torstai 26. syyskuuta 2013

Pienistä puroista kasvaa iso joki

En viillellyt. Halusin. Välillä halusin todella paljon. En tehnyt sitä. Olen ylpeä itsestäni.

Päivä parani hiukan iltaa kohti. Osasin fysiikka7:n läksyt, en tuntenut itseäni enää epäonnistujaksi. Hetken olin tyytyväinen taitoihini. Muistutan itseäni koko ajan siitä, että esimerkiksi H tai A eivät edes ymmärtäisi mitä tehtävissä kysytään. Olen viisas, kun minua vertaa oikeisiin ihmisiin tietyissä asioissa.

Sovin yläasteajan parhaan kaverin kanssa, että näemme ensi tiistaina. Näin hänet jo tänään ohimennen kaupoilla, mutta meillä on vielä paljon keskusteltavaa. Hänen seurassaan tunnen itseni normaaliksi, meillä ei tule juuri koskaan kiusallisia hiljaisia hetkiä. Hän pitää minua kaltaisenaan, kertoo minulle asiansa ja kuuntelee minun asiani.

Väsyttää. Lääkkeet vaikuttavat, univelat vaikuttavat. Huomenna lääkäriin keskustelemaan lääkityksestä ja psykiatrisen käynneistä. Muutamasta olen luistanut, ollut "kipeä". Aivan sama, ei kiinnostanut mennä kuuntelemaan valistusta viiltelyn vääryydestä.

Nukkumaan. Musiikkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti