Unta, juomaa ja tupakkaa

(7.2.2015 13.48)

Uhkaava armeija--> Musertava paine tai uhka toisen ihmisen, viranomaisen tai viraston taholta
Juokseminen--> Pois jostain - vaikeuksia.
Karkaaminen--> Pettymys rakkaudessa.
Pelko--> Vaikeudet voitetaan. 
Piileskely--> Jos sinä - varo huonosti harkittuja tekemisiä.
Suudelma--> Nautintoa.
Taistelu--> Vakavia riitoja.
Takaa-ajo--> Jos olet takaa-ajettuna - mieti, mikä sinua ahdistaa.
Viholliset--> Apua uskollisilta ystäviltä.

Näin viime yönä unta että olin siviilinä sota-alueella. Olin talossa R:n kanssa ja piilouduimme vihollisarmeijalta. Konttasimme lattialla ja piilouduimme kaappeihin ja kellareihin kun sotilaat tulivat sisälle. En oikeastaan muista tapahtumia unesta mutta muistan pelon. Ja että olin onnellinen että juuri R oli kanssani eikä kukaan muu. Heräsin, kun unessa suutelimme R:n kanssa ja huomaamattamme huoneeseen tullut sotilas ampui häntä selkään.

Minua ahdistaa T. Hän pyysi minua luokseen katsomaan leffaa ja minä suostuin ennen kuin olin miettinyt sen tarkemmin. Jos uneen on uskominen, edessä on esteitä, vaikeuksia, riitoja ja pettymys rakkaudessa mutta myös nautintoa. Vaikeudet voitetaan ja saan apua uskollisilta ystäviltä.
Voi pitää paikkaansakin, tiedän ettei tästä tule mitään vakavaa, mutta silti toivon sitä, sekä T:n että R:n kohdalla.
.
.
.
(8.2.2015 1.29)

Äsken tuli vähän riitaa veljen kanssa. Tai ei niin vähääkään. Pidättelin itkua ja  kiukkua, halusin raadella itseni vaikka olin vihainen veljelleni. Oli pakko lähteä pois, joten tulin kotiin. Ja vedin perseet. Tai yritin, mutta juomat loppuu kesken kuotenkin joten parasta luovuttaa Salmiakki ja Baileys pullojen jälkeen.

On vain pidemmän aikaa ollut halu nollata tilanne. Unohtaa kaikki ajatukset hetkeksi ja elää hetki ilman huolia huomisesta tai ensiviikosta tai ensi vuodesta.

Vittu että tekee mieli tupakkaa. Kävin jo äiden piilot läpi, mutta niissäkään ei ollut askia, ilmeisesti äite on oppinut aikasemmista kerroista.
Aina kun viha on vyörynyt päälle on tehnyt mieli tupakkaa. Aina kun on vituttanut tai väsyttänyt tai itkettänyt on tehnyt mieli tupakkaa. Mutta silloin harvoin kun on ollut ok fiilis, en ole edes ajatellut tupakkaa.
Stressipolttaja.

"Ei tupakoimista koskaan lopeta täysin.
Kun tulee paha paikka, turvautuu aina tupakkaan."

Viestittelyä

Sunnuntai 11.1.2015

 

 

                            Maanantai 12.1.2015

 

 

//joo tappelin kuvat kännykällä joten ne eivät ole mitenkään siististi.. pahoittelut. aika järjestyksessä niiden pitäisi olla...

Riitasointu

Klo 16.20 

Vittu mikä päivä.
14 asti ollu yhtä helvettiä ja paniikkia ja itseinhoa.

Onnistuttiin I:n kanssa suututtamaan Q kunnolla. I paljasti Q:lle puhuneensa hänen tilanteestaan uutena vuotena tutulle aikuiselle. Olin saanut tietää asiasta ennen Q:ta mutten ollut kertonut siitä hänelle. Ajattelin, että I:n on paras kertoa itse Q:lle.

Mutta asiat meni miten meni. Q suuttui I:lle kuten molemmat osasimme epäilläkin. Pian sen jälkeen Q sai selville minun tienneen asiasta ja suuttui minullekin.

