maanantai 25. marraskuuta 2013

Sielujen ruokaa

Ahmin. Söin ihan vitusti ja nyt on aivan järkyttävän paha olo. Oksensin jo pari kertaa, mutta pitää oksentaa vielä ennen kuin lähden leffaan L:n kanssa.

A on saanut jostain tietää blogistani. Minä en ole hänelle antanut osoitetta, mutta ei sille nyt enää mitään voi. Olisi vain ollut ihan kiva jos minulla olisi ollut yksi kaveri joka ei tiedä mitä pääni sisällä liikkuu hernekeiton lisäksi. Taitaa minulla nytkin olla, sillä E ei ainakaan seuraa blogiani koko aikaa, vaan lukee sen silloin tällöin alusta loppuun.

Ahdistaa. Pitäisi lähteä hakemaan tupakkaa L:lle, mutta olotila on niin huono, että tekisi vain mieli vetää peitto päälle ja tukehtua oksenukseen. Helvetti.

Minä nousen kyllä. Uskokaa pois. Jos en pysty siihen yksin, niin menen sinne niemeen tai psykiatriselle puhumaan. Vaikka puhunkin täällä paljon kuolemasta jne. ei se tarkoita, että tekisin jotain. Minä puran ne ajatukset tänne, muiden nähtäville, jotta osaatte pitää minua silmällä. Puran ne tänne, etten joudu miettimään samoja ajatuksia koko aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti