Valvoittakaa

Kello on taas yli puolenyön, minä valvon.

Väsymys tuli päivällä 13 aikaan uskonnon tunnilla, mutta sekin purkautui hysteerisenä nauruna kaikelle mahdolliselle. Koulun jälkeen hetkeksi kämpälle ja sieltä parin tunnin päästä keskustaan H:n koululle. Vähän kiertelyä kaupoissa ja Raxiin syömään.

Tuli jälleen huono omatunto, kun menin taas ostamaan koruja ja syömään aivan liikaa rasvaista, epäterveellistä ruokaa. Alennuksia ei vain pysty ohittamaan, kun rahaa kuitenkin on ja ruokakin oli taas liian hyvää.

Arvatenkin paha olo kasvoi ja heti kämpälle päästyämme ryntäsin vessaan oksentamaan, vaikka H oli luonani. Paha olo oli ylitsepääsemätön, huono omatunto kasvoi kasvamistaan, en pystynyt pitämään ruokaa alhaalla.

H:lle väitin syöneeni liikaa, niin kuin mielestäni kyllä teinkin, ja että minulla oli ollut huono olo muutenkin. Huono olo tietenkin kasvoi, mitä muitakaan tunteita oksentaminen herättäisi.

Väärin.
Teit väärin.
Oksentaminen on turhaa, väärin, miksi teet sitä edelleen? Mieliala on laskenut illan myötä, mutta edelleen minulla on suht hyvä fiilis. Jokainen H:n kertoma läppä, joka on jotenkin liittynyt kuolemaan tai itsensä satuttamiseen, on herättänyt halun viillellä. En ole tehnyt sitä, en suostu viiltämään.

En tänään.

Tänään oli hyvä päivä. Jaksoin taistella itseäni vastaan. Kiitos.