Loppupäivän olen kävellyt heikoilla jäillä. Keskustelu Q:n kanssa on jatkunut koko ajan, mutta olen varonut jokaista sanaani, jonka hän voisi ymmärtää väärin.

Ymmärrän täysin miksi Q on vihainen. Mokasin todella pahaati. Hänellä on täysi oikeus olla vihainen. Minäkin olisin jos sama olisi tapahtunut minulle. Eiku ainii, niihä se tais tapahtuakin. Ja silti ryssin näin pahasti. Miten ihminen voi olla näin tyhmä?

Hävettää. Itkettää. Mokasin. Selittelyä. Turha itkeä enää. Inhottaa. Syyllinen olo. Kaduttaa. Jos voisin mitenkään kelata elämän UVn aattoon tekisin sen. Kaivaisin tiedon I:ltä ja pistäisin hänet puhumaan Q:lle heti.

Ahdistanut koko päivän. Aamulla jo kun heräsin tuntui pahalle. Ensimmäinen ajatus oli "en halua herätä tänään". 14 aikaan siihenkin ajatukseen tuli hyvä motiivi. Sen jälkeen stressannut koko ajan.

Klo 18.12

Vaille 17 sain paniikkikohtauksen. Ei paha, pystyin jotenkin estään pahemman. Siitä asti on ajatus harhaillu. Ainut selkeä ajatus on viiltely. Hävettää myöntää. Vasemman käden sormet puutuvat. Revin kohtauksen aikana arvet auki. Veri vuotaa, mutta vuotakoon. En jaksa nyt keskittyä sen tyrehdyttämiseen, se loppuu kun on loppuakseen. Onneksi olen yksin huoneessani. Yksin sisällä. Ilman kohtausta olisin varmaan viiltänyt. Syyllisyys on jotain käsin kosketeltavaa tällä hetkellä.

Klo 20.28

Vuoto on tyrehtyny. Muut tuli sisälle syömään vähän ennen 19. Kaikki alkaa olla kunnossa.
Vitun paha olo. Syyllinen. Terä liikkuu mielessä mutta en halua tehdä sitä. Enkä tee. Minulla ei ole mahdollisuutta. Pikkuveli on täällä. ja hyvä niin.

Ahdistaa yhä. Äsken alkoi jo sydän hakkaan kun I alkoi juttelemaan suunnitelmista joita ei voi mitenkään sopia varmaksi. Olen vainoharhainen, pelkään jokaista viestiä jonka saan. Kaikki tuntuu olevan minun syyni. Ja osa onkin.

Pitää vain selvitä ja nukkua yön yli.
Huomenna on uusi päivä.
Parempi päivä. 

Ei tämä enää kovin paljon huonommaksikaan voi mennä. 

Kottero

Äite osti minulle tiistaina auton. Renault Clio. Ottaa suoraan sanottuna päähän tuollainen ropponen. En halua olla kiittämätön, mutta tuo auto on huonontanu minun ja äiden välejä enemmän kuin mikään muu koskaan.

Koko auto asia lähti nyt siitä, kun löysin netistä ihanan Opel Astran, johon rakastuin. Se olisi ollut täydellinen, hintaakin oli vain 1990€ ja seuraava katsastus olisi ollut vasta ensi vuonna. Se oli, itseasiassa on edelleen, myynnissä liikkeessä, joten takuut auton kunnosta olisivat olleet paremmat.

Äite kuitenkin ihastui tuohon Renaultin kotteroon eikä ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin haluavani mielummin sen Opelin. Hän vain tivasi uudelleen ja uudelleen ostetaanko Renault ja kun en viitsinyt vaivautua sanomaan enää mitään, hän osti sen.

Ottaa päähän. Äiden kanssa tulee riitaa lähes kaikesta mahdollisesta, mikä on todella harvinaista meidän kanssa. Riitojen lisääntyessä minun tekee yhä useammin mieli viiltää. Viime kerrasta, kun halusin viiltää on kulunut monta viikkoa, mutta nyt ajatus tulee päähän monta kertaa päivässä. Pelottaa. Kaikki tuon saatanan kotteron takia.

