Paha olo! Ihan helvetin paha! Olen rikki. Yksin. Jotain puuttuu. En saa happea. Minua ahdistaa. Ahdistaa niin paljon. Tämä on väärin. Minulla piti olla kaikki hyvin. Minulla on kaikki hyvin, mutta silti minua ahdistaa.
Itken. Taas. Minkä vitun takia minä itken? Kyyneleet nousivat silmiin ilman syytä. Hengitys ei kulje. Minusta puuttuu jokin pieni osa, joka estää minua elämästä. Jokin aivan helvetin pieni, mutta tärkeä osa.
Mikä vittu minussa on vikana?!?!
Hajoan taas. Putoan. Putoan taas selkä edellä pimeyteen. Kukaan ei ole ottamassa minua vastaan, kukaan ei ole ottamassa minusta kiinni.
Viilto. Haluan tehdä sen. Jos viillän, 6 päivän tauko menee hukkaan. Jos viillän, viillän kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen. Minä haluan vain viiltää. En voi. Lupasin. Lupasin T:lle, että piristyn. Lupasin itselleni olla viiltelemättä. En halua rikkoa lupauksiani. En halua tuottaa pettymystä. On vain niin vaikeaa olla tuottamatta sitä.
Pettymys. Toivotonta. Minä putoan kerta toisensa yhä syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta en enää vain jaksa kiivetä sieltä ylös. Lopulta minä luovutan kesken matkan. Annan periksi. Tuotan pettymyksen.
Luuseri. Tapa itsesi. Tapa. Kuole. Poistu.
Kuinka houkuttelevalta se taas kuullostaakaan. Minä haluaisin. Haluaisin kuolla. Miten ihminen voi olla tässä jamassa. Tämä ei ole oikein. Ei nuoren, 18 vuotiaan, pitäisi haluta kuolla. Ei se ole normaalia. Minä en ole normaali. Olen kaukana normaalista.
Minä satutan itseäni. Minä unelmoin veren vuotavan ranteestani, muodostaen punaisen vanan, joka pitenee pitenemistään, kunnes lopulta veri loppuu. Sairasta! Minkä vuoksi? Miksi? En ole todellakaan normaali. Minä satutan itseäni, koska minä haluan, kaipaan sitä.
En halua nähdä ihollani arpia, minä haluan tuntea kipua. Minä haluan tuntea taas kuoleman lähestyvän. Minä haluan nähdä sen kuuluisan valon. Minä haluan sinne. Pian. En jaksa enää. Tämä tuntuu niin väärältä. Siitä on nyt kulunut reilu tunti, kun T sanoi pitävänsä minusta, että hän haluaisi piristää minua, haluaisi nähdä hymyni.
En pysty siihen. En pysty enää pukemaan kasvoilleni sitä naamiota. Minä en hymyile. Minä en ole iloinen. Minä en ole onnellinen. Minä olen rikki. Olen paha ihminen. Ongelma, jota kaikkien pitäisi välttää. Ongelma, joka pitäisi vain hävittää.
Polttaa. Hukuttaa. Kuristaa. Tukahduttaa. Poistaa maan päältä. Eliminoida.
Missä kaikki ovat, kun tarvitsen heitä?
Mä pärjään. Ehken kauaa, mutta pärjään kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti