perjantai 15. marraskuuta 2013

¡Hasta luego!

L ja minä. Jep. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Jos tätä nyt lukee joku, joka tuntee minut, niin pitäkää tämä tieto omananne. Minun ja L:n yhteinen päätös pitää tämä salassa.

Minun pitäisi nyt varmaan unohtaa T. Tai ottaa häneen ainakin etäisyyttä. En tiedä, pystynkö siihen. Toivon, että pystyisin. En haluaisi satuttaa L:ää ainakaan tarkoituksella.

Tämä on väärin. Ei sinulla ole tunteita L:ää kohtaan. Sinun tunteesi ovat T:llä, ja tiedät sen itsekin aivan helvetin hyvin. Satutat kaikkia. Satutat L:ää. Tarkoitat hyvää, mutta aiheutat pahaa. Niin kuin aina. Haluat pelastaa L:n, mutta oikeasti kaivat vain hänen kuoppaansa yhä syvemmäksi. Lopeta, ennen kuin aiheutat pahempaa harmia. Älä uhraa itseäsi, jos lopputuloksena on kaikille vain paha mieli.

Ei. En minä uhraudu. En todellakaan uhraudu. Haluan olla L:n kanssa. Haluan tukea ja suojata häntä kaikelta. Minä pidän hänestä todella paljon. Et kuitenkaan käytä sanaa 'rakasta'. En sillä en rakasta häntä vielä. Niinpä. Ei tässä nyt vielä niinkään ole kyse vielä rakkaudesta. Me testaamme vasta toimisiko tämä ja jos ei toimi, pysymme kavereina.

Enkeli ja piru. Tai piru ja enkeli. En tiedä, kumpaa puolta itsessäni uskoisin. Toisaalta haluaisin ainakin yrittää L:n kanssa, mutta yrittämisessä saatan pettää L:n lisäksi myös itseäni.

Olen aivan sekaisin itseni kanssa. Itken ilman syytä. Koulussa tuli niin kauhea ahdistus, että oli pakko päästä kesken tunnin ulos hengittämään raitista ilmaa. Kotimatkalla hakkasin vähän väliä rattia. Nyt tekisi mieli vain romahtaa; itkeä, kiljua, huutaa, potkia seiniä, viillellä. Haluan tämän pahan ulos itsestäni. Se ei kuulu minuun.

"Vaik tuntuu et mä delaan"

Hengitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti