Hyvä päivä. Ainakin tähän asti.
Kerroin aiemmin uudesta tytöstä. Hänestä on tullut minulle läheinen todella nopeasti, lähes pelottavan nopeasti.
Uusi tyttö, sanotaan vaikka L, muistuttaa aivan minua. Elämämme eivät ole lainkaan samankaltaisia, mutta suhtaudumme asioihin samalla tavalla. Hänelle pystyn puhumaan asioistani ja hän suhtautuu niihin samalla tavalla kuin minäkin. Se on rauhoittavaa, en olekaan niin outo tai erilainen kuin aiemmin olen ajatellut, kun kaverit eivät ole suhtautuneet ongelmiini samalla tavalla kuin minä.
Kuitenkin minulla on koko ajan pelko siitä, ettei L olekaan oikea ihminen, jolle puhua. Pelkään hänen tekevän kuten muutkin ja kuuntelevan minua, mutta sisimmässään nauravan mukamas ongelmilleni. Ehkä hän on minulle vain seuraksi, tupakalle ja välitunneille.
Toiseen asiaan; K:n ex, ei herran jumala. Hän ottaa minuun yhteyttä lähes joka päivä FBssä, kysellen niitä näitä, ja tietenkin olotilaani. Ahdistaa vastailla hänelle, mutta en kehtaa olla vastaamattakaan, kun hän kuitenkin vaivautuu kysymään mielialaani ja pitämään muutenkin seuraa.
Inhottaa kuitenkin kertoa henkilökohtaisia asioita hänelle, ei hän ole minun ystäväni! Minun asiani eivät kuulu hänelle, enkä niitä hänelle aio kertoakaan.
Mutta, tarkemmin ajatellen, voinko kertoa asioitani kenellekään luottamuksellisesti? En luota enää kavereihin, K veti maton jalkojen alta kunnolla, eikä välit muihinkaa ole enää kunnossa. Ainakaan niin hyvin, että voisin kertoa heille asioitani.
Meni syyttelyksi jälleen kerran. Tyypillistä, näen kaikessa aina negatiivisen puolen. Tarkoitan, kaikki mitä tänne kirjoitan on hetken mielijohteesta tulleita. Pääasiassa, lähes koko ajan siis, olen kiitollinen kaikista kavereista, ja loppujen lopuksi puhun heille kaiken, mitä sylki suuhun tuo, välillä liikaakin. Ja muutkin ihmiset, jotka vaivautuu huolehtimaan jne. Kaikki on pelkkää plussaa, minä vain etsimällä etsin jotain negatiivista kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti