maanantai 7. lokakuuta 2013

Let's kill people

Minua pelottaa. En saa nukuttua. En pysty keskittymään. Kaikki, mitä mielessäni nyt on, on pelkoa. Mustaa, toivon itseensä imevää pelkoa.

Miksi tunnen pelkoa? Juttelin ystäväni kanssa viesteillä ja hän kertoi haluavansa viillellä ja että hänellä oli todella paha olo. Hän pyysi minua lukemaan hänen bloginsa, siellä hän oli jo selittänyt tuntemuksensa.

Luin sen ja se oli täynnä samaa vihaa, mitä minä itsekin olen välillä täynnä. Kun luin samat sanat toisen blogista, samat ajatukset toiselta, ymmärsin, kuinka pohjalla olen oikeasti ollut. Olen aina pitänyt itseäni "terveempänä" kuin muita masentuneita.

Minulla ei ole ikinä ollut muita diagnooseja masennuksen lisäksi. Olen jotenkin kuvitellut voivani "ihan hyvin", vaikka mieleni onkin ollut täynnä vihaa. Olen aina synkimmällä hetkellä verranut itseäni muihin masentuneisiin ja todennut, että "minähän olen aivan terve heihin verrattuna".

Anteeksi törkeä yleistys, en tarkoita sulloa kaikkia tätä sairautta sairastavia samaan kasaan.

Takaisin pelkoon. Ilmoitin ystävälleni lukeneeni blogin ja annoin kaiken tukeni ja "viisaita elämänohjeita" hänelle. Hän ei ole vieläkään vastannut viestiini. Viimeiset viestit, jotka häneltä olen saanut, ovat todella synkkiä. En voi olla ajattelematta pahinta, etenkin blogi tekstin luettuani.

Minua niin pelottaa, että hän tekee itselleen jotain. Pelottaa, että hän lähtee ja jättää minut tänne yksin. Pelottaa, etten ole osannut tukea häntä tarpeeksi hyvin. Pelottaa, etten ollut hänen seuranaan silloinkun hän sitä tarvitsi, etten kysynyt hänen oloaan silloin, kuin se olisi ollut tarpeen.

Pelottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti