En tiedä mikä minuun eilen meni. En tiedä miksi halusin kuolla. En tehnyt itselleni mitään, en yhtään mitään, mutta silti kirjoitin tänne haluavani kuolla. Sen pienen hetken ajan, kun kirjoitin, sen hetken minä halusin kuolla. Elämä tuntui merkityksettömältä. Tuntui ettei täällä ole minulle enää yhtään mitään, että olen täällä enää vain haittana. Jos en olisi kirjoittanut, olisin viiltänyt. Onneksi kirjoitin.
Tänään olotilani on... Niin. En tiedä. En mieti itseni satuttamista. En mieti huomista. Mietin vain tätä hetkeä. Koitan pysyä kiinni elämässä, yritän nauttia tästä hetkestä. Se, että pystynkö siihen, onkin toinen asia.
Ahdistaa. Ei muuta. Ahdistaa, minulla on niin paljon tehtävää koulun jälkeen. Haluaisin vain mennä kämpälle ja romahtaa sänkyyn. Nukahtaa ja nukkua niin kauan, että kaikki olisi hyvin. Että kasvoillani näkyisi muitakin tunteita kuin kyllästyneisyys ja väsymys. Ahdistaa ajatellakin, että joudun koulun jälkeen menemään vielä ihmisten ilmoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti