Savustus

Herään 10.30
Aamuröökille, pakko pukee äkkiä jotkin vaatteet päälle ja mennä ulos.
Sisälle. Suihkuun, pukeen, syömään, meikkaan, hiukset. 2 tuntia lähtöön. Sänkyyn makaamaan, torkutan.

13.15 ylös vielä väsyneempänä. Nopea vilkaisu peiliin ettei rajaukset ole levinneet.
Takki päälle ja pysäkille. Päivän toinen rööki. Ehtii polttaa toisenkin ennen kuin bussi tulee. Bussilla keskustaan, toisella bussilla psykologille.

Kello 13.50. Ehtii hyvin polttaan.

14.00 sisälle psykologille, 30min puhumista joka vain sekoittaa päätäni vielä enemmän. Psykologi saa minut tuntemaan ettei lapsuuteni ollutkaan hyvä. "Saitko itkeä lapsena?" Sain, itkin koko ajan, välillä kysyttiin miksi sä taas itket. "Eli et saanu itkee lapsena ilman syytä?" Fine, niin kai sitten saatana.

14.40 ulos psykologilta. Rööki, pysäkille venaan bussia. Bussilla lukiolle, ehdin fyssan tunnille. Kävelymatkalla palaa kaks röökiä. Tunnilla 45min.

16.00, bussi tulee 16.21, tai pitäisi tulla, se on taas myöhässä. Pysäkille 16.25, ehtii hyvin polttaan.

Bussiin 16.30, 15min matka kotiin. Pois bussista ja heti tupakka palaan. Kävelen talon tupakkapaikalle polttamaan. Tumppaan ja huomaamatta toinen tupakka syttyy. Poltan ja sisälle.

17.00 ruoanlaittoa, syömistä, loikoilua.
18.30 ulos tupakalle, poltan kaksi, en kuitenkaan jaksa enää tulla uudestaan. Sisälle tekeen läksyjä.

21.00 läksyt tehtynä, vielä kerran tupakalle. Sisälle. Vaatteiden vaihto, meikinpoisto ja naaman peseminen.

22.30 nopeasti pieni iltapala, klementiini. 23.00 valot pois ja nukkumaan. Pitäisikö vielä käydä tupakalla? Nah en jaksa,  aamulla sit.

Hereillä oltu reilu 12 tuntia, poltettu 12 röökiä. Normaalisti olis tähän mennessä palanu korkeintaan 8. Vitutuksen määrä aika korkeella. Masentaa.

Lapsuuteni viedään pois minulta, en saa mielestäni pois ajatusta siitä, että jopa psykologini pitää lapsuuttani huonona. Se oli onnellinen, uskokaa. Haluan pitää sen muistoissani onnellisena!

Itken.