Sitä tuli sitten vähän juotua. Vähän. Pari siideriä ja baileysia. Mukana juomassa oli siis M, A ja L, sekä T kävi nopesti käymässä, hakemassa korunsa. Oli todella kiusallista olla samassa kämpässä M:n ja T:n kanssa, mutta lopulta tunnelma rentoutui.
T lähti vähän ajan päästä, ja pian hänen jälkeensä M ja A lähtivät keskustaan jatkamaan. Jäimme sitten L:n kanssa kahdestaan, mutta vähitellen tunnelma nousi. 17 jälkeen L soitti T:lle ja kinusi häntä luokseni juomaan. 19 aikaan T sit lopulta tuli, minun ihmeekseni, ja tunnelma parani.
20 jälkeen lähdin heittämään L:ää kotiin. Jäätiin T:n kanssa kahden ja arvatenki yksi asia johti toiseen ja sillä lailla. Fysiikkaa tosiaan piti lukea, ja sainkin koko kirjan luettua läpi, mutta se että osaanko onkin jo toinen asia.
Juttelimme, nuolimme ja olimme vain. Koko ajan T lauloi jotain laulua, pääasiassa suomalaisia lauluja. Parhaiten mieleen jäi Indican Ikuinen virta, hän lauloi sen kokonaan.
Olin niin iloinen, kaikki tuntui olevan hyvin, vaikka en kokeeseen lukenutkaan. Kaikki oli aivan mahtavasti. Välillä jäin vain tuijottamaan T:n kasvoja, en ollut uskoa, että hän todella makasi vieressäni. Että minulle tapahtui jotain hyvää. Että olin onnellinen.
T lähti vähän vaille 1. Hänen piti lähteä 00.30, mutta "hyvästelyt" venyivät. Hänen lähtönsä jälkeen olen vain miettinyt kaikkea mitä puhuin ja tein T:n kanssa, ja hymyillyt.
Mieleni tekisi huutaa masennukselle, että voitin, sain apua, minä en ole enää sen otteessa. En uskalla. Ehken olekaan vielä voittanut sitä. Ehkä minä vain satutan itseni tässä ja masennun yhä enemmän. Ehkä tämä kaikki on vain unta, ehkä olen vain kuvitellut kaiken.
Toivottavasti en ole. Haluan pitää kiinni tästä tunteesta. Olen niin helvetin onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti