää.

Se olo lisättynä kuumeeseen, joka minulla on ollut nyt viikon verran, ja suunnitelmien muuttumiseen jatkuvasti oli viimeinen pisara. Peruin, sanoin syyksi vain kuumeen ja jäin mummulle lypsämään kantturoita kuumeessa, kuuntelemaan juopon tädin haukkuja ja viettämään synttäreitä lehmän paskan keskelle.

Mutta hei, 19v.
Tiistaina olisi Hallituskadulla lääkäri ja L tulee ehkä yöksi, koska lupasin pitää hänelle seuraa. En vielä tiedä mitä teen keskiviikkona, koska minun pitäisi olla mummulla ottamassa pitkäkarvaisia vastaan samaanaikaan kuin olla psykologilla Tampereella.

Musiikkia.

//L:lle tulee tiistaina olemaan rankka päivä, joten kysyin häntä mummulle edes käymään keskiviikkona, minua maalla keskellä ei mitään rentouttaa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tavattoman mukavan ihana ilta

Tämä teksti on vain muistelua eilisistä pirskeistä, joten kirjoitan puhekielellä. Ja pieni varoituksen sana, osa tapahtumista oli kyllä lain mukaa K18 mut sanoisinko itse että K15 tekstiä tulee. Mä sit varotin.

Oli ehkä mahtavin ilta pitkään aikaan. En oo pitkää aikaan ollu näi ilonen ja onnellinen ja tyytyväinen olooni ku nyt oon. Aamul oli hetken aikaa oksettava olo mut seki meni ohi eikä oo ollu eilisest muita fyysisiä muistoja ku vaa mustelmat siellä tääl kehoo, suurin osa reisis, ja pieni haava kädes lasinsirusta.

Porukka alko siis kerääntyyn 6 aikaan kämpälle, B:n, K:n E:n ja yhden toisen tytön hain kotoo, M ja A venas meit jo kämpällä ku päästiin sinne. Viimeisenä tuli eräs tyttö, joka ei ollut aiempaa ollut varma pääseekö, onneksi pääsi koska oli aivan vitun mahtavat juomingit.

Tuli tosiaan jonki verran juotua. Aluks jäätiin syrjemmälle E:n ja K:n kanssa, ei oikei välitetty äänekkäästä porukasta, joka tuntuivat olevan jo hyvää vauhtia tulemas känniin. Juotiin sit keittiössä ja syötin sipsejä. Booli oli vahvaa, ainaki mulla nousi päähän nopeeta. Eipä sillä se siinä oliki tarkoitus.

8 aikoihin olin jo ihan kunnolla kännissä, puhuin taas aivan helvetisti kaikkea mahdollista. Juttelin sit kaveri tyttöni kans keittiössä viiltelystä, hän kyseli syitä ja tuntui todella ymmärtävän mitä sanoin. M liitty seuraan ja puhuttii tunnin ajan sisäl ja sitten myös ulkona.

Ekan kerran sain kerrottuu mummun kuolemasta ja hautajaisista, ehkä mä nyt saan kirjotettuu sen blogiinkin loppuu. En todellakaan olisi uskonu kertovani siitä ekana heille, mut oon ylpee ja ilonen et sen lopulta tein. Kyyneleet tuli kaikil, olin taas varmaa ihan pandan näköne meikkieni kanssa.

9 aikaan paikalle tuli samaisen kaverini paras kaveri. Porukka riehaantui vielä enemmän, juttua riitti, meteli koveni, bileet parani. Sen jälkeen mulla tulee hiukan hämärä jakso. Jossain vaihees epäröiny kaveri lähti kotii, pari tuntia sen jälkee B, tyttö jonka kaa puhuin viiltelystä jne ja hänen kaverinsa lähti kotii. Samaa aikaa A lähti kävellen 4km päähän keskustaa kotiinsa koska hänen piti näyttäytyä siel. Paikalle jäi siis mä M E ja K. Pian paikalle tuli M:n kaveripoika, itseasiassa häne taisi tulla juuri ennen ku A lähti.

Siit sit lähti mun bileeni kunnol käyntiin, luoja mitä sähläystä. Varoitan toisen kerran, ei oo mitää siistiä luettavaa.

Ekan tunnin aja jätkä jutteli ja vietti aikaa M:n kans ja mä E:n ja K:n kans. Sit jossai vaihees lähettii M:n ja jätkän kans tupakalle ja siel sit jäin jätkän kaa jutteleen penkille kaikkee syvällistä, mm. kysyin häneltä pitääkö hän M:stä, haluaako hän jotai vakavampaa M:n kaa jne. ja sen jälkeen siirryttii puhuu meiä ongelmist ja toisist välittämisest ja silleen.

Sillä välin K ja E olivat sisällä menos nukkuu. Ku tultii sisälle M:n ja jätkän kaa mentii si keittiöön ettei häirittäs pahemmi E:tä ja K:ta, ei kyl onnistunu mut ajatus on tärkein. Sit jossai vaihees, 1-2 aikoihin M:ää alkoi ahistaan ku A ei ollu ilmottanu itestää mitää ja M pelkäs ettei A tulis enää takas tai hänelle olis tapahtunu jotai.

Lopulta M sai A:n kii ja sit oltiinki lähös kävelee A:ta vastaan M:n ja jätkän kaa. Oltii si kävelemäs piha läpi ja siinä aloin kaivaa sytkää jätkän takin taskusta ja yhtäkkiä hän pussasi mua. Lopun alku. Käveltiin muutama minuutti noin 300m päähä isomman tien vartee mut sit alko tulee nii kylmä et ei enää siit eteen päi kävelty. Lähes koko matka aja pidettii toisiamme kädest jätkän kaa ja si ku pysähyttii ni mun sormet oli iha kylmät ni pistin kädet jätkän takin taskuun ja jätkä pisti kätensä mun housun taskuihin ja sit nuoltiin siin tien varres ja juteltii välil ja M vaa pyöri meiän ympäril koittaen saada A:ta kii.

Lopulta tuli nii kylmä et päätettii jätkän kaa et ei kävellä enää metriäkää muualle ku kämpälle päi ja lopulta ku olin luvannu M:lle et jossei A:sta oo kuulunu tunnin pääst mitää ni lähen heittää häntä A:lle, saati hänekki mukaa. Lähettii si kävelee kämpälle päi käsi kädes taas jätkän kaa ja si kämpän pihas poltettii tupakat M:n kans ja si päästin M:n sisälle ja jäin ite jätkän kaa pihaa istuu penkille ja nuoltii ja sillee. Pia M tuli pyytää et pääsis kämppään sisälle ja mentii si samal itekki sisälle.

Sisäl mentii keittiöön lattialle istuskelee ja juttelee ja rauhottelee M:ää joka oli todella ahistunu ja koko ajan jätkä hiero mun alaselkää ja pidettii toisiamme kädest ja sillee. Jossai vaihees si sammutettii valot et E ja K sai nukuttua ja si M:n piti nousta lähteäksee tupakalle j a hän si jotenki tönäs lattialla olevaa boolimaljaa joka meni tuhannen p palasille. Sitä si siivottii ja sekä M että jätkä sai lasinsirusta haavan käteensä. Mentii si pihalle tupakalle ja sit ku olin päästäny M:n rappusii ni jäin taas jätkän kaa kahestaa penkille ja arvatenki nuoltii taas ja juteltii.

"Mul yleensä on iha kauhee verikammo mut nyt ei oo mitää, sen on pakko johtuu  susta." Sulin. Oli todella sulosesti sanottu, ainaki mun mielestä.

Sit tota oltii menos sisälle mut sit just enne ku sain oven auki ni jätkä vetää mut pois siit ja työntää mut edellää oven viereen ja ju meinattii sit tehä jotain K18 2 aikaa yöllä pihalla mis oli iha vitun kylmä ja kaiken lisäks tupakkapaikalla istui samasta rapusta tullut nainen. Joo no mä sit stoppasin ja mentiin sisälle, tai ainak tarkotus oli koska jäätii viäl rappusiinki nuolee ja ei luoja!

Sisäl sit otettii eteises kengät pois ja sit piti mennä keittiöö ja joo ei si päästy heti sinne ku jätkä työnsi mut vessan oven vieressä olevaan nurkkaa ja sit kävi sillee ja tollee ja kivaa oli. Sit lopetettii ni menin käymää vessas nopeeta ja jätkä lähti keittiöön.

Sit mäki menin keittiöön, olin varmaa iha punane ku M vaa katto mua kysyvästi. Sit joo sama meiniki jatku, mun käsi jätkän reiden pääl ja siit ylöspäi, tiätte kyl, ja jätkän käsi mun housuis, tiätte kyl, ja ei vittu et hävetti ku koitettii just rauhotella M:ää koska A ei ollu vielkää tullu ja kello läheni jo 4, kai?

Sit reilu tunnin aja käytii vuorotelle tupakal ja istuttii keittiös ja sit 5 jälkee jätkä meni makaa patjalle, joka oli olkkarin lattial. Sit sain M:n hyväksyy et jos hän on A:lle menos hänen kannatti venata et kello tulee edes 7 ni siel vois olla joku hereilki päästääs M sisälle. Sit K nousi ylös ja "sälytin" M:n seurana olemisen hänelle ja menin jätkän vieree istuu.

"Mä voin kyl lähteekki ni voit jutella muide kaa ja sillee et voin kyl lähtee." Meinas tulla itku mut lopult sain jätkä jäämää "yöks" ja menin hänen viereensä makaa koska väsytti ihan vitusti.

Sit joo siinki tapahtu kaikkee mut nii pientä et en ny kerro. Sit jossai vaihees M tuli viel mun viereeni ja saatiin peitto ja alettii nukkuu. Oli kyl ihan paras paikka nukkuu ku jätkä kiersi viel kätensä mun ympärille, otti mua kädest ja aws aina välil suuteli mua niskaa kunnes molemmat nukahdettii.

Sit heräsin tunnin päästä 6.50 ku jätkän kännykkä herätti mut sammutin sen. Seuraavaks hänelle soitti joku mut hiljensin sen. 8 aikaa sain tarpeekseni kännykän tärinästä ja koitin si herättää jätkän ja ku se ei onnistunu ni uhkasin et meen pöllii sen rahat. Jätkä havahtu, otti mun kännykän ja laitto sen piiloon patjan alle. Joo no sit siit alko "tappelu" ja lopult menin si hajareisi istuu jätkän selkää et sain sen pidettyy paikallaa ja kaivoin kännykkäni itelleni.

Luovutin, menin takaisin jätkän viereen makaa kasvot häntä kohti kuunnellen tasaisin välein tärisevää kännykkää ja näi jatku 20 vaille 9 asti ku jätkäki heräs iha lopullisesti. Sillo jätkä lopulta vastas puhelimee ja sammutti herätykset.

Sit vähä aja pääst menin pesee naamani vessaa ja jätkä pisti kenkiä jalkaansa eteises lähteeksee ja si jotai si juteltii ja si jätkä halas mua ja suuteli mua iha kunnolla. Olin sulaa vahaa, viimestää sillo. Sit E ja K lähti, mä seisoin edellee vessan ovel jätkän sylis ja niien lähtö meni si vähä ohi ku heitettii just jotai läppää siin ja joo.

Sit pyysin jätkän nron ja sain sen. Istuin sängyn nurkas joka oli huoneen keskel ja jätkä si anto lapun mulle ja jäi seisoo(?) mun taakse ja jotai just halaili mua jne jne.Sit 9 jälkee jätkä lähti ja jäätii sit M:n kans juttelee kaikkee ja tekee myös lähtöö.

About 20 yli 9 aikaa huomasin jätkän unohtaneen korunsa luokseni. Laitoin siit sit viestin hänelle ja si lähettii M:n kans.  Heitin M:n kotiin ja juteltii koko matka bileistä jne. M:n luona katsoin viestit, jätkä oli vastannu ja A lähettäny viestin. Lähdin takas kämpälle, koska A oli pyytäny päästä yöksi, hänellä oli riitaa äitinsä kans.

Vähän aikaa siivoilin söin ja nukuin kämpällä. Sit raportoin tapahtumista S:lle ja sillee vietin rennon päivän, vähän juttelin jätkänki kaa fbs. 21 jälkee A tuli käymää, hän oli sopinu äitinsä kanssa eikä siis ollu tulossa yöks. Hän oli hetken aikaa, kerroin hänelle tapahtumien pääpiirteet, alko kyl vähän hävettää ku aatteli mitä oli tehny. Eipä sille enää mitää voinu ja kuitenki kaikesta nautin, kivaa oli ja mistään ei tullu sellane olo et ois menty liia pitkälle.

Aivan helvetin mahtava pe-la, tää oli yks ikimuistoisimmista bileistä joihin oon osallistunu. Mulla oli ainaki hauskaa ja hyvä fiilis koko aja eikä muillakaa näyttäny tylsää olevan. Vitun mahtavaa!!!

Musiikkia.

Mä sit varotin. Oikeesti. Sanoin et on vähintään K15 juttua, vaik kaikkiha me kehitytää omaa vauhtia. Huomioikaa sit et olin kunnolla kännis, tällasta ei todellakaa olis tapahtunu selvinpäin. Yöl tapahtu nii paljo et en kaikkea pysty ees kertoo mut täs pääpiirteet. Ihan helvetin kivaa ihanaa mahtavaa hauskaa, oon oikeesti niin iloinen et kaikki se tapahtu vaik välil nolottaaki! Lisää näitä mukavia iltoja kiitos!


tiistai 20. elokuuta 2013

#@%&?¥julistus@₩#$€&

Meinasin olla heikko.
Kyyneleet olivat jo silmissä. Imen ne takaisin, en käytä niitä nyt, en täällä. Viimeinen tunti vie loputkin elämänhaluistani tältä päivältä. Haluan vain nukkua, heräämättä.

Ei jumalauta. En minä ole tuollainen!

MINÄ EN SUOSTU!

Olen elämäni aikana kokenut niin paljon paskaa, minä OLEN tarpeeksi vahva. Minä PYSTYN näytelemään olevani kunnossa.
Minä en ANNA kavereiden pilata enää fiilistäni! Minä HYLKÄÄN raa'asti ne, jotka ovat olleet minulle pahasta, ne, jotka aiheittavat huolta ja saavat minut aina pettymään. En kerro heille itsestäni enää MITÄÄN, he eivät SAA tietää kuinka pohjalla oikeasti olen.

E, B joo puhuin juuri teistä. Hyvästi.

Pidän pahan olon sisälläni, pidän niin kauan kuin jaksan ja sitten sanon lopuillekin hyvästi.

Musiikkia.
I don’t want to pretend that I’m stronger for it all
I don’t want to pretend that the sadness is gone
Cuz I wanna know that I’m steady on my feet
I don’t want to pretend so peace will be real to me

torstai 15. elokuuta 2013

Ajatuksia, vaik lukeekki piti...

Tarkotus oli lukee bilsaa. Päntätä, jos kirjotukset sitten tuntuisivatkin niin helpoilta, että ne voisikin ihan kunnolla kirjoittaa. Parin tunnin ajan olen istunut sängyllä valmiina lukemaan, selaillut kirjaa näkemättä kuitenkaan kuvia tai tekstiä. Minulla on ollut mietittävää.

Kaikista eniten maailmassa pelkään suututtavani tai loukkaavani ystäviäni. Jos pitäisi valita haukunko kaverin pystyyn vai nukunko sammakoiden kanssa, minä valitsisin sammakot. En yksinkertaisesti vain osaa antaa itse itselleni anteeksi virheitäni, vaikka muilta anteeksiannon saisinkin.

Muutaman päivän ajan olen pelännyt, että yksi ystävistäni, B, on loukkaantunut minulle jostain. En ole kenellekään pelostani kertonut, minua hävettää tällainen, meillä ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaista riitaa ikinä enkä ole kuullut hänen koskaan suuttuneen. 

Pelkoni syy on se, että en ole pari päivää sitten lähettämääni kysymykseen saanut häneltä vastausta, vaikka hän yleensä vastaa heti kysymyksiin, emmekä ole muutenkaan puhuneet lainkaan. Luoja, kuinka säälittävää, tekisi mieli pyyhkiä tuo pois, mutta minä kerron sen nyt, etten haudo siitä mielessäni vielä pahempaa. 

Toivon todella, että maalailen taas vain piruja seinille. Hän on yksi luotettavimmista ystävistäni, oikeastaan ainut, joka tuntuu ottavan tilanteeni tosissaan.

Taas minä itken. Viime aikoina olen itkenyt aina, kun olen ollut yksin. Sää varmaan vaikuttaa,  joka päivä on satanut. Äite joskus kertoi, että pienenäkin minä itkin sateella. Nukkumisestakaan ei ole tullut taaskaan mitään vähään aikaan, vaikka lääkkeitä olenkin napsinut tasaiseen tahtiin, välillä reilumminkin. Väsyttää koko ajan, ehkä sekin saa minut itkemään.

Viiltelykin palasi taas kuvioihin. No joo palasi, voiko niin sanoa, kun välissä oli vain 3 päivää? Kuitenkin, käsivarret ovat haavoilla eikä reisiin mahdu enää viiltoakaan, pitää viiltää haavojen päälle poikittain. Ihoni on riekaleina, aivan kuin mielenikin.

Kaverini kertoi minulle vähän aikaa sitten, että hänelläkin on masennus, mutta hän on sujut sen kanssa. Särähti korvaan. Olla sujut masennuksen kanssa. MITEN? 

Minua tämä vaivaa koko ajan, en voi hyväksyä sitä, että olen altistanut itseni tälle. Miten olen voinut olla niin heikko, säälittävä, että olen päästänyt ilon unohtumaan ja peittänyt sen jatkuvalla uupumuksella ja surulla?

Toinen asia mikä minua vaivaa masennuksessani on mielialan vaihtelut. Mielialani hyppelee itsemurhavihasta pirteään. Haluaisin hallita mieltäni, vaihtaa mielialaa vähitellen enkä sekunnissa.
Pelkään, että silloinkin, kun oikeasti olen iloinen ja näytän sen, läheiseni kuvittelevat minun esittävän. Tiedän, ei sitä ole helppo huomata milloin esitän, milloin en (itsekehu haisee), mutta mielummin toivoisin, että kaverit suhtautuivat positiivisesti, kuin huolehtisivat esityksestäni.
Nyt tuli olo, että "vittuako tuollaista kirjoitat, ei kukaan sun olostas huolehdi". Niinpä, minä toivon, että joku huolehtisi, minä en jaksaisi.

Nyt positiivisuutta. Eli musiikkia. Päättäkää ite onko tää positiivista vai ei, mulla tää on positiivisinta mitä kännykästä löytyy.

lauantai 10. elokuuta 2013

Pian

Kerroin suunnitelmani mummulle, vaikkei hän sitä varmaan kuullutkaan. Nyt se tuntuu paljon todellisemmalta. Itkin puoli tuntia kun pääsin mummun haudalle, kerroin suunnitelman ääneen itkun välistä. Minun on niin ikävä häntä, haluan vain päästä takaisin hänen luokseen.

Kuvittelen tilanteet ilman minua, miten äiti herää aamulla ja keittää kahvit herättämättä minua, miten hän tekee vähän liian vaikean sudokun itse kysymättä minulta.
Kuvittelen, kuinka kaverit juttelevat koulussa ruokailussa, kuinka he myöhästyvät tunneiltaan ja keksivät opettajille tekaistuja selityksiä opolla käymisestä.
Kuinka opettajat raivostuvat myöhästyjille, kuinka he hiljaa mielessään jo tietävät ettei tuo oppilas osaa ainetta tarpeeksi hyvin ja yrittävät opettaa paremmin.
Kuinka psykologi saa auttaa uutta ihmistä 4 uudella ajalla, koska minä en jaksanut, kuinka hän voi antaa samaa tukea toiselle sitä tarvitsevalle, mikä minutkin auttoi kevään yli.

B, S, K, E ja A, teidän elämästänne tulee parempi. Olen todella pahoillani teille siitä, että tutustuin teihin, tämä piipahdus elämässänne oli väärin teitä kohtaan, saatte turhaa surua minun vuokseni. Teidän pitää ymmärtää, minä yritin, en vain jaksanut. Olin liian heikko, liian ujo, liian herkkä.

Päivä ei ole vielä tänään. Se on pian. Enää hetken olen täällä ja aion nauttia ajastani niin paljon kun vain pystyn. Aion sopia kaikki erimielisyydet, aion pyytää anteeksi, kertoa kuinka tärkeitä läheiseni minulle ovat, halata heitä vielä viimeisen kerran.

Musiikkia. I'm not insane.

Lupaan ja vannon

Minä lupaan sen. Minä tapan itseni. En jaksa enää taistella elämän puolesta, en näe siihen enää mitään syytä. Elämäni ei todellakaan ole elämisen arvoista. Haluan luovuttaa. Tämä on niin väärin.

Pidin eilen tuparit. Koko iltana en päässyt kunnon känniin, olin hiprakassa, joka on juuri sopiva masennushetkelle. Masennus hyökyi päälleni,  sen mukana tulivat ahdistus ja paniikkikohtaus. Minä nauroin ja seuraavassa hetkessä olin vihainen kaikille. Minä riehuin, itkin, karkasin, tiuskin tavoitteenani saada muut vahtimaan kuoseissa olleita jotta minä saisin vetää pään täytee ja unohtaa. Halusin vain näyttää,  miltä minusta tuntuu, halusin puhua, mutta minusta ei ollut siihen.

Olin eilen niin vihainen, syytin kaikesta E:tä ja K:ta. Halusin tappaa heidät, he eivät taaskaan ymmärtäneet.

Anteeksi.

Minä seisoin eilen sateessa. Itkin, sade peitti kyyneleet.  Kaverini, B, tuli seisomaan kanssani, huono omatunto valtasi minut. Hän joutui seisomaan kanssani kaatosateessa litimärkänä kylmissään, enkä minä tuntenut mitään. Minä olisin niin halunnut heittää edes osan masennuksestani pois tunteakseni kylmyyden ja sateen.

Anteeksi.

Tiedän päivän. Tiedän miten. En haluaisi tietää miksi, mutta tiedän sen kuitenkin.