Minusta puuttuu palanen. Rintalastan alla on kolo, josta puuttu jotain. Tunnen sen fyysisesti. Tekee mieli repiä iho auki ja tunkea kolo täyteen paperia. Täyttää se, etten enää tuntisi sitä. Hengittäminen on haastavaa, sydän lyö hitaasti.
Sydän. Musta sydän. Pahoilla ihmisillä on musta sydän. Minä olen paha ihminen. Olen heikko, itsekäs, valehteleva paska, joka osaa vain satuttaa lähimmäisiään. Turha, happea kuluttava ryhävalas.
Luonnonvalkoinen arkku. Nurkkiin hapsut, kuten mummullakin. Ja minua ei sitten katsella arkkuun. Kun minut on kerran arkkuun piiloon pistetty, niin sitä kantta ei enää katseltavaksi avata. Kukaan ei saa turhaan nähdä arpisia käsivarsiani tai reisiäni. Kukaan ei saa nähdä kärsineitä kasvojani.
Sattuu. Itken. Ikävä. Kunpa hän, jonka viestiä koko ajan odotan, ottaisi yhteyttä. R. Tai T. Mielummin R. Haluan jonkun kainaloon nukkumaan. Turvaan pahalta maailmalta. Halata toista ilman, että välillämme olisi jotain vakavampaa, jollemme molemmat sitä tahtoisi.
Tarvitsisin vain halauksen siltä yhdeltä ihmiseltä, mitä en tule enää ikinä saamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti