Ihmeellistä. Minulla on hyvä fiilis, ollut eilisestä asti. Välillä tulee niitäkin hetkiä, kun masentaa ihan vitusti, mutta hei olen sujut sen kanssa, ne nyt vaan kuuluvat minun elämääni, ainakin tällä hetkellä. Ja toisaalta, jos minulla menisi liian hyvin, putoaminen stressiin ja masennukseen olisi vielä pahempi, nyt minä tiedostan koko ajan, että vaikka minulla onkin pääasiassa hyvä olla, paha olo odottaa koko ajan vuoroaan. Mielummin "nautin" sen osissa kuin äkkipudotuksena pimeyteen ja epätoivoon.
Pakko nyt kuitenkin kaiken hyvän olon hehkutuksen keskellä myöntää, että minua pelottaa syksy ja sen tuoma pimeys. Pelkään todella pudotusta masennukseen. Minun syksystä ja talvestani tulee todella rankkaa aikaa, kun koko valoisa kesäkin meni masennuksen kourissa huomista odottaen. Pimeys lisää masennusta, se pahentaa sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti