Mistä vitusta tämä viha taas tuli?!?
Tekee mieli huutaa, hakata pöytää, karata vessaan viiltelemään. En kuitenkaan tee mitään, en halua aiheuttaa hämmennystä. Istun hiljaa, mielessä pyörii vuorotellen ajatus viiltelystä, välillä päätän kertoa muille, ettei tänään ome taaskaan mikään hyvä päivä, "älkää ottako itseenne jos sanon jotain pahasti".
Ensimmäiset sanat E:lle, vastaan tulee tympääntynyt ilme. Hyvä, ei tarvitse kertoa huonosta päivästä. Ei tarvitse puhua mitään.
Haluan vain eroon tästä vihasta, taas.
En ymmärrä mistä tämä taas tuli. Päivä alkoi ihan hyvin, H oli taas yötä ja juttelin, jopa nauroin hänen kanssaan aamulla. Ajomatkalla vitutus alkoi taas, tupakat vähissä ja saan kaverilta lisää vasta päivällä. Kuitenkin pääasiassa oli ihan hyvä olo koko ajan.
Luokkaan 8.15, kerrankin ajoissa. Hyvä mieli edelleen, naureskelin itsekseni, kun siirsin pöytää seinään päin ja opettaja katsoi kuin idioottia. K ja E tuli pari minuuttia myöhässä.
Viha. Yhtäkkiä olin vain vihainen. Halusin vittuilla kaikesta mahdollisesta, hakata pöytää, karata vessaan viiltelemään ja itkemään. Puren hampaat yhteen, en suostu sanomaan mitään.
Heti. Heti, kun tunti loppuu, lupaan juosta vessaan ja viiltää osan vihasta. Tiedän, se ei hyödytä mitään. Minä en vain tiedä mitään muutakaan, mikä auttaisi. Minun on pakko yrittää jotain.
Olen pahoillani, että vajoan taas. Viime ajat on mennyt suht hyvin, mutta vajoaminen alkaa taas. Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti