Parempaa kuin eilen, huonompaa kuin huomenna?

Olen koko päivän ollut hyvällä tuulella. Aamulla jaksoin jopa kunnolla meikata ja laittaa hiukset, vaikka olikin aikainen herätys. Tai minulle aikainen, tunti alkoi 8.15.

Viimeisellä tunnilla oli fysiikkaa. 20min tunnin lopusta tehtiin tehtäviä, tai ne teki, jotka jaksoivat. Minä nojasin pääni pöytään ja mietin mitä kirjoittaisin tänään.

Katselin jalkojani. Kamalaa. Inhoan jalkojani, ne ovat järkyttävät. Reiteni ovat luonnottoman isot. Vielä kamalamman näköiset ne ovat paljaana. Viilto viillon päällä. Järkyttävää. Ensimmäisenä asiani itsessäni muuttaisin reiteni, inhoan niitä enemmän kuin mitään muuta. Joka päivä saan tarpeekseni reisieni ulkonäöstä ja päätän tehdä asialle jotain.

Mitäkö?
Liikkua, laihduttaa, syödä vähemmän ja terveellisesti, lopettaa viiltelyn.

Mitä oikeasti teen?
Ahmin, oksennan, masennun, viiltelen ja pidän joskus päivien pituisia jaksoja, jolloin en syö mitään, tai jos syön niin todella vähän ja senkin vähän oksennan.

Mikä minussa on vikana? Miksen saa otettua itseäni niskasta ja iskostettua itseeni terveellisiä elämäntapoja?

Joka päivä luen Instassa kuvieni kommenteista kohteliaisuuksia; "kaunis" "ihanat hiukset" "nätit silmät". En usko heitä. En pysty sisäistämään, että joku pitäisi MINUA kauniina. Se olisi sama asia, kuin pitäisi homehtunutta omenaa kauniina. Uskon vakaasti, että he valehtelevat. Anteeksi.

Kaikein helpointa olisi, jos kuolisin. Pääsisin eroon itsestäni, elämästäni, epäonnistumisista. En olisi enää rasitteena. Kaverit, perhe, yhteiskunta. Kaikki pääsisivät paljon helpommalla, kenenkään ei tarvitsisi enää olla huolissaan minusta, kukaan ei enää olisi velvoitettu valvomaan ja auttamaan minua eteenpäin.

Olen pahoillani,  näin minä vain koen itseni ja elämäni tällä hetkellä. Olen rasite, elämäni on tuhlausta.

Kello on nyt vähän yli 16. Koulu loppui. Uskaltaisinko sanoa päivää hyväksi? Tähän asti se on ollut parempi kuin eilinen. Huomioikaa, parempi kuin eilinen.
Pitkästä aikaa kunnollinen ryhmäkeskustelu, samanlainen kuin keväällä. Se piristi päivällä, kun alkoi väkisin masentamaan. Pelottavaa, kuinka tuollainen pieni, mitättömältä tuntuva asia vaikuttaa mieleeni niin paljon.

Musiikkia.

Goodbye
Nice to know you
I am leaving unexpectedly before I got to show you...
How month's go by and I only feel worse
Try to forget the ones who forgot you first
And you don't need him and she don't need you