Älkääkä ajatelko, että olen lapsellinen, kultalusikka perseessä syntynyt kakara, joka on tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi minkä haluaa. En ole. Olen kaiken eteen tehnyt töitä. Sain muuttaa omilleni, kun olin ensin ollut lomilla töissä päivittäin. Ajokorttia en pyytänyt, mutta äite maksoi sen silti. Hyvitykseksi olin taas töissä. Opelinkin eteen olin jo ollut töissä koko lukuloman aina viime tiistaihin asti.

Pelottaa vaan, että tuo kottero pilaa minun ja äiden välit pidemmäksi aikaa.

Mieli muuttuu, niin minäkin

Jep jep.. muutoksia ilmassa.

Tänään oli aamulla Hallituskadun psykiatrisella psykiatrille aika. Psykiatri oli puoliksi venäläinen, huonosti suomea puhuva nainen, joka oli jopa minua lyhyempi. Tunsin itseni jättiläiseksi seisoessani hänen vieressänsä.

Käynti nyt oli mielestäni täysin turha. Hän vain kyseli perustietoja lapsuudestani, "masennukseni alkuajoista", syistä ynnä muusta, minkä olen jokaiselle minua hoitaneelle henkilölle kertonut. Ainut asia, jonka kerroin hänelle, mutta en muille, oli koulukiusaaminen. Tosin en tiedä onko sillä nykyiseen tilaani mitään vaikutusta. Ehkä on, ehkä ei.

Psykiatrin jälkeen menin kaupan kautta kotiin. 14 jälkeen lähdin I:n koululle hakemaan hänet koulusta, kuten olimme sopineet. Kiertelimme pari tuntia kirpputoreja ja 4
muutama löytökin tarttui mukaan. Vähän vaille 18 heitin I:n kotiin ja lähdin Koskikeskukseen.

Koskikeskuksessa tapasin H:n. Kyllä, tapasin samaisen henkilön, jonka kanssa minulla oli riitaa viimeisen 5 kuukauden ajan. Ja kyllä, oli riitaa.

Saimme riidan sovittua, kumpikin pyysi anteeksi jyrkimpiä syytöksiä. Pari tuntia vietimme aikaa Koskikeskuksessa; juttelimme kaikesta mahdollisesta, kuten ennenkin, ja nauroimme vanhoille inside-läpille. Minulla oli oikeasti hauskaa ja oli mukava jutella taas kaikesta mahdollisesta H:n kanssa. Samalta paikkakunnalta olevana hän tietää kaikki peruskoulun ynnä muiden paikkojen tutut, paikkakuntaan liittyvät vitsit ja tuntee perheeni ynnä muut asiat hyvin, ja hänellä on pelottavan samanlainen ajattelutapa ja huumorintaju kuin minulla.



Vaikuttaa nyt siltä, että väheksyisin jotenkin muita kavereitani. Minulla ei ole mitään muita kavereitani vastaan. Yksi kaveri ei vain "kata" montaa ominaisuutta kanssani. Tai siis. L tietää mitä tarkoitan, kun puhun masennuksesta, E:n kanssa jaan ainakin osan fanituksen kohteista, K:n kanssa, ainakin joskus, jaan musiikkimaun, I:n kanssa samat muistot yläasteelta, A:n kanssa nyt vain on hauskaa. Kaikki kaverini ovat minulle tärkeitä. Heillä vain on kaikilla tietty alue elämässäni, mistä he eivät yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi, tai juuri mitään, jotta voisin jakaa ajatukseni heidän kanssaan kaikesta.

Mutta mieliala. Mieliala on hyvä. Se on ollut pääasiassa hyvä tammikuusta lähtien. Välillä on tietenkin tullut vähän laskuakin, mutta se kuuluu asiaan. Itseasiassa tänään aamulla mietinkin, että voisin lääkityksen lopettaa, mutta psykiatri suositteli, että jatkan samaa lääkitystä vielä ainakin terapian alun ajan.

Mutta. Rauha maassa ja ihmisen sielussa. Elämä alkaa taas hymyilyttämään, välillä jopa naurattamaan.

Solmussa

Onnistuin sotkemaan kaiken taas 48 tunnin sisällä.

Abiristeily tuottaa ongelmia. Ryhmällemme on varattu kahden hengen hyttejä. Mahdoton yhtälö kun kaveripoorukassamme on pariton määrä ihmisiä. Minä siis jyräsin törkeästi K:n ja menen E:n kanssa samaan hyttiin, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli, että kyyhkyset menevät samaan hyttiin. Lopputuloksena K on kuin perseeseen ammuttu karhu ja minä olen se ampuja.

Välien katkaisu T:n kanssa ei tunnu onnistuvan. Tai siis en ole itse ottanut häneen yhteyttä sunnuntain jälkeen, mutta sorrun aina vastaamaan hänelle kun hän kysyy jotain. Sen luulisi olevan helppoa, olla vastaamatta, mutta ilmeisesti olen niin säälittävä, etten onnistu edes siinä. Erityisen ärsyttävää on tapa jolla T käyttää hymiöitä. "...usein tollaset jutut puhdistaa ilmaa, mut en mä kyl sitä toivo jos nähää ;)" VITTU. En pääse nyt mitenkään yli tuosta hymiöstä. 

Säälittävää. Koitat vaan lukee rivien välistä sen minkä haluisit lukee suoraan tekstistä. Kun se ei oikeesti tekstinä ilmesty, koitat repiä sen pakolla jostain kähysestä hymiöstä. Jatka elämääs äläkä jää menneeseen riutuun. Sillon kaikki pääsee helpommalla. 

Tiedän tekeväni väärin puhuessani T:n kanssa. Se satuttaa kakkia, mutta eniten siitä kärsin minä. Minun pitäisi osata olla itsekäs, rakastaa itseäni terveellä tavalla, mutta en osaa. En osaa, joten teen väärin. Ja väärin tekeminen sattuu minuun, mutta en osaa itkeä ilman fyysistä kipua.

Viiltely palaa kuvioihin. 4 päivää viiltämättä. Säälittävä suoritus verrattuna kuukauteen jonka olin jouluna tai kuuteen viikkoon kesällä.

Musiikkia.

//En ole osannut lisätä tätä mihinkään aikaisempaan tekstiini yhtään tämän paremmin. Mietin itsemurhaa. Mietin sitä, harkitsen sitä, välillä havahdun suunnittelemasta sitä. Katselin viime viikolla Skins maratonin ja rakastuin taas Effyn. Samaistuin häneen ja se järkytti minua. Minä pystyin vain itkemään, kun hän löytyi vessasta ranne auki. En itkenyt koska pelkäsin hänen kuolleen. Itkin, koska halusin itse olla siinä tilanteessa. Haluan taas niin kuolla.

Itken jälleen.

do i belong here?

Putosin taas. Itken taas silmät päästäni, vaikka luulin selviävänäni nyt ihan hyvin. Riita L:n kanssa. Taisi välit jäähtyä aika paljon.

Vituttaa. Taas kun sanoin mielipiteeni yhden ainoan kerran niin siitä tuli riita. Pakko alkaa pitämään oma pää kiinni. Sopeutua, vaikka muut ei yrittäisikään.

Menin sorkkimaan muurahaiskekoa. Revin vanhat haavat auki. Pyysin M:ltä anteeksi. Myöhäistä.

Pikkujoulut on peruttu. Ainakin mielessäni. Minä en niitä ainakaan pidä, koska sinne ei olisi muita tulossa kuin E, K, N, S ja pari muuta. Turha nähdä vaivaa, jos niistäkin tulee samanlainen floppi kuin kaikesta muustakin.

Haluaisin viiltää. Avunhuuto viestiä en voi lähettää kenellekään. T:n kanssa ollaan kavereita, mutta en halua hänelle puhua näistä asioista enää. K ei vielä voi puhua kanssani. E, en tiedä. Hän varoitti L:stä, mutten ottanut neuvosta vaaria. Muita ei ole.

Itsemurha palasi taas ajatuksiini. Luulin, että se jakso meni jo, että pääsin siitä taas hetkeksi eroon.

Mietin Acutaan menoa vakavissani. Tiistaina on Studiamessut, ehkä niiden jälkeen voisin mennä. Jos pääsisin Niemeen ja olisin siellä viikon verran, lääkärikäynti jäisi välistä. Jos menen vasta psykologi käynnin jälkeen, koeviikko menisi sivu suun, mikä tarkoittaisi jälleen uusintoja. Toisaalta YHn koe on pieni ja äidinkielen koe menee helposti. Fysiikan kokeen voisin tehdä koeviikolla toisena päivänä, joten sekin olisi hoidossa.

Joo. Jos nyt selviän sinne asti, menen 10.12. itkemään Acutaan elämän paskuutta hyvin aikuismaisesti ja hankkiudun Niemeen.

Nyt vedän pään täyteen alkoholilla ja lääkkeillä ja nukun.

"Viillä. Viillä. Viillä. Yksi viilto. Se riittää. Satuta itseäsi. Satuta! Se on oikein sinulle. Sinä satutat muita, mikset itseäsikin. Viillä! Uusi arpi revittäväksi. SATUTA ITSEÄSI!" 

Ole hiljaa.

Musiikkia.

Päivä historiassa

Itkin koko fysiikan tunnin. Kävin tunnin aikana 3 kertaa vessassa rauhoittumassa ja kuivaamassa kyyneleet.

Tuli taas pienimuotoinen riita L:n kanssa. Sanoin pahasti, todella pahasti. En ymmärrä, miksi sanoin niin. En ajatellut ollenkaan lähettäessäni sen viestin. Toivottavasti hän ymmärsi etten oikeasti tarkoittanut sitä.

Koko päivän 13-17 minä itkin. Tai yritin itkeä. Itku jäi kurkkuun, kyyneleet haihtuivat.

15 aikaan L soitti. Kyyneleet. Tuli taas niin paska olo hänen puolestaan. Hän ei saa kirjoittaa blogia, en kestäisi sitä enää. Hänellä on käytössä netitön kännykkä, en kestäisi sitäkään. Joku kyttää häntä koko ajan, en luultavasti kestäisi sitäkään.

Olin A:n ja P:n kanssa leffassa. Ennen leffaa oloni oli huono. En olisi jaksanut mennä leffaan. Leffan jälkeen rentouduin. Heidän jatkuva vitsailunsa teki hyvää, minäkin nauroin oikeasti.

Olotila? Väsyttää. Viiltelin 23 aikaan. En tiedä miksi. Viiltelin, koska pystyin siihen. Nyt käteen sattuu, se puutuu vähitellen. Veri vuotaa ja minua hävettää. 

4. päivä polttamatta. Tuntuu helpolta fyysisesti, mutta koko ajan tekee mieli polttaa. Minulla ei ole minkään muun laisia vieroitusoireita, kuin vain kaipuu siihen tuttuun toimenpiteeseen. Aski taskusta, tupakka askista, aski taskuun, tupakka huuleen, sytkä taskusta, tupakan sytytys ja ensimmäinen henkäys. Kaipaan sitä.

Anteeksi, että tästä tuli tällainen rikkinäinen teksti. En jaksa nyt keskittyä.

Hulabaloopalei

Enpä tiedä mitä kertoisin lauantaisista A:n synttäribileistä. Pää oli jäässä minulla muiden mukana, vain M ja K olivat täysin selvinä.

Menin L:lle 14 aikaan ja siellä olimme muutaman tunnin, kunnes lähdimme Hesburgerin kautta luokseni. 17 aikaan lähdin hakemaan A:ta ja hänen kavereitaan keskustasta luokseni. Se meni jälleen kerran säätämiseksi niin kuin aina, hain yhdet kaverit, vein heidät kauppaan, hain toiset kaverit, jotka eivät vielä edes olleet keskustassa, mutta yhtäkkiä he olivatkin McDonaldsissa hakemassa ruokaa. Vein heidät luokseni, jonne A:n oli pitänyt kävellä kaverinsa kanssa, jolle oli antanut kämpän avaimen, mutta hän ei ollut sinne kävellyt vielä, vaan tuli 10min meidän jälkeemme K:n kyydillä, millä tuli myös E ja eräs toinen tyttö.

Lopulta siis pääsimme kämppään ja sitten alkoi juominen, tyylikkäästi 15min aikataulusta "myöhässä" 18.15. 20 aikaan olin kunnolla kännissä, siltä väliltä en muista oikeastaan muuta muistettavan arvoista kuin sen kun makasin sängyllä ja L istui päälläni. 20 jälkeen istuin E:n kanssa ulkona ja sain selvitettyä erimielisyytemme. Kaikki on taas hyvin, luulen ja todellakin toivon niin, sillä E:n kanssa en halua olla minkäänlaisissa riidoissa.

21 aikaan K lähti heittämään L:ää kotiin, minä lähdin mukaan opastamaan, vaikka en osannut sanoa enää edes nimeäni oikein. Sitä ennen L oli tehnyt sitä ja tätä minun, itseasiassa äitini, autossa. Automatkasta en muista juuri mitään, muutama lentävä lause jäi, joista kuulen varmaan loppuelämäni ajan, ja sen lisäksi nuolimme L.n kanssa takapenkillä. Siitäkin kuulin jo illalla, vaikka en itse edes muistanut mitään "outoa" tehneeni.

T:n ei alunperin pitänyt tulla bileisiin, sillä hänen piti olla töissä ja niiden jälkeen mennä pitkäaikaisen kaverinsa synttäribileisiin. Saimme kuitenkin L:n kanssa puhuttua hänet ympäri ja lupaamaan, että hän tulisi puolen yön aikaan käymään. No puoliyö venähti 3 asti aamuyöhön. L:n lähdön ja T:n saapumisen väliltä en muista oikein mitään tarkasti. Menimme juomapeliä, E ja K lähtivät 23 aikaan, A kävi kaverinsa kanssa baarissa jossain välissä, eräs kaverimme tuli bileisiin 23 aikaan jne. mutta hauskaa kuitenkin oli.

3 aikaan T tuli. Muut olivat menossa jo nukkumaan, joten yritimme olla T:n kanssa hiljaa. Muiden tekemisistä en muista mitään, minä ja T sen sijaan vietimme laauaikkaa kahdestaan muunmuassa keittiössä, vaikka muut olivatkin vielä hereillä. Kaiken lisäksi keittiön ikkuna oli auki eivätkä verhot olleet edessä.

5 aikaan porukka meni lopulta nukkumaan ja silloin minä ja T aloitimme kunnolla. Hävettää aivan vitusti. Miten kehtasimme olla samassa huoneessa kuin sänkyni, jolla kaikki makasivat? Lisäksi M makasi vieressämme ja hän ymmärrettävästi loukkaantui meille.

Ei helvetti mikä morkkis taas kerran. Tekisi vieläkin mieli viiltää, mutta lupasin T:lle lopettavani sen, ja aion pitää lupauksestani kiinni. Kaikkien vahinkojen, loukkaantumisten ja yllätysten lisäksi minun pitää tänään taas vaeltaa apteekkiin häpeämään silmät päästäni. Helvetin hyvin osasin taas sotkea elämäni. 3. kerrasta lähtee sossuille viestiä ja sitten minäkin olen laitoksessa telkien takana opiskelemassa ehkäisyä. Vasemman jalan saapas.

Ainut positiivinen asia, minkä täällä voin kertoa, on että saimme E:n ja K:n kanssa välimme kuntoon. Olen jälleen kerran E:n ja L:n välissä, aivan kuten H:n ja E:nkin kanssa, mutta eiköhän tämäkin jotenkin onnistu. Pääasiassa olen ihan iloinen, vaikkakin M:ää en olisi halunnut loukata ja se painaa mieltäni. Toivottavasti hänkin antaa minulle lopulta anteeksi ja onnistuu unohtamaan T:n.

Voin lohduttaa itseäni sillä, että tavallaan pelastin M:n osalta sydänsuruista, jotka hän olisi saanut T:n kanssa. T ei todellakaan vaikuta olevan yhden naisen mies, joten hän olisi melko varmasti loukannut M:ää ennemmin tai myöhemmin, tällä kertaa ennemmin ja minun kanssani. Nyt menin itse ansaan ja joudun kestämään T:n aiheuttamat sydänsurut. Ehkä kaikki järjestyy.

//mulla ja T:llä taitaa olla jotai vakavaa meneillää.. ainakin T sano nii eilen selvinpäinkin. Oon nii onnellinen, vaik kaduttaaki samal. Sekasotku. Jälleen kerran.

Musiikkia.

Yhdessä yksin

3. postaus tänään mutta pakko kirjoittaa. Olen vainoharhainen, kuvittelen, pelkään kaikkien olevan vihaisia minulle. E ja K, he ovat aivan varmasti vihaisia. Tai ainakin E, olen aivan varmasti loukannut häntä jotenkin. Hän ei puhu minulle, hän ei vastaa viesteihini tai jos vastaa yhdellä sanalla tai kirjaimella.

Ei sillä, että minä käyttäytyisin jotenkin hyvin häntä kohtaan, päin vastoin. Tänäänkin bilsan tunnin alussa tunnelma oli välillämme todella jäinen ja kun lopulta puhuimme, se päättyi toiveeseeni ettei olisi alkanutkaan. Tämän selitinkin jo aikaisemmassa postauksessa. Lisäksi tungin L:n kanssa hänen seuraansa ruokailussa bilsan tunnin jälkeen, vaikka he eivät todellakaan toimeen tule, esittävät vain toistensa edessä kilttiä. E kuulemma näytti ruokailussa itkeneeltä, ainakin A ja L sanoivat niin, minä en mitään huomannut. Yhdellä välitunnilla menimme L:n kanssa E:n ja K:n seuraan istumaan, vaikka selkeästi he eivät meitä seuraansa kaivanneet. Kemian tunnilla tunnelma oli melko rento, olin siellä K:n kanssa kahdestaan.

En tiedä, mitä ajatella heistä. En tiedä ketä uskoa. Emme ole enää trio, se on facta. Emme ole olleet sitä enää pitkään aikaan, vaikka olemmekin sitä kulissia yrittäneet pitää pystyssä. En tiedä olenko enää edes läheinen heidän kanssaan, he eivät tiedä elämästäni mitään tällä hetkellä, jolleivat lue blogiani. Olemme ehkä kavereita, ainakin haluaisin olla kaveri heidän kanssaan. En tiedä.

T ei pidä minusta, ainakaan niin paljoa kuin minä hänestä. Minä pidän hänestä todella paljon, haluaisin ehkä hänen kanssaan jotain vakavampaa, mutta hän ei sitä selkeästi halua. Hän kävi luonani tänään ja hän ei todellakaan vaikuttanut siltä, että olisi halunnut minua tai pitänyt minua kädestä ellen minä olisi tehnyt aloitetta.

Hän ei pidä minusta, ja minun on sopeuduttava siihen. Minun pitää vain unohtaa tunteeni häntä kohtaan, meidän välillä ei tule ikinä olemaan mitäänmuuta kuin ystävyyttä. Valitettavasti.

A:n ja L:n kanssa välini ovat täysin kunnossa. Pelkään, että nämä kiistat kavereideni kanssa pilaavat iltani. Tai eivät pilaa, mutta minun on taisteltava, että voin pitää hauskaa.

Ja hauskaa minä todellakin haluan pitää. Minua on masentanut viime aikoina aivan helvetisti. Päälleni on kaadettu aivan liikaa paskaa niskaan tälle viikolle. Vituttaa, ärsyttää, itkettää.

Itkettää. Haluan itkeä. Minä olen niin yksin taas, ajan kaikki ihmiset pois luotani käyttäytymiselläni. Minä käyttäydyn paskamaisesti muita kohtaan ja saan syyttää vain itseäni kaikista erimielisyyksistä ja riidoista. Vihaan itseäni. Aiheutan itselleni ongelmia toisensa jälkeen.