Lueskelin tässä aikani kuluksi vanhoja postauksiani. En voinut olla kiinnittämättä huomiotani tapaani kertoa H:sta. "Hänen seuransa ei aina tee minulle hyvää."
Tänään minulla oli aika psykologille ja puhuimme minun ja H:n riidasta. Kysymykseen, "miltä sinusta nyt tuntuu, kun riidasta on kulunut jo viikko", en miettinyt vastausta kauaa.
"Helpottunut. Mutta totta kai harmittaa, kun aiheutti riidan ja menetti kaverin."
Hetken aikaa olimme molemmat hiljaa ja sitten minä jatkoin:
"Mutta toisaalta, H:han siinä kaivoi verta nenästään. Enkä mä ny tie menetinkö mä kaverin, ei kaveri ois sanonu niin."
Olen psykologikäynnin jälkeen miettinyt, miten elämäni on muuttunut ja mihin suuntaan.
1. Saan keskityttyä läksyihin ja saan mennä nukkumaan silloin, kun haluan.
2. "Joudun" selviämään omillani, eli en voi välttää viiltelyä sillä, etten ole yksin, vaan minun pitää taistella itselleni hyvä syy välttää viiltely. Siinä olen muuten onnistunut todella hyvin, jo 5 päivää ilman viiltelyä, vaikka välillä on tehnyt todella paljon mieli.
3. Saan olla yksin, kaikessa rauhassa jos vain haluan. Minun ei tarvitse olla valmis lähtemään elokuviin tai kaupoille heti koulun jälkeen, vaan voinmennä kotiin ja vaikka nukkua koko loppu päivän.
4. Voin huoletta nähdä muitakin kavereita ilman, että ilmotan siitä toiselle tai keksin tekosyitä.
5. Kukaan ei enää jatkuvasti nalkuta tupakoinistani, alkoholin käytöstäni tai syömisestäni. Eikä kukaan ole enää vieressä valittamassa kuinka "läski" on tai kuinka haluaisi subin salaatin tai haluaisi lenkille. Saan kaikessa rauhassa ahmia karkkia ja löhöillä kotona ilman, että joku on vieressä valittamassa.
6. Mielialani on ollut paljon parempi kuin aikaisemmin. Kaikki ovat huomanneet sen, jopa psykologi sanoi minun vaikuttavan iloisemmalta.
7. Huomasin, että osaan puolustaa itseäni. En enää suostu olemaan kynnysmatto, ainakaan niin paljon kuin H:lle olin. Minun sietokykyni on laskenut, en kestä enää yhtä paljon vittuilua ja nalkutusta kuin ennen.
8. Nyt kun voin itse paremmin, minulla on voimia ja etenkin aikaa auttaa muita.
9. Minulla on nyt oma kämppä, vain minun käytössäni oleva asunto, jossa voin vaikka laulaa oopperaa sukkahousut päässä. Eikä minun tarvitse enää keksiä tekosyita, miksei H saisi tulla kämpälle, kun kavereita on tulossa juomaan tai viettään aikaa luokseni.
10. Elämä hymyilee. Kaikki tuntuu olevan rennompaa. Minulla on vapaa-aikaa, jolloin voin kaikessa rauhassa lukea, kuunnella musiikkia tai vain olla.
Kaikki on siis paremmin kuin aikoihin. Voisin välillä kuvata oloani jopa onnelliseksi. En menettänyt mitään, sain vain aikani ja uskon itseeni takaisin.
Tähän päivään.
Yö oli aivan kauhea. Unilääkettä en tosiaan vähään aikaan saa, koska itsetuhoinen käyttäytymiseni estää sen. Nyt on pärjättävä vain 3mg melatoniinilla.
Otin eilen illalla 7 aikaan kaksi tablettia, jotka alkoivat vaikuttaa 22 aikaan.
Nukahdin 23 aikaan, mutta heräsin puolilta öin. 15min pyörin hereillä ennen kuin vaivuin horrokseen: kuulin koko ajan kellojen raksutuksen, mutta samalla näin taas todella outoa unta.
2 aikaan havahduin horroksesta ja automaattisesti otin kännykän käteeni. Viesti B:ltä WhatsAppissa, vastaan siihen ja nukahdin.
4.32, muistan ajan tarkkaan sillä se liittyi jotenkin uneeni, havahduin jälleen, katsoin kännykkääni ja vaivuin jälleen horrokseen. Uudelleen heräsin 6.39, enkä enää saanut unta. Päätin nousta ja lukea vielä kertaalleen kemian alueen läpi.
Koe alkoi 9.00. Olin valmistautunut vaikeaan kokeeseen, josta en välttämättä pääsisi läpi. Koe kuitenkin vaikutti helpolta, ja osasin vastata kuuteen tehtävään, niin kuin pitikin.
Palautin kokeen 11 jälkeen ja sain vastaukset lapulla. Vasta alhaalla katsoin lappua: olin tehnyt huolimattomuusvirheitä todella paljon ratkaiseviin kohtiin. Vitutti. Koe tuntui menneen hyvin, mutta nyt saan olla onnellinen jos pääsen läpi. Uusinnoista tulee helvettiä, jos kemiakin jää sinne.
Vielä olisi torstaina äikän koe, jota ei tarvitse stressata ollenkaan ja ensiviikon tiistaina fysiikka 7:n koe, jota puolestaan on pakko stressata. Toisaalta olen iloinen, jos pääsen sen läpi, mutta tavoitteena on kuitenkin saada vähintään 6.
Tänään olisi vielä tarkoituksena nähdä L pitkästä aikaa ja käydä leffassa E:n kanssa. Huomenna vapaata 12 asti, joten luvassa paljon nukkumista.
Tulipa taas pitkä jaarittelu. Jaksakaa lukea, arvostan sitä todella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti