Perjantaita

En ehtinyt/jaksanut perjantaina kirjoittaa. Pahoitteluni siitä, mikäli sielä joku on, joka odotti päivän valituksia.

Enpä tiedä, mitä perjantaista kertoisin. Kaikki oli lievää kaaosta. A:lla on ollut koulussa mukana viinapullo ja perjantaina hänellä oli jälleen krapula. Hän antoi pullon kuitenkin minulle ennen kuin krapula alkoi ja minä en sitä suostunut hänelle antamaan, vaikka hän tasoittavia pyysikin. 

Huono omatunto tuli, kun näki kuinka A kärvisteli krapulassa, mutta ajattelin vain hänen parastaan, ehkä hän vähitellen oppii olemaan juomatta viikolla. Nyt hänen on se viimeistään opittava, kun hän täyttää 18 ja voi itse ostaa juomia.

Koulupäivä meni kokeenpalautuksen merkeissä. Kemiasta sain 6, äikästä 8 ja uskonnosta 7. Äikän tulos oli pettymys, olisin helposti saanut paremmankin, mutta ajatus ei vain pysynyt kasassa. Kemiasta olen ihan iloinen, että sain edes 6, mutta parempaakin olisin pystynyt. Uskonto on minulle aivan sama, pääasia että pääsin läpi.

Ruokailun jälkeen alkoi fysiikan tunti. Pääsimme tunnilta varttia aikaisemmin ja lähdin kotiin, vaikka minulla olisi ollut vielä bilsan tunti. En vain jaksanut mennä tunnille ja olin sopinut äiden kanssa, että menen hänen kyydillään kotiin hakemaan auton.

Automatka kotiin oli todella pitkä. Jouduin kuuntelemaan äiden ja iskän tappelua koko matkan ajan, ja voitte uskoa, että vitutti. Kotona vaihdoimme nopeasti autoon nastarenkaat ja heitin äiden ja pikkuveljeni mummulle. Mummulla olin hetken aikaa ja 18 aikaan lähdin ajamaan Tampereelle takaisin.

Tampereella hain L:n ja heitin hänen kaverinsa kotiin. Sitten menimme L:n kanssa hakemaan juomia A:n bileisiin. Kämpälle hetkeksi. Siellä T lähetti minulle viestin Facebookissa, johon vastasin vaisusti yhdellä sanalla. En tiedä miksi, minua ei vain huvittanut puhua hänen kanssaan. Ajattelin, että häntäkään ei kiinnostanut tai hänkään ei oikeasti halunnut puhua kanssani, siitä vain oli tullut hänelle jo velvollisuus.

"Miks sä puhut mulle?"

Helvetin töykeä kysymys, millä olen aikaisemminkin saanut kaverisuhteet pilalle. Minä vain pelkään, että ihmiset käyttävät kiltteyttäni hyväkseen. Että he pitävät minua vain hupina, etteivät he välitä minusta tai minun tunteistani. T kuitenkin ymmärsi minua, ainakin toivon niin.

"-oonko juttelu väärin?
-Voin jättää sut rauhaankin
-Hmm.. Vai voinkohan
-mikä nyt on?!
-Voit olla oikeessa. Ja en halua tän ajautuvan mihinkään ikävään :/ mutta mä en halua satuttaa sua ja siltikin haluan voida viettää sun kanssas aikaa. Voiko tuollainen yhtälö toimia? Hieman ikävää kun kysyit et minkä takia puhun sulle. Mut jos jotai vastausta siihen kaipaat, ni: koska haluun." 

"Koska haluun". Olin sulaa vahaa, jälleen kerran. Itkin, minä itkin L:n nähden. Olin surullinen, kun en voinut vain antaa tunteiden viedä, se sattuu kuitenkin lopulta, aivan kuten kaikki sanovat. Minua vitutti pelkoni. Vituttaa edelleen. Se estää minua nauttimasta T:n seurasta täysillä.

Heitin L:n laitokselle 21 mennessä. Kotimatka meni sumussa, en muista ajaneeni kotiin, muistan vain itkeneeni. T ei ollut vastannut viestiini, missä selitin miksi olin kysynyt syytä ja kysynyt, että ymmärtäähän hän. Pelkäsin loukanneeni häntäkin, menettäneeni hänetkin.

22 aikaan häneltä tuli viesti. "Lupaathan ettet tee itelles mitään? :/"  Lupasin. En tehnyt mitään, vaikka mieleni tekikin viillellä. En tehnyt muuta kuin itkin, tällä kertaa onnesta. Olin niin onnellinen, T välitti minusta tai ainakin väitti niin, ja se riitti minulle. Hän tiesi tunteeni, eikä halunnut satuttaa minua, ainakaan tarkoituksella.

Yöllä näin aivan typerää unta. A oli luonani ja puhuimme T:stä. "Mun pakko näyttää sulle jotain, vaik tää onki väärin M:ää kohtaa." Hän näytti M:ltä saamansa viestin. "Onks se totta? Eiks ******* ja T:llä ookkaa mitää juttua enää? Ku sain sen käsityksen ***** blogista, et T ei pidä siit..? Onks se oikeesti mahollista? Toivottavasti on koska haluun T:n itelleni."

En muista unesta muuta tarkasti kuin sen, mitä viestissä luki ja kuinka aloin itkemään, kun olin saanut viesti luettua. Pelottava uni. Tai ahdistava, se tuntui niin todelliselta, aivan kuin se olisi oikeasti tapahtunut.