it’s just tonight

Kokeet menivät aivan päin vittua. Huomasin taas "lukeneeni". Kun kokeen jälkeen lähdin ruokalasta, vitutuksen määrää ei voinut kuvailla mitenkään. Teki mieli vetää ensimmäistä vastaan tullutta ihmistä turpaan. Ensimmäisenä vastaan tuli kuitenkin A, joten hillitsin itseni.

L oli lähtenyt jo aikaisemmin. Häntä ei kuitenkaan näkynyt missään, vaikka hänen laukkunsa oli pöydällä. Laukun vieressä oli vihko, jossa oli tekstiä. L:n kirjoittamaa, masentavaa tekstiä. Ensimmäinen ajatus oli, että L oli tehnyt itselleen jotain ja aloimme A:n kanssa etsimään häntä paniikissa. Luojan kiitos, L oli vain "tupakalla".

Lähdimme A:n ja L:n kanssa keskustaa kohti. Matkalla A keksi, että voisimme juoda tänään. Suunnitelma oli ihan hyvä, ehdimme jo L:n ja erään toisen tytön kanssa luokseni ja L ehti juodakin jo ensimmäisen tölkin, kunnes kello tuli 20 ja L:n piti olla laitoksella. Samalla, kun puimme soitin A:lle, joka kertoi että pääseekin tulemaan vasta 1,5h päästä, koska hänen pitää vahtia pikkuveljeään. Ei ollut enää mitään järkeä juoda, joten ilta kusi ja komeasti. Heitin L:n ja toisen tytön kotiin.

Matkalla takaisin kämpälle T soitti ja minä tyhmä vastasin, vaikka ajoin. Lupasin soittaa hänelle takaisin ja lopetin puhelun, ennenkuin hän ehti sanomaan mitään. Matka kämpälle menikin todella nopeasti, normaalisti rajoitusten mukaan matkaan menee 15min, nyt olin perillä 10:ssä minuutissa.

Kämpän pihassa soitin T:lle ja puhuimme 16min. Hän muunmuassa pyysi minut huomenna käymään työpaikallaan ja muutenkin yritti keksiä tapoja nähdä minua. Puhelusta on nyt 1,5h, mutta olen edelleen aivan onnessani.

Samalla mieleeni muistuu kuitenkin M ja tunnen toimivani väärin, kun tunnen itseni onnelliseksi. Ei minun kuulu olla onnellinen, ei minua luotu onnelliseksi ihmiseksi. Minä en saa olla onnellinen, se on väärin kaikkia kohtaan.

Taas tuli himo viiltää. Ei. En tee sitä. En missään nimessä. Vaihdan vaatteet ja menen nukkumaan. Nukun yön yli ja aamulla herään T:n soittoon, eikä päivääni voi pilata enää mikään. En malta odottaa, että kuulen taas hänen äänensä.

Ei luoja kuinka sekaisin ihminen voi olla?!?

Haluan taas itkeä. Paskan ulos. Onnea kyyneliä. Vain itkeä.

Mä vittu voitan tän taistelun

Selvisin aamulla kouluun ja sain syötyäkin vähän, mutta vatsakivut alkoivat taas. Ne voivat kyllä johtua muustakin tähän aikaan kuukaudesta, mutta muutenkin minulla on heikko olo. Helvetti. Minun on pakko selvitä kouluun takaisin, minun on pakko selvitä uusintoihin. Olen lukenut kokeisiin 2 viikkoa, minun on pakko selvitä tekemään ne.

Mielialani on pysynyt koko päivän samanlaisena. En ole iloinen enkä surullinen. Minä en oikeastaan tunne mitään. Minua vain itkettää.

Äsken tuli kauhea himo viiltää. Minua ei masenna, haluan vain viiltää. Tuntea sen kivun, nähdä kuinka veri valuu kauniisti rannettani pitkin. Haluan saada uusia haavoja, joita voin repiä auki. Haluan niin palavasti viiltää. Painaa terän iholleni ja aukaista verisuonen. Minulla ei ole siihen mitään syytä, haluan vain viiltää niin paljon, että itken. Tunnustelen arpiani, suunnittelen mihin kohtaan voisin viiltää, mistä kohtaa verta vuotaa eniten.

Olen riippuvainen viiltelystä, tiedän sen. En pysty ajattelemaan muuta kuin viiltelyä. Minä todella itken, koska en saa viiltää. Minä itken, koska olin niin idiootti ihminen, että menin lupaamaan T:lle lopettavani viiltelyn. Minuun sattuu henkisesti, etten voi viillellä. Minulla ei ole mitään pakokeinoa pois ahdistuksesta, minulla ei ole muuta ajateltavaa kuin ahdistus. Minä en voi keskittää ajatuksiani viiltelyyn.

Haluan vain niin helvetin paljon viiltää. Se houkuttaa minua niin paljon. Se on kuin enkeli olkapäällä, joka kuiskuttaa kauniita valheita korvaani. En jaksa enää kauaa taistella itseäni vastaan. En kestä enää kauan. Minun on pakko viiltää. Minun on saatava viiltää, minun on nähtävä veren nousevan haavasta. Edes yksi viilto. Yksi pieni viilto.

Se yksikin viilto on liikaa. Se on viilto siinä missä 10:kin. Lupasin lopettaa ja niin minä teenkin. Olkapäälläni ei todellakaan istu enkeli, se on hirviö. Hirviö, jota vastaan minun on nyt taisteltava. Hirviö, joka minun on kohdattava ja voitettava. Minun on oltava vahvempi kuin se.

En suostu viiltämään. Haluan sitä, mutta en suostu. Haluan päästä eroon siitä, tiedän sen olevan pahaksi minulle. Tiedän sen olevan vaarallista. Minä lopetan sen, mutta en suostu hävittämään teriä. Minä olen tarpeeksi vahva pitämään itseni erossa teristä. Minun on oltava tarpeeksi vahva, että pääsen kokonaan eroon viiltelystä.

Minä pystyn tähän. Tuijotan terää, mutta en viillä. Tuijotan hirviötä silmiin, kunnes se perääntyy.

Musiikkia.

~ It's time you met the monster that you have helped create~

Taudin kourissa

Mielialani on vaihdellut tänään taas aivan helvetisti. Aamulla halusin vain itkeä, olin aivan helvetin masentunut ja kyllästynyt elämääni. Päivä meni normaalissa kouluvitutuksessa. Sluibasin psykologi ajan sekä Fy13 tunnin ja menin L:n kanssa syömään Arnold'sin valkosuklaa originalin. Luoja, että rakastan Arnold'sin leivoksia. Koulun jälkeen heitin A:n keskustaan, josta menimme L:n kanssa kämpälle.

"Vedetään perseet!"

L vitutti ja aivan aiheesta. Hän, aivan kuten minäkin, on bi, mitä jotkut uskovaiset eivät voi hyväksyä. Olemme sairaita, vammaisia, syntisiä. L sai tänään kuulla kunniansa Facebookissa, mikä vitutti häntä todella paljon.

Kävimme laitoksella, L:n pitää käydä päivittäin syömässä siellä, minkä jälkeen menimme kaupan kautta kämpälle. Kämpällä tajusin, että tänään oli jo keskiviikko, uusinta olisi huomenna, en minä voisi juoda, kun pitää lukea kokeisiin. Yhden lonkeron join L:n seurana.

Aamulla juttelin T:n kanssa ja kysyin ehtisikö hän käymään luonani illalla. 17 aikaan juttelu jatkui, mutta en saanut vieläkään vastausta kysymykseeni. 18 jälkeen ovikello soi ja T seisoi oven takana. Ilmeeni oli kuulemma näkemisen arvoinen, oli lähellä etten alkanut itkemään tai kiljumaan. Muistan vieläkin, kuinka nopeasti sydämeni hakkasi. Olin niin yllättynyt ja etenkin onnellinen.

Vietimme reilun tunnin ajan kolmistaan, L joi ja minä kiehnäsin T:n kanssa, niin L ainakin sanoi. Vähän ennen 20 lähdin heittämään L:ää laitokselle ja T ajoi perässämme. Laitoksen pihassa T tuli autoon istumaan hetkeksi ja saimme asiat puhuttua halki; sain vastaukset kysymyksiini, en mieluisia mutta vastaukset kuitenkin.

Kämpällä jatkoin lukemista, kunnes 23 aikaan vatsani tuli todella kipeäksi. Hetken päästä oksensin ilman pakottamista. Sitä on nyt jatkunut pari tuntia, eikä tunnu helpottavan. Toivottavasti huomenna voin mennä kouluun, uusinta on illalla ja sinne minun on pakko selvitä.

Nyt mieliala on jälleen normaali. En ole iloinen mutten halua itkeäkään. Minua vituttaa tämä oksentaminen, inhoan tätä yli kaiken. Inhoan tätä lemua, inhoan sitä viimeistä palaa, joka jää kurkkuun, inhoan tätä makua, inhoan tätä epävarmuutta, "oksettaako vai eikö?". Istuisin mielummin H:n kanssa tyhjässä huoneessa päivän ajan kuin oksentaisin vatsataudin vuoksi. Ehkä oksentelu nyt vähitellen loppuu, kun vatsa on tyhjä, ainakin rukoilen niin.

Musiikkia.

Myönnän, mä hävisin

Minusta tuntuu että olen ylimääräinen. Että pilaan taas kaiken. Että ihmiset pääsisivät paljon helpommalla jos minua ei olisi. Että heillä ei olisi mitään ongelmia, jos minua ei olisi.

M on aivan helvetin vihainen. Ymmärrän sen täysin. En pysty kääntämään asiaa mitenkään niin, etten olisi tehnyt jotain väärin. Haluaisin pyytää anteeksi, mutta en pysty siihen. Ja vaikka pyytäisinkin anteeksi, mitä se hyödyttää, vahinko on jo tapahtunut, eikä sitä voi korvata mitenkään. Mieleni tekisi vain potkia T pois elämästäni ja palata vanhaan, unohtaa kaikki tämä paska mitä sekoilumme on saanut aikaan. Miksi ihmeessä minun piti olla niin idiootti? Pilasin jälleen kaiken.

Minulla on aivan helvetin paska olo. Haluan vain itkeä, huutaa, potkia, hakata paikkoja, kiljua, viillellä. Haluan vain niin kostaa tämän kaiken paskan itselleni, minkä taas aiheutin. Vittu, että haluan viiltää. Vitun vitun vittu. Haluan tuntea veren vuotavan. Haluan tuntea kivun. Haluan kostaa itselleni. Haluan tumpata ranteeseeni, polttaa sytkällä kättäni, kuristaa itseäni, painaa kasvoni veteen, purra itseäni.

Vittu, että minä vihaan itseäni! Vihaan aivan helvetisti. En saa syötyä mitään kunnolla. Oksensin aamupalani, oksensin koulussa 3 kertaa, vaikka olin siellä vain 3 tuntia. Nyt yritän syödä lasagnea, mutta sekin nousee koko ajan ylös. Minun on niin paha olla taas. En jaksaisi tätä nyt, en jaksaisi tätä kaikkea juuri nyt samaan aikaan.

Minua ahdistaa, ahdistaa aivan helvetisti. Haluan vain itkeä tämän kaiken paskan ulos. Minä haluaisin vain unohtaa tämän kaiken, mutta miten minä voisin tehdä sen? Minun on nyt kärsittävä seuraukset aiheuttamastani sotkusta. Minun on kannettava vastuuni, otettava kaikki haukut vastaani, minä ansaitsen ne kaikki. Minä tein väärin.

Haluan kuolla. En halua kokea tätä kaikkea. Minä en nyt jaksa tätä kaikkea, mutta lupasin T:lle lopettavani itseni satuttamisen. Pidän lupauksestani kiinni mahdollisimman pitkään, en suostu viiltämään ennen kuin sopimus raukeaa eli T satuttaa minua jotenkin, ja siihen toivottavasti menee pitkä aika.

Elämäni on aivan sekaisin. Useat teistäkin pitävät minua aivan kauheana ihmisenä. "Varastin" kaverini ihastuksen ja lisäksi saatoin hankkiutua vielä raskaaksikin hänelle. Olen ansainnut teidän kaikkien vihat, vihaan itsekin itseäni. Olen aivan kauhea huora, joka ei osaa sanoa ei silloin kun pitäisi. Nytkin ahmin taas kaiken mitä käsiini saan ja pian menen oksentamaan kaiken ulos ja olen loppu päivän syömättä.

Koko elämäni on nyt niin sekaisin, että minua masentaa. Olen aivan umpikujassa, en osaa tehdä mitään, mikä helpottaisi oloani. Osaan vain miettiä vuorotellen itsemurhaa ja T:tä. T yrittää pitää minua elossa, hän yrittää saada minut puhumaan, hän yrittää saada minut luottamaan itseensä. Minä yritänkin luottaa häneen, mutta se on niin helvetin vaikeaa. Vaikka hän on kuinka yrittänyt saada minut hymyilemään, nauramaan, puhumaan, olen vain halunnut itkeä ja viiltää. 

En tiedä mitä tehdä. Minä haluan vain kuolla. Kuolla. Ymmärrättehän te? Haluan vain kuolla, en jaksa elää tätä paskaa enää. Vain T, L ja A saavat hymyn kasvoilleni, vain he pitävät minua elossa, vain he kannattelevat minua ylhäällä. Vain heidän vuokseen olen täällä vielä.

Musiikkia.

Matkakissa kassiin

Vähän postausta ennen kuin unilääkkeet vaikuttaa.

En tänään mennyt kouluun ollenkaan, en jaksanut nousta aamulla kemian tunnille, ja äikän tunnilla minulla oli aika lääkärille. Jälkeen jäin kemiassa, mutta sittenpähän jäin.

Sain viimein unilääkkeet. Tai no "unilääkkeet", Mirtazapinin. Riittää minulle, sen verran olen sentään perinyt äiden unenlahjoja. Hain ensimmäisen satsin heti lääkäristä päästyäni ja samalla ostin jälkiehkäsypillerin. Hintavaa lystiä, jos saan sanoa. Söin tabletin heti, mutta oksensin sen melkein heti, tuli vatsa aivan vitun kipeäksi ja heikotti. Hain uuden, jonka sain pysymään sisällä.

14 aikaan menin koululle ja näin A:n ja L:n. A oli huolissaan minusta raskausjutun vuoksi, vaikka itse olin aivan rauhallinen. En oikeastaan edes pelännyt olevani raskaana, otin jälkiehkäisyn vain varmuuden vuoksi.

Poltimme savukkeet ja siitä lähdimme L:n kanssa parturi-kampaamoon. Muistan ikuisesti parturin ilmeen, kun hän näki L:n kännirastat. Järkytys oli todella suuri, sen voin sanoa.

15 aikaan lähdimme L:n luokse, jossa olinkin 20 asti, sillä L ei saanut lupaa lähteä kaupungille. 19 jälkeen juttelin I:n kanssa facebookissa ja kerroin hänelle lauantain tapahtumista ja minun ja T:n väleistä. Samoihin aikoihin K tuli puhumaan kanssani WhatsAppissa. Pitkästä aikaa keskustelu oli rentoa, samanlaista kuin alkuaikoina.

Koko päivän minulla on ollut kauhea ikävä T:tä. Sen vuoksi olen ollut välillä surullisen oloinen. Olen halunnut itkeä. En kuitenkaan kehdannut ottaa yhteyttä T:hen. Onneksi hän otti yhteyttä minuun 17 aikaan, hän sai jälleen kerran hymyn kasvoilleni. Oikeastaan hän sai minut nauramaan, hänellä ei ole tarkkoja muistikuvia sunnuntaiaamun tapahtumista, joten hän muistaa kyllä, että teimme jotain, mutta ei sitä, että pienen yksityiskohdan vuoksi saatan nyt olla raskaana hänelle.

Tänään ei oikeastaan tapahtunut mitään, mutta kuitenkin olin koko ajan menossa. Suunnittelin lukevani tänään uusintoihin, mutta se jäi. Pakko loppuajan lukea koko ajan tai saan unohtaa hyvät numerot. Toisaalta tekisi kyllä mieli olla T:n kanssa, mutta se on nähty, että en pysty keskittymään fysiikkaan hänen seurassaan.

Mielialani on pysynyt koko päivä melko vakaana. Välillä on meinannut tulla paniikki, kun olen miettinyt liikaa, mutta onneksi silloin joku on pitänyt minulle seuraa. Välillä taas olen lähes itkenyt onnesta. Oikeastaan mielialani on heitellyt aika paljon, mutta pääasiassa olen koko päivän ollut hyvällä tuulella.

Musiikkia.

~ Ever thank you if it all goes right
You got something that could change your life
Use that moment just to show your life
Everything is gonna be alright ~

Hulabaloopalei

Enpä tiedä mitä kertoisin lauantaisista A:n synttäribileistä. Pää oli jäässä minulla muiden mukana, vain M ja K olivat täysin selvinä.

Menin L:lle 14 aikaan ja siellä olimme muutaman tunnin, kunnes lähdimme Hesburgerin kautta luokseni. 17 aikaan lähdin hakemaan A:ta ja hänen kavereitaan keskustasta luokseni. Se meni jälleen kerran säätämiseksi niin kuin aina, hain yhdet kaverit, vein heidät kauppaan, hain toiset kaverit, jotka eivät vielä edes olleet keskustassa, mutta yhtäkkiä he olivatkin McDonaldsissa hakemassa ruokaa. Vein heidät luokseni, jonne A:n oli pitänyt kävellä kaverinsa kanssa, jolle oli antanut kämpän avaimen, mutta hän ei ollut sinne kävellyt vielä, vaan tuli 10min meidän jälkeemme K:n kyydillä, millä tuli myös E ja eräs toinen tyttö.

Lopulta siis pääsimme kämppään ja sitten alkoi juominen, tyylikkäästi 15min aikataulusta "myöhässä" 18.15. 20 aikaan olin kunnolla kännissä, siltä väliltä en muista oikeastaan muuta muistettavan arvoista kuin sen kun makasin sängyllä ja L istui päälläni. 20 jälkeen istuin E:n kanssa ulkona ja sain selvitettyä erimielisyytemme. Kaikki on taas hyvin, luulen ja todellakin toivon niin, sillä E:n kanssa en halua olla minkäänlaisissa riidoissa.

21 aikaan K lähti heittämään L:ää kotiin, minä lähdin mukaan opastamaan, vaikka en osannut sanoa enää edes nimeäni oikein. Sitä ennen L oli tehnyt sitä ja tätä minun, itseasiassa äitini, autossa. Automatkasta en muista juuri mitään, muutama lentävä lause jäi, joista kuulen varmaan loppuelämäni ajan, ja sen lisäksi nuolimme L.n kanssa takapenkillä. Siitäkin kuulin jo illalla, vaikka en itse edes muistanut mitään "outoa" tehneeni.

T:n ei alunperin pitänyt tulla bileisiin, sillä hänen piti olla töissä ja niiden jälkeen mennä pitkäaikaisen kaverinsa synttäribileisiin. Saimme kuitenkin L:n kanssa puhuttua hänet ympäri ja lupaamaan, että hän tulisi puolen yön aikaan käymään. No puoliyö venähti 3 asti aamuyöhön. L:n lähdön ja T:n saapumisen väliltä en muista oikein mitään tarkasti. Menimme juomapeliä, E ja K lähtivät 23 aikaan, A kävi kaverinsa kanssa baarissa jossain välissä, eräs kaverimme tuli bileisiin 23 aikaan jne. mutta hauskaa kuitenkin oli.

3 aikaan T tuli. Muut olivat menossa jo nukkumaan, joten yritimme olla T:n kanssa hiljaa. Muiden tekemisistä en muista mitään, minä ja T sen sijaan vietimme laauaikkaa kahdestaan muunmuassa keittiössä, vaikka muut olivatkin vielä hereillä. Kaiken lisäksi keittiön ikkuna oli auki eivätkä verhot olleet edessä.

5 aikaan porukka meni lopulta nukkumaan ja silloin minä ja T aloitimme kunnolla. Hävettää aivan vitusti. Miten kehtasimme olla samassa huoneessa kuin sänkyni, jolla kaikki makasivat? Lisäksi M makasi vieressämme ja hän ymmärrettävästi loukkaantui meille.

Ei helvetti mikä morkkis taas kerran. Tekisi vieläkin mieli viiltää, mutta lupasin T:lle lopettavani sen, ja aion pitää lupauksestani kiinni. Kaikkien vahinkojen, loukkaantumisten ja yllätysten lisäksi minun pitää tänään taas vaeltaa apteekkiin häpeämään silmät päästäni. Helvetin hyvin osasin taas sotkea elämäni. 3. kerrasta lähtee sossuille viestiä ja sitten minäkin olen laitoksessa telkien takana opiskelemassa ehkäisyä. Vasemman jalan saapas.

Ainut positiivinen asia, minkä täällä voin kertoa, on että saimme E:n ja K:n kanssa välimme kuntoon. Olen jälleen kerran E:n ja L:n välissä, aivan kuten H:n ja E:nkin kanssa, mutta eiköhän tämäkin jotenkin onnistu. Pääasiassa olen ihan iloinen, vaikkakin M:ää en olisi halunnut loukata ja se painaa mieltäni. Toivottavasti hänkin antaa minulle lopulta anteeksi ja onnistuu unohtamaan T:n.

Voin lohduttaa itseäni sillä, että tavallaan pelastin M:n osalta sydänsuruista, jotka hän olisi saanut T:n kanssa. T ei todellakaan vaikuta olevan yhden naisen mies, joten hän olisi melko varmasti loukannut M:ää ennemmin tai myöhemmin, tällä kertaa ennemmin ja minun kanssani. Nyt menin itse ansaan ja joudun kestämään T:n aiheuttamat sydänsurut. Ehkä kaikki järjestyy.

//mulla ja T:llä taitaa olla jotai vakavaa meneillää.. ainakin T sano nii eilen selvinpäinkin. Oon nii onnellinen, vaik kaduttaaki samal. Sekasotku. Jälleen kerran.

Musiikkia.

Perjantaita

En ehtinyt/jaksanut perjantaina kirjoittaa. Pahoitteluni siitä, mikäli sielä joku on, joka odotti päivän valituksia.

Enpä tiedä, mitä perjantaista kertoisin. Kaikki oli lievää kaaosta. A:lla on ollut koulussa mukana viinapullo ja perjantaina hänellä oli jälleen krapula. Hän antoi pullon kuitenkin minulle ennen kuin krapula alkoi ja minä en sitä suostunut hänelle antamaan, vaikka hän tasoittavia pyysikin. 

Huono omatunto tuli, kun näki kuinka A kärvisteli krapulassa, mutta ajattelin vain hänen parastaan, ehkä hän vähitellen oppii olemaan juomatta viikolla. Nyt hänen on se viimeistään opittava, kun hän täyttää 18 ja voi itse ostaa juomia.

Koulupäivä meni kokeenpalautuksen merkeissä. Kemiasta sain 6, äikästä 8 ja uskonnosta 7. Äikän tulos oli pettymys, olisin helposti saanut paremmankin, mutta ajatus ei vain pysynyt kasassa. Kemiasta olen ihan iloinen, että sain edes 6, mutta parempaakin olisin pystynyt. Uskonto on minulle aivan sama, pääasia että pääsin läpi.

Ruokailun jälkeen alkoi fysiikan tunti. Pääsimme tunnilta varttia aikaisemmin ja lähdin kotiin, vaikka minulla olisi ollut vielä bilsan tunti. En vain jaksanut mennä tunnille ja olin sopinut äiden kanssa, että menen hänen kyydillään kotiin hakemaan auton.

Automatka kotiin oli todella pitkä. Jouduin kuuntelemaan äiden ja iskän tappelua koko matkan ajan, ja voitte uskoa, että vitutti. Kotona vaihdoimme nopeasti autoon nastarenkaat ja heitin äiden ja pikkuveljeni mummulle. Mummulla olin hetken aikaa ja 18 aikaan lähdin ajamaan Tampereelle takaisin.

Tampereella hain L:n ja heitin hänen kaverinsa kotiin. Sitten menimme L:n kanssa hakemaan juomia A:n bileisiin. Kämpälle hetkeksi. Siellä T lähetti minulle viestin Facebookissa, johon vastasin vaisusti yhdellä sanalla. En tiedä miksi, minua ei vain huvittanut puhua hänen kanssaan. Ajattelin, että häntäkään ei kiinnostanut tai hänkään ei oikeasti halunnut puhua kanssani, siitä vain oli tullut hänelle jo velvollisuus.

"Miks sä puhut mulle?"

Helvetin töykeä kysymys, millä olen aikaisemminkin saanut kaverisuhteet pilalle. Minä vain pelkään, että ihmiset käyttävät kiltteyttäni hyväkseen. Että he pitävät minua vain hupina, etteivät he välitä minusta tai minun tunteistani. T kuitenkin ymmärsi minua, ainakin toivon niin.

"-oonko juttelu väärin?
-Voin jättää sut rauhaankin
-Hmm.. Vai voinkohan
-mikä nyt on?!
-Voit olla oikeessa. Ja en halua tän ajautuvan mihinkään ikävään :/ mutta mä en halua satuttaa sua ja siltikin haluan voida viettää sun kanssas aikaa. Voiko tuollainen yhtälö toimia? Hieman ikävää kun kysyit et minkä takia puhun sulle. Mut jos jotai vastausta siihen kaipaat, ni: koska haluun." 

"Koska haluun". Olin sulaa vahaa, jälleen kerran. Itkin, minä itkin L:n nähden. Olin surullinen, kun en voinut vain antaa tunteiden viedä, se sattuu kuitenkin lopulta, aivan kuten kaikki sanovat. Minua vitutti pelkoni. Vituttaa edelleen. Se estää minua nauttimasta T:n seurasta täysillä.

Heitin L:n laitokselle 21 mennessä. Kotimatka meni sumussa, en muista ajaneeni kotiin, muistan vain itkeneeni. T ei ollut vastannut viestiini, missä selitin miksi olin kysynyt syytä ja kysynyt, että ymmärtäähän hän. Pelkäsin loukanneeni häntäkin, menettäneeni hänetkin.

22 aikaan häneltä tuli viesti. "Lupaathan ettet tee itelles mitään? :/"  Lupasin. En tehnyt mitään, vaikka mieleni tekikin viillellä. En tehnyt muuta kuin itkin, tällä kertaa onnesta. Olin niin onnellinen, T välitti minusta tai ainakin väitti niin, ja se riitti minulle. Hän tiesi tunteeni, eikä halunnut satuttaa minua, ainakaan tarkoituksella.

Yöllä näin aivan typerää unta. A oli luonani ja puhuimme T:stä. "Mun pakko näyttää sulle jotain, vaik tää onki väärin M:ää kohtaa." Hän näytti M:ltä saamansa viestin. "Onks se totta? Eiks ******* ja T:llä ookkaa mitää juttua enää? Ku sain sen käsityksen ***** blogista, et T ei pidä siit..? Onks se oikeesti mahollista? Toivottavasti on koska haluun T:n itelleni."

En muista unesta muuta tarkasti kuin sen, mitä viestissä luki ja kuinka aloin itkemään, kun olin saanut viesti luettua. Pelottava uni. Tai ahdistava, se tuntui niin todelliselta, aivan kuin se olisi oikeasti tapahtunut.

Yhdessä yksin

3. postaus tänään mutta pakko kirjoittaa. Olen vainoharhainen, kuvittelen, pelkään kaikkien olevan vihaisia minulle. E ja K, he ovat aivan varmasti vihaisia. Tai ainakin E, olen aivan varmasti loukannut häntä jotenkin. Hän ei puhu minulle, hän ei vastaa viesteihini tai jos vastaa yhdellä sanalla tai kirjaimella.

Ei sillä, että minä käyttäytyisin jotenkin hyvin häntä kohtaan, päin vastoin. Tänäänkin bilsan tunnin alussa tunnelma oli välillämme todella jäinen ja kun lopulta puhuimme, se päättyi toiveeseeni ettei olisi alkanutkaan. Tämän selitinkin jo aikaisemmassa postauksessa. Lisäksi tungin L:n kanssa hänen seuraansa ruokailussa bilsan tunnin jälkeen, vaikka he eivät todellakaan toimeen tule, esittävät vain toistensa edessä kilttiä. E kuulemma näytti ruokailussa itkeneeltä, ainakin A ja L sanoivat niin, minä en mitään huomannut. Yhdellä välitunnilla menimme L:n kanssa E:n ja K:n seuraan istumaan, vaikka selkeästi he eivät meitä seuraansa kaivanneet. Kemian tunnilla tunnelma oli melko rento, olin siellä K:n kanssa kahdestaan.

En tiedä, mitä ajatella heistä. En tiedä ketä uskoa. Emme ole enää trio, se on facta. Emme ole olleet sitä enää pitkään aikaan, vaikka olemmekin sitä kulissia yrittäneet pitää pystyssä. En tiedä olenko enää edes läheinen heidän kanssaan, he eivät tiedä elämästäni mitään tällä hetkellä, jolleivat lue blogiani. Olemme ehkä kavereita, ainakin haluaisin olla kaveri heidän kanssaan. En tiedä.

T ei pidä minusta, ainakaan niin paljoa kuin minä hänestä. Minä pidän hänestä todella paljon, haluaisin ehkä hänen kanssaan jotain vakavampaa, mutta hän ei sitä selkeästi halua. Hän kävi luonani tänään ja hän ei todellakaan vaikuttanut siltä, että olisi halunnut minua tai pitänyt minua kädestä ellen minä olisi tehnyt aloitetta.

Hän ei pidä minusta, ja minun on sopeuduttava siihen. Minun pitää vain unohtaa tunteeni häntä kohtaan, meidän välillä ei tule ikinä olemaan mitäänmuuta kuin ystävyyttä. Valitettavasti.

A:n ja L:n kanssa välini ovat täysin kunnossa. Pelkään, että nämä kiistat kavereideni kanssa pilaavat iltani. Tai eivät pilaa, mutta minun on taisteltava, että voin pitää hauskaa.

Ja hauskaa minä todellakin haluan pitää. Minua on masentanut viime aikoina aivan helvetisti. Päälleni on kaadettu aivan liikaa paskaa niskaan tälle viikolle. Vituttaa, ärsyttää, itkettää.

Itkettää. Haluan itkeä. Minä olen niin yksin taas, ajan kaikki ihmiset pois luotani käyttäytymiselläni. Minä käyttäydyn paskamaisesti muita kohtaan ja saan syyttää vain itseäni kaikista erimielisyyksistä ja riidoista. Vihaan itseäni. Aiheutan itselleni ongelmia toisensa jälkeen.

Jätä mut rauhaan !!!

H ottaa päähän. Hän ei vieläkään jätä minua rauhaan. Hän ei vain osaa lopettaa. Vitun kusipää, jättäisi minut rauhaan eikä muistuttaisi minua koko ajan itsestään. Haluan unohtaa hänet niin hyvin kuin vain pystyn. Haluaisin vain eroon hänestä, lopullisesti.

Anteeksi, mutta elämäni on muuttunut

Tämä päivä alkoi aivan mahtavasti. Toivottavasti mikään tai kukaan ei pilaa tunnelmaani.

Heräsin 8 aikaan kun, T soitti. Hän oli huolissaan minusta, hän pelkäsi, että olin tehnyt itselleni yön aikana jotain. Olin eilen todella maassa H:n sanojen vuoksi, mielestäni aivan oikeutetusti. En luultavasti olisi tässä enää, jos T ei minulle eilen olisi vastannut.

"Eilen tais olla vähän haikee vaikee fiilis?"

Joo no minähän vain itkin samalla, kun soitin hänelle. Kenellekään muulle en olisi kehdannut siinä tilanteessa soittaa. K kyllä kävi mielessä, mutta hänen kanssaan minulla oli jo eilen vähän hyiset välit, joten T oli parempi vaihtoehto.

Onneksi hän ymmärsi ja puhui minulle, vaikka hetki olikin todella huono. T:n exä oli ollut hänen vieressään, eikä hän tiedä vieläkää minusta vaan luulee, että T on aina ollut saunomassa.

Elämäni tuntuu olevan aivan sekaisin. Minua ahdistaa. Masentaa. H:n kanssa minulla on oikeastaan välit poikki. E:n kanssa tuntuu olevan myös aika jäistä, tälläkin hetkellä hän istuu vieressäni, mutta emme puhu juuri mitään. Viesteihinikin hän vastaa vain yhdellä sanalla. Kuulemma hän on kuullut K:lta jotain muuta, jota en mitään hyvää ollut.

Menee nyt kyllä hermot K:hon. Vitun. Ei olisi pitänyt puhua hänelle yhtään mitään. Sitä virhettä en tee enää ikinä. E:n mukana menetän myös K:n. Vaikka K nyt onkin juorunnut asiani eteenpäin, totta kai harmittaa menettää hänetkin, hän on kuitenkin ollut minulle todella läheinen ja auttanut minua vaikeiden hetkien yli. Hän on kuitenkin parempi kaveri E:n kanssa, joten ei ole vaikea arvata kumman kanssa hän viettää aikaa jos meidän väliltä pitää valita.

A:n, L:n ja T:n kanssa välini sentään ovat aivan kunnossa. Luojan kiitos, minulla on sentään heidät. Ehkä tästäkin helvetistä selvitään. Ehkä nytkin saan itseni ylös tästä sekasotkusta.

Ehkä en. Itsemurha pyörii mielessä koko ajan. Haluan itkeä lähes koko ajan, vain silloin ku puhun T:n kanssa, itku unohtuu. Haluan satuttaa itseäni. En haluaisi olla näin pahasti H:n sanojen mukainen, mutta haluan viiltää "muuten vain". Myös sen vuoksi, että olen H:n sanojen mukainen, mitä en haluaisi olla, haluan viiltää. Tulipas se selkeän epäselvästi, mutta sellaista elämäni on tällä hetkellä.

Elämäni on sekaisin, se on minulle hyvä syy viiltää.

Jotain muutakin hyvää tähänkin postaukseen kuin vain hyvät välini A:n, L:n ja T:n kanssa sekä T:n aamuinen ihana herätyssoitto. Musiikkia.

~Its just one of those days
Where you don't want to wake up
Everything is fucked
Everybody sucks
You don't really know why
But you want to justify
Rippin' someone's head off
No human contact ~

Kiitos ja kumarrus

Lupasin kaikille, etten tee tätä postausta. Minun on pakko, en vain voi pitää tätä sisälläni enkä voi puhua tästä suoraan kenellekään. Kukaan ei tunne minun ja H:n kaveruutta niin hyvin, kukaan ei ole pitänyt H:ta yhtä paljon kuin minä. Kukaan ei ymmärrä miksi olen hänen kaverinsa ollut. En ymmärrä sitä enää itsekään.

Tuli tosiaan pieni tappelu taas hänen kanssaan WhatsAppissa. Tai pieni, tällä kertaa minäkin sanoin pari loukkausta, ja annoin A:n ja L:nkin sanoa H:lle pari valittua sanaa, kun en itse yksinkertaisesti vain shokiltani pystynyt.

H on tosiaan lähes päivittäin ottanut yhteyttä, laittanut meidän insideläppiä tai kysynyt minua seurakseen. Minä olen aina, lähes aina, vastannut hänelle kohteliaasti, laittanut hymiön tai jotain. 

Hänen seuransa ei minua ole kiinnostanut, mutta en ole sitä hänelle aikaisemmin sanonut, kiltti ihminen kun olen ja halusin pitää välit hyvinä vielä, kun hänen kamansa luonani ovat. Sen sijaan olen keksinyt jonkin tekosyyn, useimmiten se ei ole edes ollut tekosyy, vaikka siltä onkin vaikuttanut. Esimerkiksi maanantaina sanoin meneväni I:n kanssa elokuviin, vaikka elokuviin emme sitten lopulta kyllä menneetkään.

Itse riidan laitan tänne kuvina. Voin sanoa, että koskee kyllä. Sattuu aivan helvetisti. En haluaisi myöntää sitä, en haluaisi, että se ihminen vaikuttaisi ajatuksiini enää mitenkään. Silti hän vaikuttaa. Hän oli paras kaverini reilun 3 vuoden ajan, hänen kanssaan minulla on aivan helvetiati hyviä muistoja, jotka muistuvat mieleeni päivittäin. Tietyn bussin näkeminen tuo mieleeni siellä keksimämme inside läpät, tietty paikka tuo mieleeni siellä tapahtuneet nolot hetket.

"Toivottavasti onnistut tappaa ittes." Hetken aikaa minä suunnittelin sitä. Saatoin A:n ja L:n pysäkille ja jo siellä kävelin hetken mielijohteesta tielle autojen eteen. A ja L menivät bussiin ja minä lähdin kämpälle päin, itsemurha mielessä. Kuulin koko ajan moottoritien metelin takanani, halusin mennä sinne.

Oli pakko soittaa jollekin. T. Hän vastasi ja puhuimme hetken, puhelun aikana tuli viimein itku. Silloin viimeistään ymmärsin mitä H oli minulle sanonut. Kävelin samalla kämpälle. Kämpällä itku vain lisääntyi. T lähetti viestin ja sain hymyn kasvoilleni hetkeksi. Juttelin hetken K:n kanssa, oli pakko puhua jollekin olla yhteydessä, etten jäisi yksin. Oli pakko päästä eroon itsemurha-ajatuksesta.

Kaikki ystäväni ovat puolellani, äitekin, vaikka hän vähän toruikin minua, on minun puolellani. Tietenkin he ovat. Olen niin onnellinen, että minulla on niin paljon ystäviä, jotka välittävät. Olen nyt paljon onnellisempi, kuin vuosi sitten H:n seurassa, vaikka masennukseni onkin pahentunut. Ristiriitaista. Kyllä te ymmärsitte mitä tarkoitin. Minulla on enemmän hyviä päiviä, mutta huonot päivät ovat todella paljon huonompia.

A, L, K, I, T, S. Aivan järkyttävän iso kiitos teille, olen todella kiitollinen, että pidätte minun puoliani, kun minä en sitä jaksa tehdä. Etenkin A ja L, kiitos, että sanoitte H:lle vastaan. Olen todella saanut suurena siunaujsen, kun olette ystäviäni. Ilman teitä, en olisi täällä. Olette pelastaneet minut itseltäni monta kertaa.