tiistai 19. marraskuuta 2013

Soppa valmis...

Mieliala on tänään ollut matalalla. Olen itkenyt enemmän kuin pitkään aikaan. Itkin koulussaki muutaman kerran. Pääsin kotiin 13 jälkeen ja siitä lähtien olen vuoroin kuivannut kyyneliä, vuoroin verta.

Minun ja L:n erosta syntyi melkoinen sotku. Oikeastaan ylipäätään se, että aloimme seurustelemaan, sekoitti pakkaa turhaan. Me olimme ehkä liian hyviä ystäviä.

En tiedä, mitä ajattelisin nyt. Olen sekä surullinen ja pettynyt että helpottunut. Minulla selvästi on tunteita L:ää kohtaan, joten olisin todella halunnut, että tästä olisi tullut jotain. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta ajatukseni eivät antaneet siihen lupaa.

Toisaalta olen helpottunut, seurustelu parhaan kaverin (?) kanssa tuntui jotenkin yksinäiseltä. Tuntui, etten olisi voinut kertoa kenellekään tekemisistämme, koska paras kaveri oli sama henkilö, jonka kanssa seurustelin. Ymmärrättehän?

"käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen
oon yksin ajatusten raunioilla"

L:nkään mielipiteestä en oikein saa selvää. Hän toivoo, että yrittäisimme vielä, mutta samalla sanoo ettei halua olla säälisuhteessa kanssani. Pakko myöntää, osasyynä siihen miksi aloin L:n kanssa seurustelemaan oli, että halusin olla hänelle vielä tärkeämpi kuin vain kaveri ja osoittaa, että hänkin on tärkeä minulle.

"älä selitä.. blogistas kävi harvinaisen selväks et yrität vaan pitää mut hengissä ja onnistuit siinä helvetin huonosti.. Et juokseppa nyt Tn luo.. Niin kaikki on taas takasin uomissaan"

Enpä juoksekaan. Lauantaina puhui alkoholi, ei T. Toisaalta osasin jo arvata sen, mutta jokin pieni osa minussa elätteli toivetta, "totuuden kuulee vain lasten ja humalaisten suusta". No ei siinä mitään, nyt olen ainakin 100 varma, ettei tarvitse enää siihen suuntaan tehdä muuta kuin pieraista. Vitut, en edes pieraise siihen suuntaan.

L:n kanssa olemme nyt kuitenkin kavereita, ainakin siihen asti, että saan ajatukseni järjestykseen tai L kyllästyy odottamaan minua. Vähän aikaa varmaan kestää totutella takaisin aikaisempaan ja pitämään koulussa kyyneleet ja terä piilossa.

Mutta minä pystyn siihen, ja uskon että L:kin pystyy. L ei pääse eroon minusta näin helpolla enkä minä hänestä.

Enkä sitä haluaisikaan.

Musiikkia.

~ mä tahdoin olla sulle syy jatkaa huomiseen ~



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti