keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ajatuksenlaatukulku

T kuuli avunhuutoni. Hän lähetti viestin, sen yhden viestin, jonka olin koko päivän halunnut lukea.
"Mitäs sulle? :)"
Juttelimme 4 tuntia. Onneksi hän piti seuraa minulle, kun K ei ehtinyt. Ei.En voi sanoa noin sillä en tarkoita sitä. Onneksi hän piti minulle seuraa, sillä en olisi halunnut tyytyäK:n seuraan. Onneksi joku kuitenkin piti minulle seuraa, muuten ranteeni olisivat taas auki.

Ne voivat yhä aueta. Lupasin T:lle kirjoittaa blogiin postauksen ja mennä sitten nukkumaan, jotten tekisi itselleni mitään. Minä lupasin tehdä sen hänen vuokseen, ja niin minä teenkin. Minä menen tänään nukkumaan, heti kun tämä postaus on julkaistu, minä vältän viiltelyn, en tee sitä tänään, vaikka kuinka haluaisin.

Ja minä todella haluan satuttaa itseäni, mutta satuttamalla itseäni satutan myös muita. Haha, niin T perusteli minulle syyn, miksen saa satuttaa itseäni.
"Jos satutat itseäsi, satutat minua"

Minua ahdistaa edelleen. Jokin estää minua hengittämästä kunnolla. Jokin kerjää terää iholleni, joki kerjää haavaa ihooni, jotta pääsisi ulos minusta. En suostu siihen. T sai minut hymyilemään, minä en luovuta heti kun jään yksin. Minä taistelen. Pysyn vahvana niin, että muutkin voivat nojata minuun. Minä autan teitä jos vain haluatte. Minä pystyn siihen, uskokaa pois.

"Ajatuksenlaatukulku" on nyt todella hämärää, mutta vuodatinpa nyt ajatukseni ja kerroin lupauksestani. Minua vastaan on nyt todisteet. Minä lupaan olla viiltämättä tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti