Vanhuuteen yksin

Tänään on ollu paska päivä.
Ei.
Tänään on ollut paskempi päivä kuin yleensä.

Miksi ihmisiä onnitellaan syntymäpäivinä?
"Onneksi olkoon, selvisit taaa vuoden ittes kanssa."
"Onneksi olkoon, oot taas vuoden vanhempi."

En ymmärrä syntymäpäivinä onnittelua. Tai ymmärrän sen sitten kun ihminen täyttää 70, 75, 80 jne. Tai 18. Joku sellainen ikä jolla on jotain meekitystä.

Joo tänään on syntymäpäiväni.
20v.
Toivon mukaan vähintään puolet elämästä elettynä.

En ymmärrä onnittelua mutta odotan kuitenkin saavani niitä tietyiltä ihmisiltä. Toivon ja odotan että ihmiset muistavat minut.

Ja kun eivät muista seuraa se että...

Facebook on yksi helvetti tänään.
WhatsApp on yksi helvetti tänään.
Kotona oleminen.. no joo.. se on ihan siedettävää jos kukaan ei muista/viitsi tulla käymään.

3 "IHMISET" palkeissa olevista on onnitellut.

Tänään todella huomaa kuinka paska ihminen ja etenkin kaveri on ollut kuluneen vuoden aikana.

.
.
.

Taas vaihe elämässä kun ei jaksaisi kiinnostaa. Kun haluaisi vain kadota ja unohtua lopullisesti.
Hyvässä alussa oon jo.

.
.
.

//olen potenut nyt vkon verran huonoa omatuntoa kun en pystynyt onnitella Etä hänen syntymäpäivänään. vaikka netti olikin ihan perseestä, ei se tarkoita etteikö olisi voinut lähettää viestillä onnittelua. Perjantaina sain netin takaisin, mutten ole kehdannut onnitella, sama asia kuin pyytäisi anteeksi kun on ensin lyönyt. ei sille enää mitään voi, paska kaveri. piste. \\

// kirjasin etappeja muistiin. Leffoihin liittyviä pääasiassa. yllättävää.
5.3 tulee yhet liput myyntiin ja joku Marvelin paljastus.
10.3 uus HUn biisi.
13.3 Tuhkimo joka on toiseksi rakkain Disney leffa Kaunotar ja Hirviö leffan jälkeen.
16.3 The Judge dvdlle
17.3 Haut
31.3 Day of the Dead
1.4 Fast & Furious 7
10.4 Daredevil
22.4 AGE OF ULTRON 😄 😲 😍 😱

329

Heräsin 10 jälkeen.
Paska olo oli laantunut hiukan.
Syyllisyys ei katoa minnekään.
Pakotan itseni normaaliksi heti kun äite tulee navetasta.
Nyt saan vielä vähän aikaa rämpiä itseinhossa.
Vielä vähän aikaa voin nuolla haavojani.

Täti menee varmaan tänään käymään kaupassa. Tai ainakin toivon että hän sammuisi mahdollisimman pian. Olisi hetken hiljaa. Pitäisi mielipiteensä minusta itsellään.
Tiedän ilman häntäkin olevani laiska paska. Läski. En tee muuta elämässäni kuin elän toisten siivellä katsellen telkkaria ja maaten sängyssä. En edes yritä tehdä mitään.
Laiska paska josta ei ole mitään hyötyä.

Toisaalta tädin kauppaan meno tarkoittaa luultavasti sitä, että minun pitää alkaa tehdä ruokaa ja mennä navettaan äiden avuksi. Riippuen siitä hakeeko täti tarpeeksi viinaa. Toisin sanoen en ehdi enää puhumaan yhtä paljon Q:n kanssa kuin nyt. Ehkä se on ihan hyväkin niin en voi epäonnistua enää niin usein.

Olen niin pahoillani.
Edelleen.
Nyt ja aina.
Pahoittelen.

Musiikkia.

"yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu"

Virheitä

En jaksa edes kirjoittaa.
Olisi niin paljon, mitä haluaisin purkaa, mutta en jaksa.
En jaksa nyt.
Haluan vain luovuttaa taas.
Herpaantua ja antaa tämän paskan olon tehdä mitä se on koko päivän palanut halusta tehdä.
Vuotaa verta.
Viiltää kerta toisensa jälkeen, kunnes kädet puutuvat.
Raadella joka ikinen verisuoni riekaleille. Satuttaa ja saada lupa itkeä.

Minun on oltava vahva.
Minun on pidettävä muut pinnalla.
Minun on edes yritettävä pitää heidät pinnalla.
Heidän on selvittävä.

"Mitä mä luin sun blogista ni sulla menee nyt vähä huonommin?"
"Entä ootko sä kunnossa?"
"Selviätkö?"

Aina sama vastaus.
"Joo kyl tää tästä vähitellen. Ei mul oo mitää hätää, kyl mä selviin"
Haluaisin puhua totta.
Haluaisin, että voisin pitää sanani kaikille.
Mutta pelkään, etten pysty siihen.
Pelkään, että vajoan taas enkä voi sille mitään.

Miten mä oon taas tässä tilanteessa? 

Vihaan itseäni.
Oikeutetusti.
Olen syyllinen.
Anteeksi.
Olen niin pahoillani.
Mokasin niin pahasti.
Ymmärrän kyllä josset siedä minua enää.
En itsekään siedä itseäni.
Olen niin pahoillani.
Kaikesta.

Anteeksi.

anteeksi

Musiikkia.

Herätys, kusipää

http://m.suomi24.fi/node/11998822

Hetken aikaa tuntui, että joku kaverini linkkasi tuon kommenttiin. Hetken aikaa oli todella huono omatunto; olenko todella noin huono ystävä?

"Opinnäytetyö". Huojennus. Kyse ei ollutkaan suoraan minusta. Mutta silti huono omatunto pysyi.

Vastauksissa sanotaan jotenkin näin: "Ei masennus anna lupaa olla täysi kusipää."

Lause ja aloitusteksti saivat minut miettimään.
En enää osaa puhua muusta kuin olostani tai ongelmistani. En koskaan kysy, mitä muille kuuluu, mitä he haluavat. Psykologin, psykiatrisen, äiden, lääkärin, jne. auktoriteettien positiiviset lauseet jäävät päähäni pyörimään ja päätyvät vähintään blogin kautta muidenkin tietoon. Elämäni pyörii oman navan ympärillä.

Olen todella täysi kusipää. Ja olen pahoillani siitä.

214

Mun on vaa nii paha olla.

Anteeksi.

Puhdistus

Elämä tuntuu epäreilulta. Teen minä mitä tahansa, aina tuntuu että minuun sattuu eniten.

Nytkin yritän laittaa välit poikki lopullisesti T:n kanssa niinkuin kaikki kehoittavat. Olen itkenyt pari tuntia putkeen vain sen vuoksi, että T ylipäätään pyörii ajatuksissani. Olisin niin toivonut, että hän olisi välittänyt minusta sen verran, että olisi yrittänyt pitää minut ylhäällä.

Mutta ei. Hän ei välittänyt. Hän sanoi välittävänsä, mutta kun minun oli ollut niin paha olla, että yritin siitä eroon ja kerroin sen myöhemmin hänelle, hän sanoi minua tyhmäksi, heikoksi, itsekkääksi.

Tarvitsisin jonkun, joka nostaa minut pystyyn kun en itse jaksa enää. Jonkun, joka katsoo minua silmiin ja tivaa "onko sulla kaikki hyvin?" niin kauan että kerron totuuden. Jonkun, joka saa minut hymyilemään vain, koska on olemassa. Jonkun, joka halaisi minua, kun en pysy enää kasassa. Jonkun.

Muilla on jo sellainen. Minulla ei ole. Eikä tule olemaankaan, enkä yhtään ihmettele miksei. Olen toivoton luuseri. Periaatteessa olen jo kuollut. Poissa. Liian syvällä, että minut saisi enää ylös.

Tavoittamattomissa.

Hävinnyt. 

Liian loukkaantunut. 

Kaikkea liikaakin

Tuli tosiaan aamulla viillettyä. Vähän. Käsiin tuli yhteensä 14 uutta viiltoa. Kuivasin haavat ja vedin siteet käsien ympärille. Kädet kuitenkin vuotivat vielä pitkän aikaa ja vasen käsi puutuikin kunnolla äidinkielen tunnilla, vaikka koitin sitä suorassa pitääkin. 

Päivä meni ihan hyvin, koko ajan oli suhteellisen hyvä tai neutraali fiilis. 18 aikaan menimme L:n kanssa käymään laitokselle. Ohjaajat, toinen heistä oli samainen persekarvanaama, joka oli kanssamme Acutassa, olivat hyvin kyrsiintyneitä siihen, että L oli lähtenyt kaupungille. Siksipä he päättivät, ettei L:llä ollut enää mitään asiaa ulos, eikä minulla ollut lupaa jäädä laitokselle L:n seuraksi. Jos tämä ei jo tarpeksi ottanut meitä, etenkin L:ää päähän, niin persekarvanaama alkoi vielä puhumaan outoon sävyyn meidän kahden suhteesta. 

"Sä L täytit vasta 16 ja hän on jo 18. Mä en tiedä mikä tää teiän suhde on, mutta ehkä sit pitää rajottaa." 

Vittu! Teki niin mieli potkaista heitä molempia munille, vittu että kyrsii. Vituttaa etenkin L:n puolesta, että hän joutui jäämään niiden perseläpien kanssa laitokselle esittämään, että kaikki on hyvin. Lähdin kuitenkin laitokselta, etten aiheuttaisi L:lle lisää ongelmia. 

Matka laitokselta kämpälle tosiaan kestää noin 10min. 3 tupakkaa paloi vitutuksen vuoksi, pari kertaa teki mieli ajaa punaisista läpi tarkoituksena jäädä auton alle. Oli vain niin vitun paska olo L:n puolesta. L:n mukana jätin laitokseen ilmeisesti myös hyvän fiilikseni. 

Kämpälle päästyä terä ilmestyi heti käteeni. Reiteen 8 viiltoa, kaksi niistä leveitä ja syviä. Toinen niistä vuoti vajaan 3h, ennen kuin sekin tyrehtyi. Ehdin jo lähettää avunhuudon K:lle, kun en saanut vuotoa loppumaan. 

Mietin itsemurhaa. Ehken juuri tällä hetkellä niin, että tekisin sen. Että haluaisin sanoa hyvästit. Että en haluaisi enää elää. 

Mietin sen hyviä ja huonoja puolia. Mietin miksi tekisin sen ja miksi en. Mietin miten tekisin sen. Missä ja milloin. Miten selittäisin sen läheisilleni. 

Usein ajaessa mietin, mitä haluaisin sanoa L:lle, A:lle, K:lle, E:lle, äidelle, jne., jos "joutuisin" liikenneonnettomuuteen ja ehtisin puhumaan heille ennen kuin kuolisin. 

Kaikille sanoisin, että he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, ilman heitä en olisi jaksanut. Etteivät he saisi syyttää itseään kuolemastani, vaan heidän pitäisi jatkaa elämäänsä ja nauttia minunkin puolestani. Minun olisi viimein hyvä olla, heidän pitäisi olla onnellisia puolestani. Ei saisi surra liikaa. Pysykää kiinni elämässä.

Viime aikoina olen miettinyt hautajaisianikin paljon. Tuhkaus, koska ajatus ruumiista maan alla, jossa madot luikertelevat tuntuu irvokkaalta. Samalle hautausmaalle mummun kanssa. Minulle on kuulemma sinne jo hautapaikka varattukin, joten se asia on jo hoidossa. Apulannan Ilona pitäisi soittaa jossain vaiheessa sekä suojelusenkeli. Naispappi mieluiten. Punaisia ruusuja, valkoisia liljoja tai kieloja. Hah ja ruokana olisi pakko olla ainakin kalapuikkoja, parasta ruokaa mitä maa päällään kantaa. 

Tällasta. Jaksan huomiseen. Pystyn siihen. Menen nukkumaan ja unohdan tämän päivän. Huomenna kaikki on taas paremmin. Voin taas yrittää tehdä huomisesta paremman. 

Loppuko?

Taisin pilata kaiken.

Alusta.

Viime torstaina aloimme tosiaan L:n kanssa seurustelemaan. Lauantaina T ilmotti, että "hei mulla taitaakin olla tunteita sua kohtaan". Vittu. Koko pää sekaisin ollut siitä lähtien. Sanoin kyllä hänelle, että se juna meni jo. Toivoin todella, että se olisi mennyt jo. Ilmeisesti ei, sillä viesti pyörii vieläkin päässäni. Helvetti!

No, tänään L tuli kouluun pitkästä aikaa. Koulun jälkeen kävimme kaupungilla. 14 aikaan L meni käymään laitoksella, josta hain hänet 17 aikaan luokseni. Hän oli luonani pari tuntia, 20 aikaan heitin hänet laitokselle.

Koko päivän minulla oli hyvä fiilis. Olin tyytyväinen olooni, kun sain lopulta hakattua päähäni, että muija, joka istui autossa vieressäni oli tyttöystäväni.
Tiesin kuitenkin koko ajan, että suhde oli L:lle vakavampi. Minulle koko suhde oli arka astuminen uudelle mantereelle. En ole aikaisemmin ollut näin vakavassa suhteessa muijan kanssa, joten tämä on uutta minulle ja olen niin sekaisin itseni kanssa, etten tiedä mitä haluan. Kaiken muun lisäksi T:n viesti pyörii päässäni vieläkin, vaikka en muuta haluaisi kuin unohtaa sen.

L:ää kuitenkin vituttaa suhteemme laatu. Emme ole tehneet muuta, kuin pitäneet toisiamme kädestä. Se ei L:lle riitä ja ymmärrän sen täysin. En kuitenkaan pysty selvittämään tätä kaikkea itselleni yhtään nopeammin. Me siis ilmeisesti erosimme, tai ainakin olemme tauolla. Tauolla, kunnes minä päätän mitä haluan.

Mitä haluan? Selvittää pääni nyt aluksi. Unohtaa T:n ja hänen viestinsä. Olla kaveri L:n kanssa, ja sitten, kun saan ajatukseni järjestykseen, yrittää uudelleen L:n kanssa, mikäli molemmat sitä vielä haluamme.

Paha olla. Huono omatunto. Viiltelin. Molemmat kädet siteissä, reidessä muutama viilto. Kaduttaa. "Et sä pysty pelastaa kaikkia." Tiedän, mutta haluan yrittää pelastaa, kaverit ainakin.

165

Haluan satuttaa itseäni.

Verta.

Omaa vertani.

Haistan sen jo.
Maistan sen jo.
Näen sen jo.

Olen niin heikko.

Minun on pakko.

Anteeksi.

Helpotus.

Helvetti.

Liian myöhään

Hukassa. Piste.

Ajatukset. Niitä tulee koko ajan lisää ennen kuin olen ehtinyt selvittää edelliset.

L pääsi Niemestä. En ymmärrä, millä periaattella. Eilen hirressä, tänään terve. Ei, ei se mene niin. Ei L ole kunnossa, ainakaan yhtään paremmassa kuin Niemeen mennessä. Hänet vain tyrkättiin pihalle sieltä laitoksen, hänen vanhempien ja ystävien vastuulle.

Laitos on aivan perseestä. Ohjaajat ajattelevat muka L:n parasta pitäessään hänet laitoksessa koko ajan. Ei se ole hänen parhaakseen. Joo he saavat vahdittua L:ää koko ajan, ettei hän tee mitään itselleen, mutta samalla L:n ahdistus ja paha olo vain lisääntyy, kun hän joutuu olemaan vihaamassaan paikassa. Eikö hänen olisi parasta vain palata normaaliin, tylsään arkeen? Mennä kouluun, jossa näkee kavereita ja saa muuta ajateltavaa, nähdä kavereita keskustassa, käydä terapiassa.

Enpä tiedä. Toivoisin, että hän löytäisi elämästä jotain positiivista. Alkaisi nauttimaan niistä pienistä asioista, kuten siitä, että pääsee pois laitoksesta hetkeksi, näkee kavereita. Tiedän aivan helvetin hyvin, että ne tuntuvat mitättömiltä asioilta, mutta niistä pitää vain oppia nauttimaan.

Tekopyhää. Itse haluan vain viiltää. En pysty nauttimaan kavereiden seurasta, en oppimisesta, en musiikista, en mistään. Haluan vain taas tuntea terän ihollani, sen kivun ja tunteen, kun verta on kasaantunut niin paljon, että se vierähtää alas. Haluan vain vuodattaa omaa vertani.

Ääni. Älä jää yksin. Hanki seuraa. Kysy T:tä, hän on sen velkaa sinulle. Lähetä viesti K:lle. Tee jotain. Keskity johonkin, unohda ajatuksesi. Tee läksyt, äidinkielen kirjoitelma, fysiikan muistiinpanot, biologian viikkotehtävät, kemian kirjallinen tehtävä. Tee jotain, nuku tai siivoa tai jotain. Unohda.

Viillän.

Musiikkia.

~ And I am aware now of how
everything’s gonna be fine one day
Too late, I’m in hell I am prepared now,
seems everyone’s gonna be fine
One day too late, just as well ~

Kuoleman puutarha

Tänään tuli täyteen vuosi exäni kuolemasta. Olen koko päivän kierinyt sängyssä, maannut kahden peiton alla sikiöasennossaja itkenyt. Minun on niin ikävä häntä. Kuinka helvetin kauan minulla kestää päästä hänestä yli? Erostamme on jo lähes 3 vuotta ja hänen kuolemastaan on jo vuosi. Ei kai minulla ole vieläkin tunteita häntä kohtaan? Sehän olisi sairasta, suhteemme ei todellakaan toiminut loppu aikoina, vaikka kihloissa olimmekin, ja hän on kaiken lisäksi siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

L uhkailee itsemurhalla. En tiedä mitä teen, jos hän todella tekee sen. Minulla ei ole täällä muita, joille voin puhua. Jäisin aivan yksin ja mikä pahinta itsemurha pyörii jo nyt mielessäni. Luultavasti ottaisin hänestä mallia ja tappaisin itseni.

Haluaisin saada T:ltä jonkinlaisen yhteydenoton. Tietää, että hän muistaa olemassaoloni. Kidutan itseäni. Pääsisin paljon helpommalla, jos vain unohtaisin hänet tai kysyisin häneltä suoraan mitä hän haluaa minusta. Pelkään kysyä, pelkään saavani sellaisen vastauksen mitä en haluaisi kuulla. Että todella olen oikeassa, kun ajattelen hänen haluavan vain vakituisen panon. Että hän ei halua kanssani mitään muuta kuin pelkkää seksiä.

"Anna mennä vaan, se sattuu kuitenkin jossain vaiheessa."

Mutta kun se sattuu vittu koko ajan! Sattuu aivan helvetisti. Haluaisin eroon tästä kivusta, haluaisin kysyä T:ltä suoraan ja saada sen vastauksen, jota en todellakaan halua kuulla, mutta joka antaisi minulle syyn unohtaa hänet. Jos vain voisin unohtaa hänet, minuun ei sattuisi enää näin paljon.

Mutta kun en oikeasti halua eroon tästä kivusta, jos se tarkoittaa, että samalla menettäisin T:n. Tarvitsen tällä hetkellä elämääni kolme asiaa: A:n, L:n ja T:n. Jos yksi niistä puuttuu, elämäni lahoaa käsiin. Ilman K:ta pystyn elämään, ilman tupakkaa pystyn elämään, ilman alkoholia pystyn elämään, ilman E:tä pystyn elämään, ilman viiltelyä pystyn elämään. Ilman A:n naurua, L:n kykyä kuunnella ja kysyä tai T:n seuraa en voisi elää. Olen riippuvainen heistä, he pitävät minut elossa.

Minä viilsin tänään. Ratkesin. 5 viiltoa reiteen. Mieleni on tehnyt koko päivän kertoa T:lle, ilmaista, että minun on todella paha olla. Olen niin pettynyt itseeni. Selvisin niin hyvin melkein 2 viikkoa, mutta sitten tuli yksi päivä, jonka jouduin viettämään kokonaan yksin ja heti terä avasi ihoni. Säälittävää. Se ei edes auttanut mitään. Siitä oli vain haittaa, reiteeni sattuu todella paljon, yksi haava tihkuu vieläkin verta 6 tunnin jälkeen.

Hävettää.

Mitä mä teen tääl ?

Minua ahdistaa. Masentaa. Itkettää. Haluan niin viiltää. Minun on paha olla. Aivan kuin jokin estäisi minua hengittämästä, kuin jokin estäisi sydämeni lyönnit.

Mietin itsemurhaa. Miksi? En tiedä. Haluan vain pois täältä, elämäni on taas liian vaikeaa. En jaksa. en vain vittu jaksa. Haluaisin vain itkeä viimeisen kerran. Kävellä moottoritielle ja odottaa loppua. Istua junaradalla ja kadota. Viiltää kaulani auki ja kuolla. Minua niin houkuttaisi kuolla. Minua houkuttaa lopettaa elämäni. Elämäni, joka tuntuu jälleen vain potkivan minua päähän ja palleaan. Elämäni, joka on minulle taas liian vaikeaa.

En edes tiedä mikä elämässäni nyt on niin vaikeaa. Minullahan on kaikki periaatteessa ihan hyvin. Minulla on kavereita, rakastava perhe, koulu menee ihan hyvin, raha-asiat on ihan kunnossa, oma kämppä. Mikä vittu minua vaivaa? Moni olisi onnellinen tästäkin. Minkä helvetin takia olen näin saatanan itsekäs enkä voi olla onnellinen jo tästä? Minulla on kaikki aivan vitun hyvin, mutta silti haluan kuolla.

Itkettää. Tuntuu kuin minulta puuttuisi jotain. Minun on ikävä T:tä. Lapsellista. Me emme ole pari, me emme ole mitään, mutta silti haluaisin niin halata häntä juuri nyt. Haluaisin niin soittaa hänelle ja kuulla hänen äänensä. En voi  tehdä sitä, en voi soittaa hänelle. Tai voin soittaa, mutta hän ei vastaisi, hän ei voisi puhua kanssani exänsä lähellä.

Hain tänään L:n hänen kotoaan Tampereelle. Olin hänen seurassaan vajaan 3 tuntia ja sinä aikana puhuin ehkä 10 lausetta. "Mikä on? Miks oot ton värinen?" Minä niin toivon, että osaisin vastata tuohon. Voisin vastata, että minua väsyttää, mikä oikeastaan on aivan tottakin. Voisin vastata, että minua masentaa, mutta mikä, siihen en enää osaisi vastata. Voisin vastata että minua ahdistaa, mutta mikä, siihenkään en osaisi enää vastata. Voisin vastata, ettei minua huvita puhua, minulla ei ole mitään asiaa. Voisin vastata, etten nyt jaksa esittää iloista, mutta miksi minun pitäisi esittää, siihen en osaisi vastata.

Minä en oikeasti tiedä, mikä minua taas vaivaa. Tämä olo ei voi johtua T:stä, se ei saa johtua hänestä. Minulla on muutakin elämää kuin vain T, ei elämäni saa kaatua siihen, että yhtenä päivänä en kuule hänen ääntään tai näe häntä. Toisaalta olen lähes kooko päivän ollut yksin ja ehtinyt miettimään asioita taas liikaa. En ymmärrä mitä T minusta haluaa. Hän ei halua sitoutua, mutta hän haluaa olla kanssani. Tarkoittaako hän, että hän haluaa vain vakituisen panon, jonkun jolle voi aina kännäysillan jälkeen mennä ja purkaa paineita? Minä en halua olla hänelle vain sellainen, mutta jos vaihtoehdot ovat se tai unohtaa T, en tiedä mitä tekisin.

Minun tekee mieli lähettää viesti K:lle, pyytää häntä pitämään seuraa. En vain jaksaisi nyt kirjoittaa, haluasin vain kuulla mitä hänelle kuuluu, jotta saisin jotain muuta mietittävää. En kuitenkaan halua häiritä häntä, höänelleä on omakin elämä.
Tekisi mieli lähettää viesti E:lle, mutta minulla on taas sellainen mieliala, etten mieti yhtään mitä sanon.
Tekisi mieli lähettää viesti L:lle, mutta en tiedä mitä puhuisin hänen kanssaan. Hän erosi tyttöystävästään eilen,mikä minun mielestäni oli aivan oikea päätös, mutta ymmärrän silti, että häneen sattuu. En pysty auttamaan häntä mitenkään taaskaan, enkä todellakaan halua vuodattaa vielä omia ihmissuhdesotkujani hänelle, vaikka sen taisin jo tehdä aiemmin.
Tekisi mieli lähettää T:lle viesti, "Soita mulle, mä tarviin sua!", mutta en pysty siihen. En vain voi lähettää hänelle viestiä, hän auttaa exäänsä tämän muutossa, joten hän ei luultavasti ehtisi soittaa kuin vasta yöllä. Mielummin annan heidän kaikessa rauhassa muuttaa, jotta hän pääsee eroon exästään.

Minua masentaa. Haluan viiltää.Viilsin viimeksi 24.10. siitä on nyt 10 päivää. Se on todella pitkä aika minulle, ja nyt se menee hukkaan. Minun on vain niin paha olla. Haluan satuttaa itseäni, että saan itkettyä. Ratkean tänään viiltämään. Antakaa anteeksi. Minä tiedän, olen heikko, minun pitäisi taistella vastaan, mutta en vain jaksa. Minä viillän tänään. Korkeintaan 5 viiltoa. Minä petän teidät kaikki, kaikkein pahiten minä petän T:n, mutta minä en vain voi enää olla viiltämättä. En pysty enää pitämään itseäni erossa terästä. Minun on pakko saada tuntea kylmä metalli ihollani.

Anteeksi. Minä yritin, yritin ihan oikeasti. Minua ei vain tarkoitettu elämään täällä. Minua ei tarkoitettu mihinkään.

Musiikkia.

Myönnän, mä hävisin

Minusta tuntuu että olen ylimääräinen. Että pilaan taas kaiken. Että ihmiset pääsisivät paljon helpommalla jos minua ei olisi. Että heillä ei olisi mitään ongelmia, jos minua ei olisi.

M on aivan helvetin vihainen. Ymmärrän sen täysin. En pysty kääntämään asiaa mitenkään niin, etten olisi tehnyt jotain väärin. Haluaisin pyytää anteeksi, mutta en pysty siihen. Ja vaikka pyytäisinkin anteeksi, mitä se hyödyttää, vahinko on jo tapahtunut, eikä sitä voi korvata mitenkään. Mieleni tekisi vain potkia T pois elämästäni ja palata vanhaan, unohtaa kaikki tämä paska mitä sekoilumme on saanut aikaan. Miksi ihmeessä minun piti olla niin idiootti? Pilasin jälleen kaiken.

Minulla on aivan helvetin paska olo. Haluan vain itkeä, huutaa, potkia, hakata paikkoja, kiljua, viillellä. Haluan vain niin kostaa tämän kaiken paskan itselleni, minkä taas aiheutin. Vittu, että haluan viiltää. Vitun vitun vittu. Haluan tuntea veren vuotavan. Haluan tuntea kivun. Haluan kostaa itselleni. Haluan tumpata ranteeseeni, polttaa sytkällä kättäni, kuristaa itseäni, painaa kasvoni veteen, purra itseäni.

Vittu, että minä vihaan itseäni! Vihaan aivan helvetisti. En saa syötyä mitään kunnolla. Oksensin aamupalani, oksensin koulussa 3 kertaa, vaikka olin siellä vain 3 tuntia. Nyt yritän syödä lasagnea, mutta sekin nousee koko ajan ylös. Minun on niin paha olla taas. En jaksaisi tätä nyt, en jaksaisi tätä kaikkea juuri nyt samaan aikaan.

Minua ahdistaa, ahdistaa aivan helvetisti. Haluan vain itkeä tämän kaiken paskan ulos. Minä haluaisin vain unohtaa tämän kaiken, mutta miten minä voisin tehdä sen? Minun on nyt kärsittävä seuraukset aiheuttamastani sotkusta. Minun on kannettava vastuuni, otettava kaikki haukut vastaani, minä ansaitsen ne kaikki. Minä tein väärin.

Haluan kuolla. En halua kokea tätä kaikkea. Minä en nyt jaksa tätä kaikkea, mutta lupasin T:lle lopettavani itseni satuttamisen. Pidän lupauksestani kiinni mahdollisimman pitkään, en suostu viiltämään ennen kuin sopimus raukeaa eli T satuttaa minua jotenkin, ja siihen toivottavasti menee pitkä aika.

Elämäni on aivan sekaisin. Useat teistäkin pitävät minua aivan kauheana ihmisenä. "Varastin" kaverini ihastuksen ja lisäksi saatoin hankkiutua vielä raskaaksikin hänelle. Olen ansainnut teidän kaikkien vihat, vihaan itsekin itseäni. Olen aivan kauhea huora, joka ei osaa sanoa ei silloin kun pitäisi. Nytkin ahmin taas kaiken mitä käsiini saan ja pian menen oksentamaan kaiken ulos ja olen loppu päivän syömättä.

Koko elämäni on nyt niin sekaisin, että minua masentaa. Olen aivan umpikujassa, en osaa tehdä mitään, mikä helpottaisi oloani. Osaan vain miettiä vuorotellen itsemurhaa ja T:tä. T yrittää pitää minua elossa, hän yrittää saada minut puhumaan, hän yrittää saada minut luottamaan itseensä. Minä yritänkin luottaa häneen, mutta se on niin helvetin vaikeaa. Vaikka hän on kuinka yrittänyt saada minut hymyilemään, nauramaan, puhumaan, olen vain halunnut itkeä ja viiltää. 

En tiedä mitä tehdä. Minä haluan vain kuolla. Kuolla. Ymmärrättehän te? Haluan vain kuolla, en jaksa elää tätä paskaa enää. Vain T, L ja A saavat hymyn kasvoilleni, vain he pitävät minua elossa, vain he kannattelevat minua ylhäällä. Vain heidän vuokseen olen täällä vielä.

Musiikkia.