perjantai 8. marraskuuta 2013

Pakko jaksaa..

Masentaa. Liikaa. Itsemurha. Taas se on joku vitun vaihtoehto. En minä halua, että se on taas vaihtoehto. Mikä vittu minua taas vaivaa?

Pää on kipeä. Hengitys ei kulje. Ahdistaa. Väsyttää. Haluaisin riehua. Ruokalassa heittää lasin seinään. Iskeä haarukan jalkaani. Mennä huutamaan ärsyttävästi nauravalle kakkoselle, joka ei osaa olla hiljaa. Potkaista vieressäni istuvaa E:tä niin lujaa kuin pystyn ilman mitään syytä. 

Itkettää. Haluan vain romahtaa taas. Romahtaa ja itkeä. En voi. En voi vielä. Minulla on aika lääkärille klo 13.00. En voi mennä sinne itkeneenä, minun on esitettävä, että kaikki on hyvin. Minulla on oltava kaikki hyvin, jotta voin auttaa L:ää.

Haluan vain omaan rauhaani. Yksin, mutta en kuitenkaan olla yksin. Haluan olla fyysisesti yksin, hiljaisuudessa, rauhassa. Haluan kuitenkin, että joku ottaa yhteyttä, pitää seuraa. Ja se joku voisi parhaimmillaan olla T. Hän oli yöllä lähettänyt minulle todella outoja viestejä, luultavasti kännissä, koska niistä ei saanut mitenkään selvää. Kiinnostaisi tietää, mitä hän niillä tarkoitti. Tarkoittiko hän niillä todella sitä miten ne sain suomennettua.

Helvetti! En osaa edes kertoa miltä minusta tuntuu. Olen niin yksin, vaikka ympärilläni on kavereita, jotka kysyvät mikä minua vaivaa. "Pää vaa kipee." Ei. En minä pääse niin helpolla. Minua masentaa, itkettää, ahdistaa, raivostuttaa.
Minun elämäni on aivan sekaisin. Aivan kuten ajatuksenikin.
Kaikki on sekaisin ja minä hukun taas.

Putoan, eikä pohjaa näy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti