Otsikko ei kyllä liity mitenkään tähän päivään. Soinut vaan koko päivän päässä. Että niin, tänään oli taas tällainen päivä.
Heräsin aamulla 8 aikaan. Makoilin sängyssä pari tuntia ja nousin 10 aikaan. Koulu olisi alkanut 11.45, mutta ahkerana tyttönä lähdin kouluun jo 11 bussilla, eli olin lukiolla 11.10. Matkalla sain L:ltä viestin.
"Missä? Mä taidan tarvita apua en jaksa enään.."
Paniikki. Yritin rauhoitella L:ää ja lähes juoksin lukiolle hänen seurakseen. Poltimme tupakat ja samalla L soitti äidilleen, joka minusta m3lko törkeästi sanoi L:n vain suhtautuvan elämään väärin. Että elämä olisi parempaa, jos L ei ajattelisi kaikesta niin negatiivisesti.
L itse halusi apua, hän halusi päivystykseen ja ehkäpä Pitkäänniemeen. Halusin olla hänen tukenaan, joten lähdin saattamaan häntä laitokselle. Hänen oli tarkoitus pyytää sieltä kyyti päivystykseen.
Laitoksella porukka ei tuntunut ottavansa L:ää tosissaan.
"Koita nyt rauhottua ja tuu sitten juomaan pullakahvit.."
Helvetti! He lukivat L:n blogin, he näkivät hänen kyynelten levittämät meikkinsä, he näkivät aivan varmasti, kuinka pahalta L:stä tuntui. Ja silti, silti he eivät ottaneet häntä niin tosissaan, että olisivat jotain järkevää asialle tehneet. Sen sijaan he lähtivät keittämään kahvia, ja samalla hetkellä L pakeni suihkuun viiltämään.
Laitoksella palloilimme muutaman tunnin. Sinä aikana paikalle tuli vakio-ohjaaja (?). Hänkin luki L:n blogin, hänkin puhui L:n kanssa, hän näki L:n tuoreet viillot, mutta hänkään ei kannattanut L:n halua lähteä päivystykseen.
Lähdimme sinne siis omin voimin. Lähdimme 15.55 bussilla ja olimme Acutassa 16.20. Ilmottautumiseen pääsimme 16.35. Itse lääkärille pääsimme 20 aikaan. Turhaa, lääkäri ei voinut kirjoittaa alaikäiselle lähetettä ilman omaisen tai sosiaaliviranomaisen läsnäoloa. L antoi lääkärille laitoksen numeron ja sitten menimme taas tupakan kautta aulaan istumaan.
20 jälkeen laitoksen ohjaaja ilmestyi paikalle. Suora mielipide: ärsyttävä mulkku, jolla kasvaa persekarvoja naamassa. Hän oli seurassamme puoli tuntia ja sinä aikana hän syytti L:n hakevan vain huomiota ja siinä sivussa haukkui minutkin pystyyn.
"Sä et nyt yhtään helpota tätä. Sä vaan pahennat L:n tilannetta antamalla hänelle sitä huomiota, mitä hän kerjää. Hän on jo avun piirissä, hän saa kaiken sen avun, mitä tarjolla on. "
VITTU! Hän ei tiedä vittuakaan, mitä L tuntee. L kuulemma näyttää tunteensa vain minulle. Jos joku, tietenkin L:n lisäksi, niin minä tiedän mitä L tuntee. Tottakai minä vien hänet päivystykseen saamaan sitä apua, mitä hän tarvitsee ja olen hänen tukenaan, kun hän sitä todella tarvitsee.
Poltimme tupakat ja samalla L koitti takoa ohjaajan pieneen päähän, ettei hän todellakaan hae vain huomiota, ettei hän todellakaan olisi istunut 5 tuntia aulassa vain hakemassa huomiota vaan todellakin apua ennen kuin hän tappaa itsensä. Tupakkapaikalla oli myös eräs mies, joka kuunteli tarkkaan mitä L puhui.
"Mä hei ymmärrän mitä sä selität. Sä oot todellakin just oikees paikassa hakemas apua, jos sä oot sitä mieltä et tuut jotai itelles tekee ni sä teet iha oikei ku haet apua. Ja sunkin (ohjaaja) kannattais ymmärtää et hän on tekemäs iha oikei. Hän saa aiva varmasti huomiota muutenkin iha tarpeeks, ei hänen tarvii kerjätä sitä tällei."
Helpotus, kun joku viimein tuntui ymmärtävän miksi me olimme TAYSiin lähteneet. Vielä kun se olisi mahtunut ohjaajan pieneen päähän. Hän vain yritti saada L:n lähtemään takaisin laitokseen syömään ketipinor ja nukkumaan, "koska tämä on todella naurettavaa, kun sä et suostu ees kertoo mitä tänää on tapahtunu".
21 aikaan pääsimme uudelleen lääkärille, joka antoi L:lle ajan Pitkäänniemeen. Sen jälkeen menimme tupakalle. Ohjaajankin mielipide tuntui muuttuneen, kun lääkäri oli todella antanut L:lle ajan Pitkäänniemeen, minne hän ei ohjaajan mielestä olisi pitänyt päästä edes käymään.
Siitä lähdimme kotia kohti, L ohjaajan kyydillä ja minä kohti bussipysäkkiä odottamaan bussia keskustaan.
T soitti.
"Mis oot?" "Taysil venaan bussia pysäkil.." "Okei moi!"
Mitä vittua? Ainut ajatus mikä päässäni liikkui. Hetken päästä L:ltä tuli viesti: "T kävi toivottaas mulle voimia! :3".
Mitä helvettiä? Seuraava ajatus. Soitto T:ltä: " Tuu tänne toiselle puolelle tähä pysäkille, mä heitän sut kotiin. Tuu nopee". Sanaton. Pää tyhjeni aivan kokonaan. "Jes!"
Automatka meni turhankin nopeasti, T:llä oli kiire exänsä luokse auttamaan muutossa. Vittu se jätkä on tossun alla ja lujasti onkin. Oli kuitenkin todella mukavaa nähdä T:tä ja jutella hänen kanssaan paremmin kuulumisista. Kaiken lisäksi sain purkaa vitutustani hänelle, koska "sulla on meistä kahesta enemmän ongelmia, mulla on vaa selkä ja jalat kipeenä".
Ohjaajan puheet vituttavat edelleen, sen lisäksi minulla on jalka, selkä ja pää kipeänä, kauhea nälkä, koska en ole syönyt koko päivänä mitään muuta kuin suklaata, nekin oksensin, vatsaani sattuu menkkojen vuoksi, väsyttää, ahdistaa, kun päästin L:n laitokseen, jossa kukaan ei ottanut häntä tosissaan.
Nyt kaikki on kuitenkin paremmin. T toivotti äsken hyvää yötä ja L saa tarvitsemaansa apua huomenna aamulla. Toivon todella, että hänet otetaan osastolle edes viikoksi, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että minä joudun olemaan viikon verran ilman L:n seuraa. Se on kuitenkin hänen parhaakseen, ja mielummin pidän L:n seuranani vielä vuosien ajan, kuin että olisin hänen kanssaan nyt siihen asti, kun hän todella toteuttaa uhkauksensa.
Toivottavasti kaikki muuttuu paremmaksi L:n kohdalla. Toivottavasti hän saa voimia taas jaksaakseen nauttia elämästään. Toivottavasti hän puhuu jatkossakin minulle.
Tästäkin helvetistä selvitään. Perkele!
~ Mitä sopulit tekee? Ne juoksee mereen. ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti