maanantai 30. syyskuuta 2013

100.

Blogin 100. postaus. Enpä tiedä onko tästä ollut enemmän haittaa vai hyötyä minulle. Pääasiassa olen tänne kirjoittanut päivän tai hetken mielialastani. Olen hetken mielijohteessa haukkunut ystäväni pystyyn, mutta myös kertonut heidän olevan minulle todella tärkeitä.

Sitten tähän päivään.

Aamulla nukuin kunnolla pommiin. Heräsin kyllä herätykseen ajoissa, mutta sammutettuani sen silmäni painuivat takaisin kiinni ja nukahdin. Uudemman kerran heräsin 7.55, joten päätin sulkea silmäni ja jatkaa nukkumista, en olisi ehtinyt mitenkään tunnille 5 minuutissa. Matka aamuruuhkassa olisi kestänyt vähintään 20min ja olisin päässyt matkaan vasta noin 10min kuluttua, joten "sallittu" 30min myöhästyminen olisi ehtinyt mennä umpeen.

Uudelleen heräsin 10 aikaan. Ensimmäisenä lähetin pahoittelut E:lle etten ollut tunnilla, hän oli joutunut sinne yksin. Seuraavaksi ruokaa ja viestittelyä L:n kanssa. Ruuan jälkeen keskustelua K:n kanssa WhatsAppissa.

Koko ajan pelotti, E ei ollut vastannut mitään viesteihini, pelkäsin hänen olevan vihainen minulle. Suunnittelin pyytäväni K:ta kysymään E:ltä onko hän vihainen minulle jostain, mutta en sekoittanut häntä tähän. Koko ajan pelko kasvoi, "menetinkö taas yhden ystävistäni?". Halusin oksentaa, olin taas syönyt liikaa. Olin syönyt liikaa hyvää ruokaa. Häpesin itseäni.

"Saatanan läski ihrakasa, katso itseäsi peiliin. Haluaisisitko sinä olla tuollaisen ryhävalaan kaveri? Kehtaisitko liikkua hänen seurassaan? "

Itsensä alentaminen jatkuu edelleen. 14.00 alkaa uskonnon koe, johon en tietenkään ole lukenut yhtään. Makaan edelleen sängyssä, pakotan itseni pysymään hereillä.

Miten ihminen voi olla näin laiska? Miksen saa enää edes koulua hoidettua? Aikaisempaa menin kouluun mielelläni, vaikka aamulla väsyttikin. Nyt en pääse kouluun edes keskellä päivää. Laiska paska.

Olen vain niin väsynyt kaikkeen. Kyllästynyt tähän. Haluan muutoksen. Jotain uutta. Jotain, joka pyyhkisi uupumuksen pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti