Loppuko?

Taisin pilata kaiken.

Alusta.

Viime torstaina aloimme tosiaan L:n kanssa seurustelemaan. Lauantaina T ilmotti, että "hei mulla taitaakin olla tunteita sua kohtaan". Vittu. Koko pää sekaisin ollut siitä lähtien. Sanoin kyllä hänelle, että se juna meni jo. Toivoin todella, että se olisi mennyt jo. Ilmeisesti ei, sillä viesti pyörii vieläkin päässäni. Helvetti!

No, tänään L tuli kouluun pitkästä aikaa. Koulun jälkeen kävimme kaupungilla. 14 aikaan L meni käymään laitoksella, josta hain hänet 17 aikaan luokseni. Hän oli luonani pari tuntia, 20 aikaan heitin hänet laitokselle.

Koko päivän minulla oli hyvä fiilis. Olin tyytyväinen olooni, kun sain lopulta hakattua päähäni, että muija, joka istui autossa vieressäni oli tyttöystäväni.
Tiesin kuitenkin koko ajan, että suhde oli L:lle vakavampi. Minulle koko suhde oli arka astuminen uudelle mantereelle. En ole aikaisemmin ollut näin vakavassa suhteessa muijan kanssa, joten tämä on uutta minulle ja olen niin sekaisin itseni kanssa, etten tiedä mitä haluan. Kaiken muun lisäksi T:n viesti pyörii päässäni vieläkin, vaikka en muuta haluaisi kuin unohtaa sen.

L:ää kuitenkin vituttaa suhteemme laatu. Emme ole tehneet muuta, kuin pitäneet toisiamme kädestä. Se ei L:lle riitä ja ymmärrän sen täysin. En kuitenkaan pysty selvittämään tätä kaikkea itselleni yhtään nopeammin. Me siis ilmeisesti erosimme, tai ainakin olemme tauolla. Tauolla, kunnes minä päätän mitä haluan.

Mitä haluan? Selvittää pääni nyt aluksi. Unohtaa T:n ja hänen viestinsä. Olla kaveri L:n kanssa, ja sitten, kun saan ajatukseni järjestykseen, yrittää uudelleen L:n kanssa, mikäli molemmat sitä vielä haluamme.

Paha olla. Huono omatunto. Viiltelin. Molemmat kädet siteissä, reidessä muutama viilto. Kaduttaa. "Et sä pysty pelastaa kaikkia." Tiedän, mutta haluan yrittää pelastaa, kaverit ainakin.