sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Toiveunta

Olen tyhjä. En tunne mitään. En yhtään mitään. En ole iloinen, en ole surullinen. Neutraali. Ei, en ole oikeastaan sitäkään. En ole mitään.

Päässäni risteilee kolme ajatusta. L. En tiedä, mitä ajattelisin hänestä. Tai tästä. Pelkään, että pilaamme vain ystävyytemme. Tuntuu, että minun pitää esittää koko ajan, että tämä toimisi. "Ei se ole niin. Et sinä esitä. Tämä on vain uutta sinulle, joten et osaa vielä suhtautua siihen."

T. En pysty ottamaan etäisyyttä häneen. Odotan koko ajan, että hän lähettäisi viestin. "Unohda hänet. Tämä on väärin."
Kirjoittaminen ei nyt oikein onnistu. Näin taas outoa unta, enkä pysty ajattelemaan selkeästi muuta kuin sitä.

Unessa olin I:n kanssa menossa Tampereen keskustaan ostoksille. Istuimme bussissa, joka tuli rautatieasemalta kohti Keskustoria. Keskustorin laidalla oli Sokos kahdessa eri rakennuksessa. Menimme oikean puoleiseen Sokokseen, jossa oli kolme kerrosta. Alimmassa oli normaali Sokos-valikoima vaatteita sekä Hesburger. Toisessa kerroksessa oli Seppälä, kenkäkauppoja sekä Sportia. Ylimmässä kerroksessa oli jokin urheiluvaatekauppa sekä "lasten hampurilaisbaari". Hampurilaisbaarin työntekijä luuli minua ja I:tä ruokatestaajiksi. Me siis "jouduimme" kiusallisessa tunnelmassa syömään makkaraperunoita sekä lättyjä, jotka oli tehty uudella reseptillä. Lisäksi I löysi yhdestä kenkäkaupasta vaaleansiniset Uggit.

Sekopäinen uni, tiedän, mutta tietäisittepä millaisia unia olen tällä viikolla nähnyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti