Suku on pahin

Enollani on murrosikä. Tai keski-iänkriisi. Tai ei, ei keski-iänkriisi, eikö silloin yleensä etsitä uusi nais-/miesystävä. Teini-ikä voisi olla hyvä sana, mutta silloin se olisi verrattavissa minuun/minun kavereihini. Ehkä hän on vain juoppo.

Kyllä. Suvussani tosiaan viina maistuu yhdelle jos toisellekin. 

Nyt äidin vanhempi veli eli enoni aloitti putken. Tai jatkaa putkeaan. Oli kuulemma vaimon mukaan aloittanut sen joulukuussa.

Tämä vaimo on kanaemo. Hän on huolissaan kaikesta. Aina. Hän kuuli eilen minun käyneen maanantaina ojassa. Sain eilen JA tänään hänellä viestillä kyselyn "Olethan kunnossa?". Kanaemo. Kaikki tiput turvaan vaikkeivat olisi omiakaan.

Vaimo soitti tänään 16 aikaan äidelle ja kertoi olevansa huolissaan enosta. Äiteä suoraan sanottuna ottaa päähän vaimon huolehtiminen. Etenkin kun vaimo purkaa huolensa äidelle vaikkei äiteä jaksa enää huolettaa juoppojen juominen ollenkaan.

Ei siinä mitään, ei ole ensimmäinen kerta kun eno juo. Tai pitää putkia. Tällä kertaa erikoista oli se että eno oli kadonnut. Lähtenyt kotoa ilmeisen ärtyneenä muutama tunti takaperin. Vaimo oli olettanut että eno oli lähtenyt vain hakemaan lisää juomia, mutta ajan kuluessa hän oli alkanut epäillä että eno on varmaan tulossa mummulan lähellä olevalle mökille juomaan alkomaholia.

"Hänellä on nyt niin rankkaa, ollut jo reilun kuukauden ajan, hän on ollut todella alakuloinen." Vaimon kälätys kuului puhelimen läpi hyvin. Alkoi suoraan sanottuna vähän naurattamaan. Siis aikuinen ihminen joka on monta kymmentä vuotta juonu ja yhtäkkiä jostain tempastaan ajatus että nyt tämäkin juoppo on masentunut ja tappaa itsensä heti kun kalja loppuu.

En kiellä etteikö niin voisi käydä. Enkä todellakaan kiellä sitä etteikö juomisen yms muiden päihteidenkäytön taustalla olisi mielenterveysongelmia.

Tulee vain tämän Vaimon hössötyksen kohdalla jokin asia vastaan. Ei enoni mielestäni itsetuhoinen ole ollenkaan. Edes tätini joka itkeäpilittää välillä kännissä ei ole itsetuhoinen.

En todellakaan tiedä. Mutta minulta ei sympatiapisteitä juopoille heru, niin paljon paskaa heiltä olen niskaani saanut.

Ja ikää enolla on sellainen vajaa 70v. Joten niin.

.
.
.

//sain kuulla tänään että toinen enoni on yrittänyt itsemurhaa. lääkkeillä. tiesin kyseisen enoni olleen Niemessä useammankin kerran ja käyttäytyneen väkivaltaisesti muita ja itseään kohtaan ja sekoilleen muutenkin, esim seurustelleen isän äidin kanssa joka silloin vielä oli naimisissa vaarini kanssa...  mutta itsemurhayritys tuli puskista. tai kai sen jotenkin tiesin. tai en oikeastaan, luulin että hän oli vain sekaisin päästään. "kävelen treelta kotiin ilman kenkiä koska en Niemessä halua olla"-tavalla sekaisin.

Kyllä, tässä suvussa on näköjään mielenterveysongelmatkin yleisiä. tiedän kahden muun sukulaiseni olleen Niemessä minun lisäkseni.
joten niin..

Päivitystä

Hehei taas on mennyt 2 viikkoa ilman postauksia. Eipä sillä ei minun elämässä ole mitään tapahtunutkaan.

Keskiviikkona käytiin ulkona parin kaverin kanssa. Ilta päättyi taas kuten jokainen baari-ilta: paniikkikohtaus ja itseään vihaten kotiin nukkumaan ennen kuin oli edes alkoholi noussut päähän. Tällä kertaa en ketään sentään satuttanut, sekin on nähty. Vituttaa olla tällainen hermoraunio. Ei sillä, että muuten nauttisin käydä baareissa yms, mutta hävettää pilata muiden ilta samalla. Ehkä minun vain pitää alkaa nauttia absolutistin elämästä.

Huomenna, oikeastaan tänään, on tädin miehen 70v syntymäpäiväjuhlat. Kiinnostus on taas katossa. 4h ajomatka sinne, muutama tunti hymistelyä ja 4h ajomatka takaisin.

Siinä taisi olla parin viikon kohokohdat. En ole mitään ihmeellistä tehnyt, ollut vain mummulla töissä tai välillä käynyt Tampereella.

Ihan vittu sama

Hermot kireällä.

Pikkuveli on ärsyttävä. Erityisen ärsyttävä. Kieli ruskeana mielistelee äiteä. Ja äite vain kehuu. "Hieno poika, tuli auttamaan vaikken pyytänytkään". Kuinka monta kertaa minä olen auttanut ilman pyytämistä? Kuinka monta kertaa olen perunut menoni, koska olen auttanut äiteä? Kuinka monta kertaa minua on kiitetty?

Ihan vittu sama.

Täti löysi taas tien kaljakauppaan. Siidereitä, kaljaa ja viinapullo. Haaveilin pääseväni tänä juhannuksena tekemään jotain muuta kuin olemaan navetassa. Ilmeisesti ei sitten. Toinenkaan täti ei taida tulla viikonloppuna, kun on juhannus. Jopa pikkuveljeni menee juhannuksena kotio syömään iskän ja parin naapurin kanssa mm grilliruokia. Jälleen minä perun menoni, koska autan äiteä.

Ihan vitun sama.

Koko päivän olen kuunnellit, kuinka olen laiska paska joka ei vittu pysty edes itseään tappamaan. Olen kuulemma säälittävä läski, josta ei ole mitään muuta kuin haittaa. Idiootti.

Jos vastaasanomisesta ei tulisi minulle mitään ongelmia, olisin monta kertaa käskenyt tädin itse yrittää itsensä tappamista, koska häntä ja hänen juomistaan ei tulisi ikävä.
Ja että jos ruuan tekemisessä on niin paljon vaiavaa hänelle niin on hyvä vain ja juo senkin aikaa, olemme me enempääkin selvitty ilman hänen läskisoosejaan.
Eikä se hänenkään järkensä kovin kirkas ole kun pitää kahden viikon välein vetää vähintään viikon känniputki.
Mutta hei, meitä idiootteja on niin monenlaisia. On niitä, jotka ovat säälittäviä juoppoja ja niitä, jotka ottavat juopon puheista itseensä.

Koko elämä alkaa olla ihan vitun sama. Ihan vitun sama kuolenko. Tai ei. Elämä on tällä hetkellä vittumaisempaa, joten voisin olla onnellisempi jos vain kuolisin pois.

Olisipa tädillä yksi huolenaihe vähemmän, ei tarvitsisi enää minun idioottimaisuuttani stressata.

Kissanpentuja ja kärrynpyöriä

Elämä heittelee kärrynpyöriä. Tai paremminkin elämä heittelee kärrynpyörillä. Reilun vuoden aikana on muurrunut niin paljon, ja oikeastaan vain huononpaan suuntaan.

Mummun kuoleman jälkeen kaikki on levinnyt käsiin. Aikaisemmin oli joku joka piti järjestystä ja toisaalta keräsi suvun kokoon. Nyt täti saa juoda niin pitkään kuin haluaa, kukaan ei ole lisäämässä hänen "tunnontuskiaan" joutumalla vanhana ja sairaana töihin navettaan, koska täti ei juomiseltaan ehdi. En ole paria serkkuani nähnyt mummun hautajaisten jälkeen, vaikka he aikaisemmin kävivät pari kertaa vuodessa.

Mummun kuoleman jälkeen on tapahtunut muutakin. Keväällä tämän juopon tätini miesystävä jätti hänet (nuoremman juopon takia), joten nyt täti on koko ajan mummulla. Koko ajan. Ennen hän lähti viikonlopuiksi ja lomien ajaksi miehen luokse, kun toinen tätini vapautti hänet navetan töistä. Nyt täti on kuitenkin koko ajan mummulla. Niin kännissä kuin selvänäkin. Vittumaisinta on juuri ennen känniputkea alkava vittuuntumisen näkyminen, jolloin hän nälvii ääneen niin äiden, pikkuveljeni kuin minunkin idioottimaisuutta ja korostaa hänen hienouttaan.
Sitten alkaa juominen. Aiemmin se alkoi salaisesti, vähitellen ettei mummu huomannut, vaikka tottahan toki sen huomasi. Se alkaa edelleen salaisesti, mutta ei enää vähitellen vaan reippaasti perseet heti, kun kaupasta pääsee.
Aiemmin kului siidereitä, lonkeroita ja kaljaa, nyt kuluu viinaa. Pienenä oli kauhean hauskaa koittaa, kuinka nopea ja taitava on ja etsiä tädin piilottamat pullot ennen kuin täti palaa kaljakaupoilta. Hah, hauska lapsuus.

Nyt seuraava muutos on enoni. Hän asuu naisystävänsä kanssa samassa taloudessa. Naisystävä on nyt kuitenkin sairastunut syöpään, eikä luultavasti elä enää pitkään. Naisella on lapsia aiemmasta liitosta ja he eivät tule toimeen enoni kanssa. Koska talo on naisen omistama menee talon omistus lapsille, mikä tarkoittaa, että enoni lentää talosta pihalle. Hänellä ei ole varaa vuokraan sairauseläkkeestä edes tällaisessa periferiassa. Minne muuallekaan hän siis menisi kuin mummulle, lapsuuden kotiinsa. Ja minähän en häntä siedä, joten joko alan nauttimaan isän seurasta tai viihtymään kämpällä.
Suurin huolenaiheeni tässä ei kuitenkaan ole minun selviäminen vaan kissojemme. Kysyin äideltä mitä kissoille tapahtuu ja sain suoran vastauksen: "niistä varmaan suurin osa kuolee". Eno ei tosiaan kissoista välitä, eikä hänelle pahemmin sanota vastaankaan. Aloin kerätä voimiani hänelle huutamiseen ja kissojen puolustamiseen siitä hetkestä, kun kuulin asiasta.

Ei vain oikein innostaisi tämmöinen. Kaikki ennalleen. Mummu nyt saa levätä rauhassa, mutta jos täti ja eno asettuisivat ennalleen niin kaikki olisi taas hyvin.

//BTW! Olis kissanpentuja annettavaks/pientä maksua vastaan, kiinnostaisko? Toivetta ja sähköpostia alle ni otan yhteyttä :)