Tuleva viikonloppu stressaa todella paljon. Kerroin huoleni jo L:lle, hän ei osannut sanoa mitään, mikä olisi helpottanut. Muille en ole puhunut mitään, heidän periaatteessa pitäisi tietää, että minulla on tiukka aikataulu ensi viikonloppuna.
Viikonloppuisinhan olen kotipaikkakunnallani ja yleensä töissä auttamassa äitiäni. Tämän lisäksi tänä viikonloppuna pitäisi kirjoittaa äidinkielen kirjallisuusessee kirjasta, jota en ole ajatuksella lukenut muutamaan vuoteen ja lukea biologian kirjotuksiin, jotka ovat maanantaina.
Lupasin itselleni ja psykologille, etten stressaa kirjoituksista, menen vain katsomaan miten homma toimii. Kuitenkin koko ajan tulee mieleen se vaihtoehto, että koe on helppo ja jos olisin kunnolla lukenut, voisin saada kokeesta hyvän arvosanan.
Kirjallisuusessee ei sinänsä stressaa, saan tekstiä helposti aikaiseksi ja kirjoitan nopeasti, eikä kirjan lukemiseenkaan mene montaa tuntia, kun sen jo kertaalleen olen lukenut. Sen kirjoittaminen vie kuitenkin aikaa pois kirjoituksiin lukemisesta, eikä keskittymiskykyni ole erityisen hyvä kotona, etenkin kun olen väsynyt.
Vituttaa H, hän jäi yöksi ja sama vittuilu jatkui koko illan siihen asti, kunnes nukahdin ja jatkui aamulla, kun H heräsi. Ensiviikolla on pakko ottaa eroa häneen, stressava viikko luvassa muutenkin, eikä hänen seuransa ainakaan aina helpota oloa.
Hermot riekaleina. Väsyttää, stressaa, ahdistaa. Olen jo valmistanut itseäni pettymykseen, joko kirjallisuusessee jää kokonaan tekemättä tai lukeminen jää vähälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti