Raahauduin uskonnon tunnille. Harvinaisen turha tunti, ahdisti, kun luokka oli niin hiljainen. Turhautti istua tunnilla sen vitutus määrän kanssa, mutta olin sen E:lle luvannut, joten siellä sitten istuin.
Koulun jälkeen H:n kanssa Lielahteen. Pari tuntia tuhlasimme Lielahdessa, kävimme katselemassa H:lle uutta kännykkää, Subways syömässä ja pikaisesti ruokaostoksilla.
Sieltä lähdettiin vuokraamaan leffaa, tällä kertaa katseltiin pitkästä aikaa Titanic. Ja kuten aina, löysimme siitäkin uusia ulottuvuuksia ja saimme nauraa vedet silmissä. Sen jälkeen katsoimme Salatut elämät, aluksi se oli vain vitsi, mutta lopulta nauroimme sillekin.
Nyt olen tunnin ajan koittanut alkaa nukkua, mutta siitä ei tule taaskaan mitään. Huolehdin kaikesta turhasta. Kannan huolta kirjoituksista, ne tosiaan ovat ensi maanantaina. Huolehdin äiden ja perheeni tulevaisuudesta.
Äite tosiaan lopettaa tilanpidon, toisin sanoen jää työttömäksi. Iskä on ollut sairaslomalla nyt parin vuoden ajan, tällä hetkellä hän on kuntoutusjaksolla. Rahaa iskä saa arviolta 500€/kk, niin hän on minulle väittänyt. Äite ei välttämättä saa edes työttömyyskorvausta, koska hänellä ei ole ammattia opiskeltuna.
Huolehdin raha-asioita, vaikken niistä oikeastaan mitään ymmärräkään. Olemme aina tulleet toimeen, en ole lähes koskaan hävennyt, ettei minulla aina ole ollut uusia, käyttämättömiä vaatteita tai uusimpia tavaroita. Olen saanut tietyn määrän leluja, kirjoja, jne., ja se on riittänyt minulle. Enempää en olisi tarvinnut, olen kiitollinen niistäkin mitä sain.
En ole puhunut kenellekään äidin aikeista lopettaa tilanpito. Minua pelottaa tulevaisuus, raha-asiat. Hän kuitenkin maksaa puolet vuokrastani ja hänellä on pikkuveli ja kissatkin ruokittavana itsensä lisäksi. En halua olla taakaksi, mutta voimani eivät jaksa töihin menoon. Teen sen, jos on pakko. Mutta toivon todella, ettei asemamme koskaan tule olemaan niin huono.
Ja jälleen pointti katosi. Huolehdin kaikesta, enkä saa nukuttua, joten kirjoitan postausta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti