Lintsasin tänään koko päivän. Tai aluksi se oli lintsausta.
Heräsin 7.15 oikeastaan aika pirteänä. Ensimmäisellä tunnilla olisi ollut fy8, josta uusi asia loppui viikko sitten. Suunnittelin aluksi vaivautuvani tunnille, mutta houkutus jäädä peiton alle lämpimään voitti.
Ilmoitin K:lle etten tulisi ainakaan fy8 tunnille, E:kään ei sinne menisi, joten K olisi yksin. Ei se hänelle kuulemma tee mitään, mutta onhan se aina mukavampaa, kun on kavereita tunnilla.
Vähän aikaa juttelin K:n kanssa, mutta sitten väsymys voitti. Uudelleen heräsin, tietenkin niin myöhässä, etten olisi ehtinyt kemian tunnille, 9.41 L:n viestiin. Hän kysyi näkisimmekö lukion ala-aulassa. En ehtinyt vastaamaan, ennen kuin piti juosta vessaan oksentamaan.
Jep. Lintsailu kusi, vapaa päivästä tuli aivan erilainen kuin olin suunnitellut. Koko aamupäivä 13 asti meni torkkumiseen ja oksenteluun.
Vitutti. Vihaan oksentamista, vaikka välillä teenkin sitä vapaaehtoisesti. Oksentamisen jälkeen suuhun jää inhottava limakerros ja kurkkuun sattuu. Ja se lemu, ällöttää ajatellakin sitä!
13 aikaan olo helpottui paljon ja sain syötyäkin. 14 jälkeen äite tuli käymään. Hän toteutti aikomuksensa ja kantoi H:n kamat ullakolle. En tiedä, mitä teen, kun H tulee hakemaan kamansa. En halua pahempaa riitaa hänen kanssaan.
Hänen käyttäytymisensä vain ärsyttää minua niin paljon, että haluan vain eroon hänestä. Aivan kuin hän pitäisi minua itsestäänselvyytenä, aivan kuin hänen mielestään olisin hänelle jokin palvelija, joka antaa kyydin kouluun, jonka luokse voi mennä yöksi kysymättä ja jonka luona voi olla aivan niin pitkään kuin vain tarvitsee.
Ilmeisesti hän ei ymmärtänyt, ettei kaikkea saa vain sormiaan napsauttamalla. Toivottavasti hän oppi sen nyt.
Siinä oli tämä päivä. Ajeltiin äiden kanssa kotiin Tiimarin ja Halpahallin kautta. Kotona olen lukenut kemian kokeeseen, vaikka ensimmäisenä koeviikolla onkin fy8 koe. Fy8 kirja ja vihko jäivät kuitenkin kämpälle, joten luen kemiaa, kun kerta siihen kirja on mukana.
Olotila? Parempi kuin eilen. Paljon parempi. Kuitenkin revin taas arvet auki. Kuitenkin romantisoin viiltelyä. Kuitenkin minä haluan satuttaa itseäni.
Idioottimaista.
Kuinka paljon vihaa ja itseinhoa ihmisessä on oltava, jotta hän tarttuu terään ja satuttaa itseään?
Sitä on kysynyt moni muukin. Mutta entä vastaus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti