perjantai 27. syyskuuta 2013

Anna mun kaikki kestää!

Masentaa!  Masentaa aivan helvetisti. Haluan itkeä. Haluan viillellä. Mennä vessaan ja viiltää. Olen niin kyllästynyt elämääni.

Minun on kylmä. Minun on nälkä. Minua väsyttää. En pysty nyt taistelemaan masennusta vastaan.

Ärsyttää.

E ja K puhuvat ja nauravat vieressäni. En kestä heitä. Haluan pilata heidän fiiliksensä, en halua olla yksin masentunut. Itsekästä. Anna heidän olla!
Vittu, että ärsyttää. Olisivat hiljaa! Rasittavaa.

En tänään jaksa taas ihmisiä. He ovat ärsyttäviä, heistä lähtee liikaa ääntä, he vaikuttavat minuun liikaa. He saavat minut näyttämään vielä masentuneemalta kuin olen. Minun olotilani huokuu pimeyttä muiden iloisuuden joukossa. Se saastuttaa ilmapiirin, se on kuin piikki lihassa, se vie kaiken huomion muusta. Se on vähemmistöä, sen erilaisuuden huomaa kaikesta muusta.

Seuraavana ruokailu. Ensin tupakalle L:n kanssa, sitten nopeasti syömään ja uudelleen tupakalle, kun A on tullut. Loppu ajan E:n ja K:n välttelyä. En halua tänään olla heidän seurassaan yhtään sen enempää kuin on pakko.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti