Loppuunmyyty

Minä olen aivan helvetin vihainen!!! Vittu. Olen niin vihainen, että minua itkettää. Minä en tiedä. En jaksa. Vituttaa. Olen kyllästynyt. Aivan helvetin kyllästynyt elämääni, ihmisiin, kouluun, itseeni. Haluan eroon jostakin, jotain muutosta. Ahdistaa. Ahdistaa!

Tunnen itseni esineeksi. Ihmiseksi, joka muistetaan vain kun tarvitaan jotain. Koko päivän "sain" olla rauhassa viesteiltä, kunnes vähän ennen 12 A:lta tulee viesti "mis oot???". Jep, lupasin hänelle eilen kyydin kouluun, koska minun piti käydä keskustassa ennen pohjatuntia.
Seuraava viesti tuli E:ltä: "Monelta pohjatunti alkaa?"
Seuraava I:ltä: "Sori mul ei oo varmaa tarpeeks rahaa et voisin hakee ne leffaliput..?"
Sen jälkeen H:lta: "Sain kämpän ja muutto 1.11, tuun ehkä ennen sitä hakeen kamat ku osaa niist tarviin ennenpää et toivottavasti oot kämpäl sopivasti."
Seuraava K:lta: "Monelta koe alkaa?" ja tähän kysymykseen yhtyi myös E.

Minkä vitun takia minun pitää auttaa kaikkia? A nyt on poikkeus, hänen kyyditsemisestään ei tullut minulle ylimääräisiä kilometrejä ollenkaan. Myös I:n ymmärrän hyvin, opiskelijana, etenkin kun hän ei saa tukia juuri ollenkaan, rahat ovat todella tiukilla.

Yksi ainut viesti. Yksi ainoa. Onko se liikaa pyydetty? Minä olen aina auttamassa ja tukemassa muita, kun he tarvitsevat apua, mutta kuka auttaa minua? Se yksi ainoa lause, kaksi sanaa. Kaikki tietävät, mitkä kaksi sanaa haluan kuulla, minkä kysymyksen haluan kuulla.  Sen kirjoittamiseen ja lähettämiseen kuluu aikaa korkeintaan 5sec. Onko se liikaa? Näinkö paljon ihmiset todella välittävät minusta? 

Helvetti, että vihaan itseäni! "Ei sinusta kukaan välitä. Tapa itsesi, pääsee kaikki paljon helpommalla. He selviävät hyvin ilman sinuakin, he eivät edes huomaisi eroa aikaisempaan."

Miten..? Miksi tämä meni taas näin? Olen taas täynnä vihaa. Olen täynnä uusia haavoja. Silmäni vuotavat taas mustat rajaukset poskilleni. Minulla meni niin hyvin. Minulla meni aivan loistavasti, ja nyt putoan taas. Putoan selkä edellä pimeyteen, haparoin ilmaa etsien jotain, josta ottaa kiinni. En halua pudota! EN HALUA. En kestä sitä enää. En vain kestä. Kaikki tämä on aivan liikaa minulle. 

Minä tiuskin, suutun, kiukuttelen taas. Kaiken tämän vihan alla minä huudan apua. En kehtaa taas pyytää apua, en aina halua olla se, joka tarvitsee apua. Lukekaa se rivien välistä. Huomatkaa se! Auttakaa minua ennen kuin on liian myöhäistä! 

Minä. 

Anteeksi.

Itken.

Viiltelen.

Nukun. Kauan. Loppuun asti.