torstai 14. marraskuuta 2013

Maailma on sairas

Tekee mieli itkeä. Riehua. Hakata sänkyä kaikin voimin, potkia seiniä, heittää tavaroita pitkin seiniä. En jaksa. Jokin estää lihaksieni toimimisen. Makaan sängyllä ja vihaan itseäni. Ahdistaa.

Aamuinen lääkäri käynti jatkui taas psykiatriselle. Siellä keskustelin tunnin ajan tutun hoitajan kanssa. Oliko siitä mitään apua? Ei. Hoitaja ehdotti minulle osastojaksoa, mutta en suostunut. Selviän paremmin yksin kuin muiden itsetuhoisten kanssa.

Nyt olen kämpällä ja tekee mieli vain riehua. Ahdistaa. Ajatukseni ovat aivan vitun sekaisin. Jotta oloni parantuisi, minun on selvitettävä ajatukseni. Minun on puhuttava T:n kanssa, päätettävä mitä haluan ja sen jälkeen keskityttävä positiivisiin asioihin.

Mutta ainut asia mitä teen on viiltely. Itken, häpeän, petyn itseeni ja viillän taas. Houkuttaa juoda pää täyteen. Unohtaa kaikki hetkeksi. Ei. Jos juot, et voi ajaa eli et pääse kouluun, mikä on tällä hetkellä asia, joka pitää sinut kiinni elämässä.

"Ei hätää
Vaikka maailma on sairas
Mä en aio miettii sitä tänään
Ei hätää"

Pystyisinpä minäkin sivuuttamaan kaiken paskan.

Tästäkään ei tule mitään. Vittu, kuinka säälittävää. Tapa itsesi niin kaikilla olisi helpompaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti