keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Pahoinvointia

Ahmin.

 Söin niin kauan ja paljon, kuin kehtasin. Ruokamäärällä olisi ruokittu Somalian lapset. Aamulla leipä, Tupla, sipsejä, popcorneja, kaakaota. Koulussa mandariini, karkkia, suklaata, limsaa. Kotona päivällä sipsejä ja limsaa. Kaupungilla raxissa pizzaa, lihapullia, salaattia, kurkkua, limsaa, jäätelöä. H:n karkkipussista 1/4. Illemmalla jäätelö, grandi, sipsejä, popcorneja. Kotona karkkia, helvetisti karkkia. Mieleni ei kuitenkaan siihenkään tyytynyt, vieläkin tulee nälän tunne välillä.

Miksikö?

Ahmin, koska. En itseasiassa tiedä. Ehkä, koska koitan helpottaa oloani herkuttelemalla. Koska niiden sekuntien ajan, kun suklaa sulaa suussani ja makea maku välittyy aivoihin, kaikki on hetken paremmin. En tiedä.

Oksensin.
Heti, kun sain oven perässäni kiinni, heitin tavarat kädestäni lattialle ja syöksyin kontilleni posliinijumalani eteen. Oksensin kaiken ahmimani ruuan, kaiken mahahappoihin asti. Oksensin, kunnes se sattui vatsaani.

Miksikö?

Oksensin, koska söin "liikaa". Koska pystyn siihen. Koska niiden sekuntien ajan, kun ruoka tulee ylös, minä olen se joka päättää. Koska niiden sekuntien ajan minä tunnen tekeväni jotain viimein oikein. Niiden sekuntien ajan en oksenna ruokaa. Niiden sekuntien ajan minä tyhjennän mieltäni.

Viiltelin.
17 viiltoa, niistä 10 syviä, loput enemmän tai vähemmän vuotavia raapaisuja. Koulussa tein niistä 5, autossa ennen H:n näkemistä tein 2 raapaisua ja loput 10 heti, kun pääsin kotiin 21 aikoihin.

Miksikö?

Viiltelin, koska haluan tuntea jotain muuta kuin masennuksen. Koska pystyn siihen. Saan jonkinlaisen kontrollin elämästäni. Niiden sekuntien ajan, kun terä kulkee ihollani, minä päätän sattuuko minuun vai ei. Sekuntien ajan saan luvan itkeä oikeasta kivusta.

Anteeksi. Minä luulin voivani paremmin. En tiedä miksi olen taas tässä kunnossa.

Kaverille, joka ilmeisesti lueskelee blogiani, sanotaan vaikka M: arvostan todella avuntarjoustasi. Minusta on todella hienoa, että minulla on tuollaisia ystäviä. Nyt en sinua kuitenkaan halua häiritä, minä haluan vielä yrittää itse. Minä lupaan heti kertoa sinulle, jos en siihen itse pysty tai oloni pahenee sietämättömäksi. Minä lupaan antaa sinun auttaa minua, jos todella sitä haluat! :)♡

1 kommentti:

  1. Mä todella haluan auttaa, jos musta vaan jotenkin on apua. Voimia! <3

    ~M

    VastaaPoista