maanantai 30. syyskuuta 2013

Kuusi tuntia, 12 minuuttia, 37 sekuntia

Huomisesta tulee kauhea päivä. En saa nukuttua, jalkani on taas aivan helvetin kipeä, edes unilääkkeet ei nyt auta.

L ei tule ensiviikolla kouluun, siitä kerroinkin jo aiempaa. Hänen lisäkseen myös K on pois koulusta. Aamun fysiikan tunti menee siis jäätävässä tunnelmassa E:n kanssa kahdestaan.

Sain kerrottua hänelle suunnitelmani ja syyt siihen, mutta hän ei ole vastannut mitään. Eipä sillä, olisin minäkin loukkaantunut, jos joku tekisi minulle noin. Pääasia kuitenkin, että riidoilta vältytään.

Minulla on askissa enää 4 tupakkaa. Viikonlopun pärjäsin hyvin ilman, jauhaa mässytin äiden nikotiinipurkkia, mutta niitä en voinut mukaani ottaa, eikä minulla ollut aikaa käydä hakemassa omia kaupasta. Lisää tupakkaa saan vasta huomenna 4 jälkeen, kun pääsen koulusta. Ja tupakkaa minä myös haluan, purukumit eivät hyödyttäneet yhtään mitään.

Huomenna on myös uskonnon koe, johon en tietenkään ole lukenut yhtään. Minun tuurillani unohdan koepaperinkin kotiin, kynistä puhumattakaan. No eipä sillä, koe menee päin vittua luinpa siihen tai en, eikä sillä niin väliäkään ole.

Että näin. Innolla odotan huomista, siitä tulee entistä ihanempi maanantai. Nukun pommiin, se on selvä. Toivottavasti en kuitenkaan liikaa, sillä poissaoloja alkaa olla aivan tarpeeksi.

Niin ja olotila. Viiltely houkuttelisi, mutta välttelen sitä nyt, kun H on kämpällä. Revin vain auki arpiani. Se saa luvan riittää. Masentaa ja väsyttää, vituttaa jo valmiiksi huominen. Pelottaa E:n näkeminen.

Tarkoitukseni ei ollut aiheuttaa riitaa tai loukata häntä, minusta on vain parasta pysyä erossa hänestä. Suojella häntä minulta. Ja osaltaan, suojella minua hänen loukkaamisensa tuomalta masennukselta, surulta, häpeältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti