Lintsauspäivä. 3 tuntia olis koulua enkä ehdi niillekää tunneille, kun psykologille aika kesken tuntien. Vituttaa, koulu on tällä hetkellä ainoa valopilkku elämässäni.
Tänään pitää koko päivä olla yksin ajatuksieni kanssa, 40min psykologin puheilla ei mitenkään helpota tilannetta.
Ahdistaa mennä puhumaan, ei hän ymmärrä minua, kun ei tiedä kaikkea elämästäni. Hän ei tiedä, kuinka kiltti ihminen olen, miten kestän kaiken mitä niskaani saan, koska en halua riidellä, en halua jäädä taas yksin.
Joudun jälleen valehtelemaan, koska en pysty kertomaan kaikkea hänelle. Hän ei ymmärtäisi, hän ei ajattele samoin kun minä.
Olen aivan hukassa. En tiedä mitä haluan, haluanko oikeastaan mitään. Olen väsynyt tähän, en osaa päättää enää, en jaksa tehdä sitä enää.
Sekavaa tekstiä. Sekavaa. Kaikki elämässäni on tällä hetkellä todella sekaisin. Mistään ei tule mitään, se masentaa. Äh, tämäkin on loppujen lopuksi turhaa.
Jos joku järjestäisi elämäni, jos joku kertoisi mitä tehdä. Jos joku auttaisi minua ennen kun vajoan alemmas, kertoisi miksi olen täällä, kertoisi syyn elämälleni.
Minä en sitä enää tiedä, olen unohtanut sen. Olen valmis luovuttamaan, elämäni ei ole elämisen arvoista. En vain jaksaisi sitä enää. En jaksaisi olla vihainen enään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti