Vihaan viimeisiä tunteja ennen koeviikkoa. Kaikki asiat on jo käyty, mitään uutta ei enää opeteta, joten sitten istutaan 75min luokassa ja harjoitellaan tehtäviä.
En minä halua tehdä tehtäviä, jos muut saavat kommentoida niitä, sanoa että "hei sä teit ton vääri, miks sä käytät tota kaavaa?" Ei, en todellakaan pidä siitä.
Haluan pärjätä omillani, osata itse, omilla aivoillani, koska tiedän pystyväni siihen helposti. Kotona teen läksyt nopeasti, joissakin toki kestää kauemmin, mutta kuitenkin osaan soveltaa oppimaani tehtäviin ilman ongelmia ja jos tehtävässä menee jokin väärin, osaan etsiä virheen tehtävästä.
Kokeetkaan eivät nyt stressaa. Uskon niiden menevän ihan hyvin, jos kertaan asiat vielä. Kemiaa pitää kyllä lukea enemmän, mutta siihenkin on vielä viikko aikaa. Ehdin hyvin kerrata, tiedän sen. Pitää vain toivoa, ettei mieliala taas muutu huonompaan suuntaan, se voi haitata lukemista.
Eilen istuin keittiön lattialla vahtimassa ruokaa uunissa. Joo tiedän, ei sitä tarvitse vahtia, mutta kämpän ainut patteri, jossa voi lämmittää varpaita on keittiössä.
Kuuntelin samalla musiikkia ja soittolistassa alkoi soimaan Mikael Gabrielin Kipua. Jotenkin alkoi itkettämään. Kyyneleet nousivat silmiin vain pakottamalla, jotenkin pidättelin itkua, vaikka itkettikin ja olin yksin.
Olen viime päivät potenut syyllisyyttä siitä, että en ole kokenut minkäänlaisia negatiivisia tunteita, vaikka H:n kanssa olenkin riidoissa. En ole kertaakaan edes ajatellut itkeä loukkauksien vuoksi tai kokea syyllisyyttä sanoistani.
Kun itkuinen olo alkoi hälvetä aloin suunnittelemaan pirskeitä: millaisen kutsun/ilmoituksen lähettäisin ja kenelle, mikä päivä sopisi parhaiten jne. Niin kuin edellisessä postauksessa kerroinkin, pidän seuraavat juomingit ensiviikon perjantaina.
Jotenkin kaikesta siitä miettimisestä tuli mieli vetää perseet, juoda niin ettei muista koko H-episodia tai koeviikkoa tai koulua hetkeen. Jep. Siinä minä sitten kävelin "viinakaapille", jota kutsun Skins-kaapilksi sen ovessa olevan julisteen vuoksi, avasin sen ja otin viinapullon käteeni.
Luojan kiitos L lähetti viestin sopivasti, muuten voisi tällä hetkellä olla todella paha krapula.
Enpä tiedä mikä tämänkin postauksen idea taas oli, kirjoittelin vain kaiken mitä mieleen tuli. Hyvä päivä, mieli ollut korkeella jo muutaman päivän ajan. Edes syöminen, mitä olen tehnyt todella paljon, ei ole aiheuttanu ahdistusta. Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta uskon kaiken hyvän olon johtuvan välirikosta H:n kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti