Eteenpäin sanoi mummo lumessa

Tyhjensin kännykän gallerian masennus kuvista. 

Tai poistin suurimman osan. Yritän päästä eteenpäin ja se onnistuu kun jätän vanhan taakseni enkä tee varasuunnitelmaa mitä teen jos palaan takaisin. Ahdistavaa ja stressaavaa, mutta kyllä minä selviän. 

Koulu ei kiinnosta enää ollenkaan. Haluaisin vain olla kotona ja lusmuilla, mutta niin ei kuulemma voi tehdä. Pakko repiä itseni ylös aamuisin tai makaan sängyssä koko päivän.

Ajatukset eivät nyt oikein liiku, mutta kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa.

Jätä mut rauhaan !!!

H ottaa päähän. Hän ei vieläkään jätä minua rauhaan. Hän ei vain osaa lopettaa. Vitun kusipää, jättäisi minut rauhaan eikä muistuttaisi minua koko ajan itsestään. Haluan unohtaa hänet niin hyvin kuin vain pystyn. Haluaisin vain eroon hänestä, lopullisesti.

Kuvia 2.

En osaa nyt kirjoittaa mitään. Olen taas niin sekaisin. Postaukseen tulee taas vain kuvia, jotka jotenkin yrittävät ilmentää mitä tunnen, ja myös miksi tunnen.