.Itkuksi se lopulta meni. Ensimmäiset kyyneleet tuli fysiikan tunnilla. Muutama kyynel ajomatkalla keskustaan hakiessani L:ää terapiasta. Muutama kymmenen lisää kotimatkalla L:n luota kotiin. Ja viimeinen 100 22 aikaan.
Fysiikan tunti oli tosiaan ihan helvettiä. Vitutuksen määrä heräsi yllättäen, kun K ja E molemmat liittyivät seuraani. En ymmärrä itseäni, odotan heidän seuraansa, kun olen yksin, mutta silti vitutus kasvaa heidän seurassaan.
Tunnin jälkeen kiireellä keskustaan. Matka kesti 20min ruuhkan vuoksi, ehdin sinä aikana tosiaan itkemään muutaman kyyneleen, enkä tiedä montako kertaa löin vitutuksissäni käteni rattiin tai reiteeni. Viha pyrki ulos minusta, enkä jaksanut enää taistella vastaan, kun olin yksin.
L liittyi seuraan ja esitys astui taas kuvioihin niin hyvin kuin masennukseltani pystyin. L huomasi kyllä, että minulla ei kaikki ole hyvin, hän yritti parantaa oloani juttelemalla niitä näitä.
Laitoksella L meni sisälle juttelemaan ohjaajiensa kanssa, itse jäin autoon odottamaan. Pian L tulee selvästi vittuuntuneena ulos: laitoksen tyypit olivat alkaneet kaivelemaan vanhoja asioita. Minäkin sain osani ohjaajien "kauniista" sanoista, siinä masennustilassa se ei todellakaan tehnyt hyvää itsetunnolleni. Pääasiaksi ohjaajan pitämästä puheesta L:lle ja osaltaan minulle jäi mieleen vain, että olen jotain taas tehnyt väärin.
Lähdin siis suoraan kotiin, ajomatkalla tuli taas itku. Pihassa uskallauduin katsomaan itseäni peilistä: mustat meikkivanat poskilta oli pakko saada pois, H oli jäänyt luokseni päivän ajaksi ja hän oli ilmeisesti vieläkin sisällä.
Sisällä maski taas päälle, esitys käyntiin, vitutus ja paska fiilis piiloon. Ilta menikin ihan hyvin 22 asti, kun aloin tekemään läksyjä. Ne eivät tietenkään onnistuneet. Itseinho, vitutus, pettymys. Lopulta kyyneleet täyttivät jälleen silmäni, täälä kertaa kunnon itkuna.
Itkun aikana pystyin miettimään vain epäonnistumisia ja itsemurhaa. Se pyörii edelleen mielessäni, valitettavasti.
Ahdistaa vieläkin. Olen loppu. Kyllästynyt tähän. Pakko päästä viiltelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti