Karttakin uupuu

Uskonto. Jumala. Taivas vaiko Helvetti? En tiedä uskonko itse mihinkään. Haluaisin uskoa Jumalaan, että jokin korkeampi voima huolehtii minusta. En kuitenkaan pysty ymmärtämään, miksi Jumala, jonka pitäisi olla lämmin ja välittävä Isä antaa jotain tällaista tapahtua lapselleen. En vain pysty siihen.

Enkeleihin minä uskon, jollain tasolla. Uskon, että meillä jokaisella on oma suojelusenkeli, joka valvoo meitä ja pelastaa meidät itseltämme ja muilta, jos aikamme ei ole vielä koittanut.
En kuitenkaan usko, että enkelit ovat jotain konkreettista, kuten hahmoja, vaan uskon, että enkelit ovat osa ajatuksiamme.

He sanovat kaikki varoittavat lauseet, kun lasket terän ihollesi, kun kaadat lääkkeitä kädellesi, kun painat kasvosi veteen liian kauaksi aikaan. He sanovat kaikki toivoa herättävät lauseet, kaikki huomiseen kannustavat ajatukset.

Uskon, että heidän ansiostaan olen usein laittanut terän pois, lääkkeet takaisin purkkiin, nostanut kasvoni vedestä. Uskon että enkelini toimii henkivartijanani, että hän estää minua painamasta terää syvemmälle. Hän estää minua kävelemästä auton alle. Hän estää minua ottamasta yliannostusta.

Mutta silti enkelinikin on varmasti huomannut minun kaipaavan pois. Hän on yrittänyt puhdistaa päätäni tummuudesta, mutta se ei ole ollut helppoa. Suojelusenkelinikin on ollut pakko huomata, että haluan mummun luokse, pois nykyisyydestä. Aikaan ja ikuisuuteen, paratiisiin.

Musiikkia.

~~~

Mul on paratiisiin matka, mut karttaki uupuu.
Oma polkus alkaa heti ku haluut muuttuu.
Se riippuu tahdot sä.
Siin on ero kuunteletko vai kuuletko, näätkö vai katsotsä.
Kauniiseen päivään mä aamulla heräsin,
vaik pehmeimmän ihmisen kieli on terävin.
Mistä peräsin on angsti ja kateus,
ku tää on kaunis ku Pohjanmaan lakeus.
Hartioilla maailma, ja siin keskellä koti.
Kysy vaik isovanhemmilt, tää on hetkessä ohi.
Liian moni katumust viime hetkellä poti,
joten arvosta asioit mitä hetkessä oli ja on.
Elämä on arvaamaton. Jos se tyhjältä tuntuu niin täytä se.
Jokainen hetki on korvaamaton. Älä kuluta aikaas vaan käytä se.

Tähtitaivas kattona, asvaltti mattona, kuljen minne nenä vie.
On määränpääni mikä lie, aina matkalla paratiisiini.
Eikä se oo täällä, täällä maan päällä, vaan se on pään sisällä.
On paratiisi pään sisällä, on paratiisi pään sisällä.

~

Elämä on kaunis, hauras olento. Kynä iso, ote pieni ja hento.
Jälki on syvä ja inkki on valuvaa, se elää joka haluaa.
Siis keltaiset tiilesi etsi, istu, ajattele, rauhotu ja keksi.
Tapas olla vapaa, älä mieltäsi pilaa. Paratiisi kuitenkin vaan mielesi tila.